Helsinkiin Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) vieraaksi toukokuisen Maailma kylässä -festivaalin aikaan saapunut indonesialainen Vonny Diananto vaikuttaa tyytyväiseltä mieheltä – siitäkin huolimatta, että työhistoriasta löytyy elektroniikkatyöntekijän uran päättäneet potkut Toshibalta.

Irtisanomisesta seurasi kuitenkin paljon hyvää. Jo muutaman vuoden ajan Diananto on nimittäin voinut omistautua sataprosenttisesti työntekijöiden oikeuksien ajamiseen työssään Indonesian metallityöntekijöiden liitossa (FSPMI).

Insinööristä irtisanotuksi

Vonny Diananto valmistui insinööriksi Jakartan polyteknillisestä yliopistosta vuonna 1991. Opiskelua seurasi ensin työ elektroniikkayhtiö Panasonicin tehtaalla, mistä hän kuuden vuoden jälkeen siirtyi Toshiban palvelukseen. Kaksitoistavuotisen Toshiba-uransa aikana Diananto työskenteli muun muassa suunnittelijana ja insinöörinä.

Diananto on selvästikin oikea mies SASK:n, Eettisen kaupan puolesta ry:n, Luonto-Liiton ja Changemaker-verkoston yhteisen Eettisesti epäkunnossa -kampanjan vierailijaksi. Kampanjan tavoitteena on tiedottaa kulutuselektroniikan valmistamiseen liittyvistä ongelmista ympäri maailmaa, niin työolojen, ihmisoikeuksien kuin ympäristövaikutustenkin suhteen.

Työuransa alusta asti ammattiyhdistystoiminnassa mukana ollut Diananto tuntee varsin hyvin elektroniikka-alan työntekijöiden olosuhteisiin liittyvän epäeettisyyden ja sitä vastaan taistelemisen haastavuuden. Diananton kohdalla työntekijöiden oikeuksien aktiivinen puolustaminen johti lopulta potkuihin, kun hän yhtenä Toshiban Indonesian tehtaalla puhjenneen lakkoliikkeen johtajana oli pakotettu irtisanoutumaan työstään.

Pakotettu uhrautuja

Huhtikuussa 2009 Toshiban Indonesian tehtaan tunnelma kiristyi, kun uusi toimitusjohtaja ei suostunut hyväksymään työehtosopimusta, joka edellisen johtajan aikana oli neuvoteltu valmiiksi. Suunniteltu, kaikkia osapuolia tyydyttänyt sopimus ei siis missään vaiheessa tullut voimaan, minkä seurauksena kaiken kaikkiaan 700 tehtaan 800 työntekijästä aloitti lakon Diananton ja neljäntoista muun ay-aktiivin johdolla.

Huhtikuussa alkanut lakko päättyi lopulta sovitteluun syyskuussa, jolloin yhtiö lopetti työsulun ja lakossa olleet työntekijät viittätoista aktiivia lukuun ottamatta palasivat töihin. Koska työtuomioistuin oli asettunut kiistassa Toshiban puolelle, joutuivat työntekijöiden edustajat sovittelutilanteessa tiukoille ja joustamaan vaatimuksissaan: työtaistelun päättänyt sopimus vaati lakkoliikkeen johtohahmoja eroamaan. Muiden työntekijöiden puolesta uhrautuneiden joukossa oli siis myös Diananto.

Diananto ei omien sanojensa mukaan ollut huolissaan työnantajansa vastustamisen seurauksista, eihän lakkoliikkeen ja sen johtajien toiminta missään vaiheessa ollut lainvastaista. Yhtiön toiminta sen sijaan ei seurannut viranomaisten määräyksiä, kun se Indonesian työministeriön käskystä huolimatta ei suostunut purkamaan langettamaansa työsulkua.

Neljä kuukautta kestäneen lakon ja sitä seuranneen työsulun aikana Toshiba ei maksanut työntekijöilleen palkkaa eikä huolehtinut työntekijöidensä sairausvakuutuksista.

Aktiivinen yksilö

Vaikka Diananton työ Toshiban palkkalistoilla päättyikin lakkoon, ei hän suinkaan ole irtautunut metallityöläisen arjesta. Pian irtisanomisen jälkeen hänet palkattiin täysipäiväiseksi työntekijäksi FSPMI:in.

Tällä hetkellä työ vie Dianantoa maasta toiseen, minkä seurauksena hänelle on muodostunut käsitys metallialan työolosuhteista myös kotimaansa ulkopuolella. Yksittäisiä käytännön neuvoja elektroniikkaa hankkivalle kuluttajalle eettisyyden huomioimiseksi Diananto ei osaa antaa, mutta toteaa kuitenkin, että hänen havaintojensa mukaan japanilaiset yhtiöt ovat hoitaneet työntekijöidensä oikeuksien valvomisen ja ammattiliittojen toiminnan monia muita maita paremmin.

Oikeudenmukaisempien työsopimusten ja paremman työturvallisuuden ohella olennainen osa ay-aktiivin työtä on ammattiliittojen tärkeyden julistaminen: esimerkiksi Indonesiassa liittoihin kuuluu alle 10 prosenttia työntekijöistä.

Vaikka Dianantosta onkin vuosien aikana kehittynyt pesunkestävä yhdistystoimija, korostaa hän kuitenkin yksilön aktiivisuuden tärkeyttä muutoksen aikaan saamisessa. Hän muistuttaa, että viime kädessä vastuu muutoksesta on jokaisella itsellään.