Parin vuoden takaisten tilastojen mukaan Suomessa syntyi vuonna 2008 jätettä yli 80 miljoonaa tonnia. Suurin osa syntyneestä jätteestä on peräisin mineraalien kaivuusta (noin 30 miljoonaa tonnia), rakentamisesta (noin 25 miljoonaa tonnia) ja teollisuudesta (noin 16 miljoonaa tonnia). Lisäksi jätettä syntyy palveluista ja kotitalouksista, maa- ja metsätaloudesta sekä energiantuotannosta yhteensä noin 10 miljoonaa tonnia.

Kaikesta jätteestä yhteensä meni kaatopaikoille noin puolet. Noin neljännes jätteestä kierrätettiin ja 10 miljoonaa tonnia poltettiin pääasiassa energiaksi. Tilastojen mukaan Suomessa jätteistä päätyy kaatopaikoille selvästi suurempi osa kuin EU-maissa keskimäärin.

”Yleisesti ottaen Suomen jätehuoltoa ei ole hoidettu lähellekään parhaalla mahdollisella tavalla”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristönsuojelupäällikkö” Jouni Nissinen.

EU-direktiivin mukaan jätteiden energiakäyttö tai kaatopaikoille sijoittamisen pitäisi olla vasta vihoviimeinen vaihtoehto jätteiden sijoittamiselle. Jäte pitäisi mieluummin uusiokäyttää tai sen syntyminen estää kokonaan.

”Suurin ongelma on, että Suomessa ei panna resursseja jätteen synnyn ehkäisyyn”, Nissinen toteaa.

Valtion ohjauskeinoissa puutteita

Miksi sitten Suomessa niin suuri osa syntyneestä jätteestä päätyy kaatopaikalle?

”Syvimmiltään tämä johtuu siitä, että meillä ei ole ollut käytössä kunnollisia ohjauskeinoja kierrättämisen tukemiseksi, kuten monissa muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi monissa maissa kaatopaikoille sijoittamista verotetaan enemmän kuin meillä. Lisäksi jätteen polttaminen on kallista”, kertoo Ympäristöyritysten Liitto ry:n toimitusjohtaja, Katri Penttinen.

Taloudellisten ohjauskeinojen lisäksi monissa maissa on ollut Suomea tiukemmat kierrätystavoitteet ja kieltoja tietyn tyyppisen jätteen sijoittamiseksi kaatopaikalle. Monissa maissa jätteentuottajalla on myös suuri vastuu tuottamastaan jätteestä.

"Polttoon menee helposti materiaaleja, joita voitaisiin käyttää uusiotuotantoon."

Esimerkkinä Suomen jälkeenjääneisyydestä jätealalla Penttinen mainitsee biohajoavan jätteen. ”Nyt EU:sta on tullut velvoitteita, että biohajoavaa jätettä ei saa tulevaisuudessa laittaa kaatopaikalle. Tämän perusteella Suomessa valmistellaan biohajoavan jätteen kaatopaikalle sijoittamisen kieltoa. Monessa muussa maassa tällaisia kieltoja on ollut jo paljon aikaisemmin.”

Tämän lisäksi Nissisen mukaan esimerkiksi muovin kierrätystä voisi tehostaa nykyisestä, jos tahtoa olisi.

Suomen jätelain uudistus toiveajattelua?

Eduskunta päätti jätelain uudistuksen raameista maaliskuussa. Nissisen mukaan uudistus ei ratkaissut ongelmia. ”Laissa jätettiin liikaa jätealan hyvän tahdon varaan. Jätelaissa pitäisi asettaa selkeät luvut kierrätysprosenteiksi. Jätelain uudistus on kuitenkin kesken ja toivomme, että selkeät tavoitteet määritellään myöhemmin asetuksilla”, Nissinen sanoo.

Myös ympäristöpolitiikan tutkija Jarkko Levänen kirjoitti 21.4. Helsingin Sanomissa, että jätelakia ei uudistettu tarpeeksi. Leväsen mukaan uudistuksesta puuttuvat innovatiiviset keinot esimerkiksi teollisen toiminnan ohjaamiseksi. Jätelain uudistus keskittyi vain yhdyskuntajätteeseen, vaikka niiden osuus kaikesta jätteestä on vain nelisen prosenttia.

Olennaisena vikana Leväsen mielestä uudistuksessa on, että siinä ei ole huomioitu, että jätepolitiikka on osa luonnonvarapolitiikkaa. Levänen huomauttaa, että monet tärkeät raaka-aineet uhkaavat loppua maailmasta huomattavasti odotettua nopeammin, ja että tästä näkökulmasta jätettä pitäisi hyödyntää huomattavasti enemmän.

"Laissa jätettiin liikaa jätealan hyvän tahdon varaan."

Myös Leväsen mukaan yksi tehokas ohjauskeino olisi ollut määrällisten tavoitteiden asettaminen jätteen määrän vähentämiselle. Monissa Euroopan maissa on asetettu tiukkoja tavoitteita esimerkiksi jätteen kierrätysasteelle, mitä Suomessa ei ole.

Leväsen mukaan yritysten ympäristöluvissa voitaisiin myös velvoittaa selvittämään materiaalivirtojen hyötykäyttöä. Lisäksi erilaisille julkisin varoin toteutettaville hankkeille, kuten tie- ja maarakennustöille olisi voitu määrätä velvoite käyttää neitseellisten raaka-aineiden sijasta teollisuuden kierrätysmateriaaleja mahdollisuuksien mukaan.

Lisää jätteenpolttolaitoksia

Suomeen suunnitellaan rakennettavaksi lisää jätteenpolttolaitoksia. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan jätteenpoltto estää EU:n jätepolitiikan tavoitehierarkian toteutumista. ”Kun jätteet poltetaan, jätteiden synnyn ehkäisyyn ei paneuduta”, Nissinen sanoo.

Lisäksi poltto kilpailee kierrätyksen kanssa samoista materiaaleista. Täten jätteenpoltto vie motivaation jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen kehittämiseltä, vaikka EU-direktiivi nimenomaan kehottaa vähentämään polttoa ja lisäämään kierrätystä.

Luonnonsuojeluliiton mukaan poltto näennäisesti ratkaisee jäteongelman, jolloin perusongelmaan, luonnonvaroja yli kestävän tason käyttävään talouteemme, ei edelleenkään kiinnitetä huomiota.

Myös Ympäristöyritysten Liitto ry on huolissaan Suomen politiikasta lisätä jätteenpolttolaitoksia. Polttoon menee helposti materiaaleja, joita voitaisiin käyttää uusiotuotantoon.

”Useat EU-maat pyrkivät pois jätteiden polttamisesta, kohti kierrättämistä, koska luonnonvarat hupenevat. EU:ssa käydään paljon keskustelua siitä, miten luonnonvarat tulevat riittämään tulevaisuudessa ja etsitään keinoja toimia tehokkaasti luonnonvaroja säästäen. Tämä asenne ei vielä meillä näy vahvasti. Tulevaisuudessa meidänkin pitäisi kuitenkin löytää uusia ratkaisuja luonnonvarojen vähenemiseen”, Penttinen sanoo.