Artikkeli on julkaistu aiemmin Pakolainen-lehden numerossa 3/2014. Tilaa lehti täältä.

Yksi länsimaisen demokratian kulmakivistä on oppi vallan kolmijaosta, joka erottaa lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan toisistaan. Toimeenpanovaltaa käyttävä Migri kuitenkin vaikuttaa Jussi Förbomin mukaan voimallisesti lainsäädäntöön.

"Migrin vallankäyttö on vaivihkaista ja taustasuhmuroivaa", Förbom summaa.

Taustatutkimusta kirjaa varten tehdessään Förbom kiinnitti huomiota kehityskulkuun: kun Migri tekee paljon päätöksiä toistuvista samankaltaisista tapauksista, kuten somalialaisten perheenyhdistämisissä tai alaikäisiä koskevissa asioissa, se muodostaa rutiineja, jotka johtavat tietynlaiseen päätöslinjaukseen. Migrin tulkinnat muuttuvat myöhemmin laeiksi.

"Migrillä on paljon itsenäistä harkintavaltaa lain soveltamisessa. Lakihan ei koskaan ole yksinkertainen ja absoluuttinen, vaan sitä tulkitaan tavalla tai toisella. Voi olla, että lakipykälä on väljä, mutta Migri tulkitsee sitä tiukimman näkemyksen mukaan. Se usein vaikuttaa siihen, minkälaiseksi laki myöhemmin voi muodostua."

Förbom kutsuu prosessia eroosioksi. Kun lakia sovelletaan tiukan tulkinnan mukaisesti, se lopulta tekee liberaalimman tulkinnan soveltamisen mahdottomaksi.

"Tästä ei voi mielestäni tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että virasto omalla päätös- ja linjauskäytännöllään vaikuttaa tapaan, jolla turvapaikkapoliittisista kysymyksistä voidaan laissa säätää."

"Migrin vallankäyttö on vaivihkaista ja taustasuhmuroivaa."

Maahanmuuttoviraston näkökulma on, että hallinto-oikeudet säätelevät tätä, koska ne ottavat kantaa yksittäisin päätöksiin ja sitä kautta Migrin linjauksiin.

"Toki näin onkin, mutta on myös linjauksia, jotka on hallinto-oikeuksissa hyväksytty ja siunattu, jolloin Migri voi jatkaa niitä ja saa entistä vahvemman aseman toimia linjauksen mukaan."

Miksi virasto pyrkii edistämään konservatiivista turvapaikkapolitiikkaa?

"Yksi syy on se, että pitkän ajan kuluessa virastoa ovat johtaneet ihmiset, jotka ovat nähneet omaksi tehtäväkseen tehdä suomalaisesta turvapaikkapolitiikasta mahdollisimman hallittua."

Maahanmuuttovirasto on Förbomin mielestä pyrkinyt löytämään tapoja rajoittaa ihmisten tuloa Suomeen, etenkin humanitäärisin perustein. Erityisesti on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa sitä, että yhden mukana tulee neljä tai viisi muuta ihmistä perheenyhdistämisen kautta.

Förbomin mukaan virastossa vallitsee ajatus, että hallinnon tarkoitus on olla filtteri suomalaisen yhteiskunnan ja humanitäärisen pyynnön välillä.

"Tämä on hyvin laajasti hyväksytty ja oikeaksi katsottu tapa ajatella sitä, mihin tarvitsemme turvapaikkajärjestelmää. Läntisissä maissa keskeinen agenda on rajoittaa ihmisten liikkumista. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa ajatella. Voisihan näkökulma olla myös se, että pyritään oikeudenmukaisesti jakamaan hyvinvointia ja hyvän elämän edellytyksiä."

"Migri on ainoa viranomaistaho, joka päättää siitä, mitä turvapaikkapolitiikka ihmisille käytännössä tarkoittaa. Keskusvirastolta myös kysytään aina mielipidettä siitä, miten lain muuttaminen vaikuttaisi sen toimintaan. Hyvä että kysytään, koska se on taho joka lakia toteuttaa, mutta mielipidettä kuunnellaan erittäin herkällä korvalla. Sillä tavalla virasto pystyy oikeasti vaikuttamaan lainmuodostukseen."

Eikö lain toteuttajan kuulukin olla mukana lainvalmistelussa?

"Kuuluu, mutta mikä on raja tiedon antamisen ja vaikuttamisen välillä?"

Ohut ihmisoikeuskulttuuri

Förbom näkee ongelmaksi suomalaisen yhteiskunnan ohuen ihmisoikeuskulttuurin: kukaan ei oletakaan, että esimerkiksi Maahanmuuttovirasto olisi nimenomaan vahva ihmisoikeustoimija. Se ei ole sille asetettu vaatimus, vaan sille asetettuja vaatimuksia ovat tehokkuus, nopeus, edullisuus, sujuvuus ja lainmukaisuus.

"Tässä on vahva ristiriita. Suomi esiintyy ihmisoikeuksien mallimaana kansainvälisessä yhteisössä ja kehitysavulla halutaan edistää ihmisten yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia, mutta ihmisoikeuksista ei kotimaassa puhuta velvoitteena. Olisi tärkeää pohtia, mitä ihmisoikeudet oikeasti käytännön tasolla tarkoittavat. Missä kohtaa hallinnollista tai juridista prosessia meidän tulisi tarkistaa, olemmeko käytännön tasolla toteuttamassa ihmisoikeuksia?"

Esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttoviranomaiset toimivat oikeusministeriön alaisuudessa, jolloin ihmisoikeusnäkökulma voi olla työssä vahvemmin läsnä. Ei ole kiveen kirjoitettua, että Migrin on toimittava juuri sisäisestä turvallisuudesta vastaavan sisäministeriön alaisuudessa.

Förbom kuitenkin korostaa kirjassaan, että Migrin nuoremmassa polvessa on paljon ihmisiä, jotka soveltavat lakia neutraalisti. Tarkoitus ei ole tuomita kaikkia Migrin työntekijöitä vaan tarkastella poliittista kehitystä. "On kyse hallinnollisesta väkivallasta. Se ei tarkoita, että yksittäinen ihminen työpöydän takana olisi väkivaltainen."

Toimittajien ja poliitikkojen vastuu

Tällä hetkellä sisäministeriön ja Migrin tiedotteet menevät hyvin pitkälle läpi mediassa sellaisenaan. Förbomin mielestä ei riitä, että journalismi on vaan tiedonvälitystä. Sisäministeriö esimerkiksi tiedottaa vuosittain, miten monta laitonta maahanmuuttajaa Suomessa on edellisen vuoden aikana löydetty. Kyseessä on tilastollinen harha: poliisi rekisteröi jokaisen Suomesta turvapaikkaa hakevan laittomaksi maahantulijaksi, vaikka turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, eikä henkilö ole maassa laittomasti turvapaikkahakemuksen jätettyään.

Sisäministeriön tiedotteet siis antavat kuvan tuhansista Suomessa luvatta oleskelevista henkilöistä, vaikka tosiasiassa nämä henkilöt odottavat vastaanottokeskuksissa turvapaikkapäätöstä.

"Jos ministeriö tiedottaa, että maassa on havaittu 3800 laitonta, ja summa täsmää turvapaikanhakijoiden määrään, toimittajien on tärkeää kysyä lisäkysymyksiä."

Förbom perää myös poliitikkojen vastuuta. Hän ei pyynnöistään huolimatta onnistunut saamaan kansanedustajilta haastatteluja kirjaan.

"On palautettava politiikka politiikkaan. Jos poliittinen ohjaus oikeasti muuttaa suuntaa, kyllä virastokin muuttaa suuntaa. Mutta se on kuin valtamerilaiva, joka kääntyy hitaasti."