Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Luonto-Liiton -lehdessä 2/2013. Tilaa lehti täältä.

Vielä suojelemattomat Karjalan ikimetsät eivät ole säästyneet hakkuilta, kun Ikea vaatii lisää raaka-ainetta kalusteidensa valmistamiseen. Nettisivuillaan yhtiö sanoo rakastavansa puita ja metsiä, mutta aarniometsien hakkaaminen kertoo jostain aivan muusta. Rakkauden puuhun voi toki ymmärtää, koska se tarkoittaa heille taloudellista tuottoa. Ikimetsien hakkaaminen kertoo kuitenkin siitä, että rakkaus jää vain puihin, eikä metsää kokonaisuudessaan oteta huomioon.

Vuonna 1999 tehty lupaus ikimetsien hakkuiden lopettamisesta ei paljon lämmitä, kun arvokasta biodiversiteettiä tuhotaan. Muun muassa Luonto-Liiton metsäryhmä, ruotsalainen Skydda Skogen ja venäläinen SPOK ovat tuoneet Ikean törkeyksiä esille.

Kartoittamalla suojeluun?

Viime vuoden alkusyksyllä Luonto-Liiton metsäryhmä oli kartoittamassa Venäjän Karjalassa Maksimjärvensalon metsämassiivin luontoarvoja. Petroskoissa EVS-vapaaehtoisena ollut Hanna Jauhiainen liittyi noin kymmenhenkisen kartoitusjoukon mukaan ja tutustui samalla metsäryhmän toimintaan.

"Reissun tarkoituksena oli tehdä kartoitusta, joka tukisi alueesta tehtyä suojeluesitystä. Paikan päällä selvisi, että luontoarvoiltaan todella arvokasta metsää parturoidaan kiihtyvää tahtia."

Tällä hetkellä alueella on moratoriosopimus, eli firmat ovat sitoutuneet olemaan toistaiseksi hakkaamatta suojeluun esitetyllä alueella. Alue olisi kuitenkin tärkeää saada pian viralliseen suojeluun, sillä moratorio ei ole lopullinen. Venäjällä on myös tapauksia, joissa yhtiöt ovat rikkoneet moratoriosopimuksia yllättäen. Kartoitusryhmä vieraili myös luontoarvoiltaan moratoriota vastaavalla alueella, josta Ikean tytäryhtiö Swedwood ostaa puuta.

"Alueella työskentelevät metsurit juttelivat aluksi iloisesti ja kertoivat myös, mille firmalle he tekevät töitä. Myöhemmin he olivat hiljaisempia, kun heille oli ilmeisesti selvinnyt, millä asialla olemme."

Sertifikaatti ei pelasta ikimetsää

Ikea ei käytä omaa nimeään ikimetsien hakkuissa, vaan sen tytäryhtiö Swedwood hoitaa likaiset työt. Erityisen ristiriitaista on se, että Swedwood väittää omilla nettisivuillaan, ettei se hyväksy korkean suojeluarvon metsistä hakattua puuta. Nettisivujen kauniit sanat vastuullisuudesta eivät kuitenkaan kerro, miten asiat todellisuudessa ovat.

Ikea ei ole ottanut minkäänlaista vastuuta metsien tuhoamisesta, vaan kertoo hakkaavansa kansainvälisten standardien mukaan, joita se on itse ollut mukana kehittämässä. FSC-sertifikaatti onkin käytännöllinen viherpesun väline, sillä sen standardit vaihtelevat maakohtaisesti. Esimerkiksi Venäjällä se mahdollistaa myös ikimetsistä hakatun puun sertifioinnin. Ikea mainitseekin omilla nettisivuillaan, että puu saa olla peräisin koskemattomista luonnonmetsistä, kunhan ne on sertifioitu vastuullisesti hoidetuiksi. Yhtiön tavoitteena ei siis ole viimeisten ikimetsien säästäminen hakkuilta.

Sertifiointeihin pitäisi saada järkeä. Niiden käyttö pelkkään viherpesuun on mieletöntä. Ikean toiminnasta erityisen härskiä tekee mielikuvamainonnan ja toiminnan välinen räikeä ristiriita. Se on jo suorastaan asiakkaan aliarviointia, Jauhiainen sanoo.

Enemmän mahdollisuuksia elämälle

Kaiken logiikan mukaan ikimetsästä hakatun puun pitäisi olla paljon arvokkaampaa kuin talousmetsästä hakatun. Ainakin jos asiaa ajatellaan siltä kannalta, paljonko elämää aarniometsien hakkuut tuhoavat. Ikealle ei kuitenkaan näytä olevan mitään merkitystä, minkälaisesta metsästä puu tulee. Alueelta onkin löydetty yli 500 vuotta vanhojen puiden runkoja hakattuina, ja hakkuujälki on ollut rumaa. Puu näyttää olevan huonekaluyhtiölle vain puuta, oli se sitten talousmetsästä tai aarniometsästä hakattua.

"Näiden ikimetsien puu on halpaa, ja rahan ehdoillahan tässä näytetään menevän, valitettavasti."

Maksimjärvensalolla on ikimetsää yli satatuhatta hehtaaria, kun Pohjoismaissa ne ovat usein pieniä ja pirstaloituneita. Ikimetsien säästäminen onkin elinehto monille tuhansille uhanalaisille lajeille. Esimerkiksi Suomen metsäisistä luontotyypeistä yli kaksi kolmasosaa on uhanalaisia pitkälti metsätalouden seurauksena.

Maksimjärvensalolla oli ainoastaan hyvin pienimuotoisia merkkejä ihmistoiminnasta kaskeamisen ja pihkanvalutuksen muodossa. Metsä on siis todella hyvin säilynyt.

Mitä asian hyväksi voi sitten tehdä?

"Viimeiset ikimetsät tulisi suojella, ja meidän pitäisi tiedostaa, mistä huonekaluissa käytetty puu on peräisin. Tälle asialle on tärkeää saada huomiota."