Ammattiliitoilla on ollut Suomessa perinteisesti vahva asema lähellä poliittisia instituutioita. Kansalaisjärjestöt ja -liikkeet puolestaan nähdään ammattiyhdistysliikkeen taholta helposti idealististen nuorten radikaalina toimintana, jonka seuraukset voivat olla satunnaisia.

”Suomen synnyttäneet liikkeet, kuten työväen- ja talonpoikaisliike ovat muuttuneet puolueiksi ja pitäneet pystyssä hyvinvointivaltiota. Niiden rinnalle on noussut niin kutsuttuja uusia liikkeitä, jotka eroavat perinteisistä ay- ja muista liikkeistä. Näiden kahden välillä on sekä kränää että yhteistyötä,” sanoo SASK:n solidaarisuuspäivillä Lahdessa puhunut tutkija ja kansalaisaktivisti Thomas Wallgren.

Yhteinen vihollinen yhdistää

Liikkeiden yhteiset päämäärät ovat ilmeisiä etenkin suhteessa uusliberalistisen talouspolitiikkaan, jonka myötä myös Pohjoismainen hyvinvointivaltio – ja sen rakentajana ammattiyhdistysliike – on ajautunut omituiseen välitilaan.

”Poliittisella kentällä uusi ilmiö on ideologisesti ja taloudellisesti yksinapainen maailma. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen pohjoismainen hyvinvontimallikin on marginalisoitunut ja uusliberaali politiikka pesiytynyt myös meille,” toteaa Wallgren.

”Pohjoismaisella hyvinvointimallilla on edelleen nostalgista vetovoimaa, mutta edes omissa yhteiskunnissamme ei olla selvitetty, miten se voidaan säilyttää. Meillä ei ole uskottavaa reseptiä globaalia pääomaa vastaan. Valtionyhtiöiden yksityistäminen on tästä hyvä esimerkki. Tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan kymmenen vuotta sitten,” huomauttaa Wallgren.

Solidaarisuus- ja muut arvoperustaiset liikkeet ovatkin heränneet huomaamaan, että niillä on ainakin yksi yhteinen nimittäjä: yhteinen vihollinen. Juuri tämä on Wallgrenin mukaan johtanut uusien liikkeiden ja ay-liikkeen lähentymiseen. Paras esimerkki liikkeiden lähentymisestä on Brasilian työväenpuolueen ja Luis Ignácio Lula da Silvan vaalivoitto. ”Siellä on luotu riittävän laaja keskusta-vasemmisto koalitio, jossa on mukana myös ammattiyhdistysliike.”

Yhtenäinen, koko vasemmiston kentän kokoava liitto ei kuitenkaan ole helposti saavutettavissa. ”Vasemmisto on perinteisesti aiheuttanut ennemminkin hajaannusta puoluekentässä. Jaetun arvopohjan nouseminen onkin edellytys yhteistyölle. Juuri yhteinen vihollinen pakottaa huomaamaan tämän,” sanoo Wallgren.

Filippiineillä ponnistellaan yhteistyön eteen

Orlando Quesada vetää Filippiineillä ammattiyhdistysliikkeen kanssa yhteistyötä tekevää koulutus- ja tutkimusverkostoa LEARN:a. Filippiineillä kansalaisjärjeistöillä on ollut tärkeä rooli ammattiyhdistysliikkeen myrskyisessä historiassa. ”Presidentti Marcosin julistaman poikkeustilan aikana 1970- ja 80-luvuilla kansalaisjärjestöt tekivät hyvää työtä ammattiyhdistysliikkeen puolesta. Yhteistyö jatkui luontevasti kun amatillinen järjestäytyminen vapautui.”

Quesada näkee, että etenkin globaaleissa kysymyksissä yhteistyö on olennaista: ”Aasiassa käydään kiivasta keskustelua rakennesopeutusohjelmista ja Maailman kauppajärjestön kanssa käytävien neuvotteluiden agendasta. Strategiamme on rakentaa kestäviä yhteyksiä niin kansallisella, alueellisella kuin globaalillakin tasolla.”

Entäpä Suomi?

Wallgrenin mukaan Suomessa samankaltaiselle yhteistyölle on sekä esteitä että mahdollisuuksia: ”Uudet liikkeet ovat kritisoineet ay-liikettä etääntymisestä sen alkuperäisestä arvoperustasta, yleismaailmallisesta katsannosta. Joskus tuntuu, että kotoisissa työmarkkinaneuvotteluissa unohtuu se ’viimeinen ihminen’, josta Gandhi puhui.”

Myös ammattiyhdistysliike suhtautuu epäilevästi uusiin liikkeisiin. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentajien näkökulmasta uudet liikkeet näyttävät usein joukolta anarkistisia kivenheittäjiä, joilla ei ole kykyä tai halua järjestäytymiseen tai kompromisseihin.

”Ne eivät myöskään ymmärrä edustuksellisen demokratian tärkeyttä ja suhtautuvat ennakkoluuloisesti yhteistyöhön vakiintuneiden instituutioiden kanssa,” listaa Wallgren. ”Kulttuurierojakin löytyy siinä miten pukeudutaan, juhlitaan, tai pidetään kokouksia,” hän lisää.

Molemmilla osapuolilla on kuitenkin annettavaa kun yhteisten arvojen eteen lähdetään tekemään työtä. ”Uudet liikkeet voivat auttaa ay-liikettä muistamaan yleismaailmallisen tavoitteensa. Uudet liikkeet ovat myös usein nopeampia liikkeissään. Vastaavasti niillä on opittavaa ay-liikkeeltä järjestäytymisen merkityksestä sekä poliittisen agendan tärkeydestä. Tämä vastavuoroisuus näkyy ainakin WTO-neuvotteluissa,” toteaa Wallgren.

Sosiaalifoorumit yhteistyön airueina

Sosiaalifoorumeista on tullut suurta yleisöä kiinnostava yhteiskunnallinen prosessi. Kolmessa vuodessa osallistujien määrä on moninkertaistunut, ja tänä vuonna Brasilian Porto Alegreen kerääntyi ennästysmäiset sata tuhatta osallistujaa pohtimaan, miten toisenlainen maailma voitaisiin saavuttaa.

”Viesti joka sieltä tulee, vetoaa laajoihin joukkoihin – sekä vanhojen että uusien liikkeiden kannattajiin. Samanaikaisesti eri puolilla maailmaa huolehditaan samoista asioista. Osa tästä johtuu juuri siitä, että taistellaan yhteistä vihollista vastaan,” selittää Wallgren.

Sosiaalifoorumit eivät itse ole liikkeitä tai järjestöjä, vaan ne toimivat yhteisenä keskusteluareenana. ”Maailman sosiaalifoorumi auttaa liikkeitä kohtaamaan ja oppimaan toisiltaan. Yhteisenä tavoitteena on kumota uusliberaali hegemonia ja korvata se maailmalla, jossa demokraattiset liikkeet määräävät tahdin,” kiteyttää Wallgren.

Ammattiyhdistysliikkeet eri puolilla maailmaa ovat osallistuneet aktiivisesti sosiaalifoorumeiden toimintaan. Tämä onkin ehkä alkusoittoa ay-liikkeen ja muiden kansalaisyhteiskunnan liikkeiden laajemmalle yhteistyölle.

Thomas Wallgrenin mukaan sosiaalifoorumit tarjoavat lisäksi ay-liikkeelle mahdollisuuden palata juurilleen. ”Menestyäkseen liikkeillä tulee olla yhteinen kommunikaation kanava. Jotta ay-liike voisi kantaa globaalia vastuuta, sen tulee kehittää kommunikaatiota toimijoiden kanssa eri puolilla maailmaa,” hän sanoo.

Maailman sosiaalifoorumiin osallistuu laaja kirjo yhteiskunnan toimijoita, sillä se pitäytyy itse poliittisten linjauksien ulkopuolella ja poliittisten puolueiden osallistuminen ei ole sallittua. Tosin käytännössä tätä sääntöä on kierretty useaan otteeseen.

”Sosiaalifoorumin poliittinen agenda on ohut. Se irtisanoutuu uusliberaalista globalisaatiosta ja määrittelee yhteiset arvot yleisellä tasolla. Periaatejulistus on minimalistinen, se antaa tilaa liikkeiden omille agendoille,” toteaa Wallgren.

Maailman sosiaalifoorumi on etelävetoinen hanke, ja ensi vuonna se siirtyy Brasiliasta Intiaan. Paikanvaihto tuo mukanaan haasteita, mutta myös sosiaalifoorumin toiminnan kannalta ollaan tienristeyksessä.

Jättiläismäiseksi paisunut tapahtuma ei helpota päätöksentekoa ja seuraavaksi tuleekin pohtia, jääkö foorumi ideoita tuottavaksi yhteiseksi tilaksi vai ryhdytäänkö rakentamaan demokraattista päätöksentekomekanismia.