Vaikene nainen! Häiritäänkö naiset pois politiikasta?
Naisten verkkohäirintä on vakava uhka demokratialle. Verkossa käytetään täsmälleen samoja syrjinnän ja vaientamisen mekanismeja kuin muuallakin yhteiskunnassa: pelottelu toimii, kirjoittaa Suomen UN Womenin vt. toiminnanjohtaja Elina Nikulainen.
Naisten verkkohäirintä on vakava uhka demokratialle, kirjoittaa Suomen UN Womenin vt. toiminnanjohtaja Elina Nikulainen. Kuva: Aaron Yoo / CC BY-ND 2.0.
Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen UN Womenin blogissa.
Ensi vuosi on merkittävä vaalivuosi sekä Euroopassa että Suomessa, ja huomattava vaaleihin liittyvä tasa-arvokysymys on naisehdokkaiden määrä. Heidän osallistumiselleen on kuitenkin monta estettä, joista yksi ei tunnu olevan vähenemässä.
Sosiaalinen media on olennainen osa poliittista kampanjointia ja osallistumista. Olin syyskuussa Suomen edustajana European Women’s Lobbyn Väkivaltaobservatorion kokouksessa, jossa käsiteltiin naispoliitikkoihin kohdistuvaa verkkohäirintää. Julkiseen keskusteluun osallistuvien naisten – kuten journalistien, aktivistien ja poliitikkojen – verkkohäirintä on järjestelmällistä.
Verkossa käytetään täsmälleen samoja syrjinnän ja vaientamisen mekanismeja kuin muuallakin yhteiskunnassa: pelottelu toimii. Joidenkin trollien tai suorien vihatilien tarkoituksena ei ole niinkään vaikuttaa vain kohteena olevaan naiseen, vaan luoda myrkyllisillä kommenteilla muillekin naisille olo, että aktiivisuudella on hintansa. Hyökkäämällä yhtä naista kohti halutaan osoittaa paikka kaikille. Jos yrität sanoa jotain, olet haavoittuvainen.
”Verkossa käytetään täsmälleen samoja syrjinnän ja vaientamisen mekanismeja kuin muuallakin yhteiskunnassa: pelottelu toimii.”
Joskus ihan analyyttistenkin ihmisten suusta lipsahtaa, ettei häirintää ”pidä ottaa niin vakavasti”. Liian usein myös teknologiajättien suhtautumistapa on, että tietty määrä häirintää ”nyt vain on osa elämää” ja tulee kestää. Verkkohäirintä kuitenkin on vakavaa. Sillä on laajoja seurauksia niin sen kohteeksi joutuville yksilöille kuin koko yhteiskunnallekin.
Tilastojen mukaan jopa 60 prosenttia suomalaista tytöistä pelkää osallistua nettikeskusteluihin. Millaista tuhoa demokratialle tekee se, että tytöt, naiset ja vähemmistöt pelotellaan itsesensuuriin? Miten voimme edes olettaa politiikassa tehtävän kaikkien kansalaisten tarpeita huomioivia päätöksiä, jos väestöstä suuren osan ääntä ei kuulla?
”Millaista tuhoa demokratialle tekee se, että tytöt, naiset ja vähemmistöt pelotellaan itsesensuuriin?”
On merkittävä ero siinä jätetäänkö naiset ja tytöt yksin vihan kohteeksi, vai tukeeko järjestelmä heitä. Se voi olla ratkaiseva tekijä monelle poliittista uraa harkitsevalle tytölle ja naiselle. Nyt jo hyvissä ajoin ennen vaaleja on varmistettava, ettei yksikään muutoksen tekijä jätä osallistumatta, koska häneen kohdistuvaa vihaa ei oteta vakavasti.
Naisten poliittisen osallistumisen edistäminen ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän kitkeminen kuuluvat UN Womenin työn pääteemoihin. On päivänselvää, että ne kulkevat käsi kädessä. Jotta kaikki voivat osallistua tasapuolisesti, tulee verkon – kuten katujen ja kotienkin – olla turvallinen paikka myös naisille.
Kirjoittaja on Suomen UN Womenin vt. toiminnanjohtaja.
Kommentit
Yhtä lailla ja pahemminkin ne miehet siellä somessa saa kestää kaikenlaista loanheittoa, ulkonäköön kohdistuvaa systemaattista nöyryyttämistä, tehtailtuja rikosilmoituksia, seksististä ahdistelua, tappouhkauksia, yms, mutta ei kukaan mistään "miesvihaepidemiasta" lehdissä, tv:ssä, uutiskanavilla tai julkisissa alustoissa samalla tavalla huuda. Koko tämän homman eristäminen joksikin "naiskysymykseksi" on älyllisesti epärehellinen "dogwhistle", jolla halutaan valtiovallan ja mediamonopolien puuttuvan sensuurilla ja totalitaarisilla algoritmeilla ihmisten kaikkiin oikeuksiin ilmaista itseään, myös niillä vähemmän mairittelevilla tavoilla, mutta lakien takaamiin oikeuksiin yhtä lailla. Tyytymättömyys toisten julkisissa alustoissa ja julkisilla paikoilla esittämiin juttuihin ei ole rikos, sitä suuremmin jos kommentit eivät edes täytä rikoksen lainsäädännöllisiä tunnusmerkkejä. Eivät länsimainen laki tai demokratia ole yhdenkään sometähden tai yhden ihmisen mielialojen mukaan säädeltävissä miten ne sattuu mieleisekseen kokemaaan/fiilistelemään, ei maailma toimi sillä tavalla, eikä tulekaan toimia. Se taas onko jokin kohteliasta, korrektia ja hyvän maun mukaista ei ole mikään lakikysymys, moni irvokas asia mitä joku voi sanoa, tehdä tai jakaa ei ole laitonta, joten legitiimin väkivaltamonopolin apuun huutamisen ei asiassa tulisi silloin auttaa. Epädemokraattiset poikkeukset kuten Iso-Britannia toki erikseen. Yksityiset firmat kuten Twitter tai muut vastaavat alustat ovat silti julkisia, sanoi siihen kuka tahansa mitä vain, niissä esitettyjen väitteiden tosiasiallisesta julkisuudesta ja oikeudellisesta ulottuvuudesta on jo käräjöity riittämiin. Aikuisten oikeat vihakommentit kuten tappouhkaukset ja doxxaus ovat asia erikseen, mutta kun nämä sisällöntuottajat ja ns. "sometähdet", jotka "naisvihasta" uhriutuvat, eivät olekaan lähemmässä tarkastelussa yhdeksässä kerrassa kymmenestä edes moisen toimen kohteeksi joutuneet. He vain "kokevat" siis "niinku fiilispohjalta" sen vihaksi, vaikka kuka tahansa maalaisjärjellä ja lakikirjalla varustettu näkee vastaavat kommentit kritiikkinä, korjauksina vääristelyyn ja asiavirheisiin sekä laillisissa puitteissa esitettynä palautteena. Suurin osa on ulkonäköä ja muuta kaikkea kehuvaa ja ylistävää. Se, että hakemalla haetaan "vihakommentteja", jostain feedin periltä ja huudetaan kissan kokoisilla kirjaimilla kaikkea valtiovallasta ja armeijasta YK:hon ja EU:hun asti apuun on enemmän kuin ylimitoitettua hysteriaa. Nykyään, mikä tahansa on vihaa, naisvihaa, rasismia, homofobiaa ja kaikenlaista fobiaa sekä muuta kamalan kaameaa ekskluusiota taivaan alla. Se, joka muuta luulee tai väittää ei oikeasti ymmärrä olevansa kirjaimellisesti osa kyseistä ilmiötä ja sitä kautta myös osa ongelmaa. Ne ovat itseoikeutettujen ja lokoisaan länsimaiseen elämäänsä kyllästyneiden autoritaarien ja radikaalien retoriikkaa, jolla yritetään oikeuttaa jonkin neomarxistisen ja muun ideologisen hötön yhteinen soveltaminen käytäntöön kaikkia muita kanssaihmisiä vastaan. Kukaan ei tule esimerkiksi rasismia käsitteenä tai ilmiönä ottamaan vakavasti seuraavaan sataan vuoteen, kun sen semanttinen teho huudetaan kaikilla mittareilla kurimukselliseen hyperinflaatioon.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia