Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Työmaana maailma -lehdessä. Tilaa lehti täältä.

Yritysvastuuseen on kaivattu selkeitä kansainvälisiä sääntöjä jo jonkin aikaa. YK:n erityisedustajan John Ruggien työryhmän linjaukset herättävät toiveikkuutta.

YK:n areenoilla tehtiin varsinkin 1970-luvulla kunnianhimoista politiikkaa globaalin köyhyyden poistamiseksi. Globalisaation edetessä yritykset kansainvälistyivät, mutta poliittinen sääntely jäi jälkeen.

YK:lta kaivattiin kovasti uusia linjauksia ja pääsihteeri Kofi Annan nimitti vuonna 2005 professori John Ruggien selkiyttämään valtioiden ja yritysten oikeuksia ja velvollisuuksia ihmisoikeuksien noudattamiseksi. Ruggie oli jo aiemmin johtanut YK:n Globaalin sopimuksen valmistelleen työryhmän toimintaa. YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi Ruggien periaatteet (englanniksi UN Guiding Principles on Business and Human Rights tai The Ruggie Framework) vuonna 2011.

Ruggie työryhmineen konsultoi laajasti liike-elämää, hallituksia ja kansalaisyhteiskuntaa ja työryhmä loi kolme pääperiaatetta eli pilaria, jotka ovat:

•  Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisiä yritysten ja muiden tekemiltä ihmisoikeusloukkauksilta

•  Yritykset ovat vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta

•  Valtioiden on varmistettava, että ihmisoikeuksien rikkojat joutuvat vastuuseen ja uhrit saavat tehokasta apua ja tukea

Päävastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta säilyy Ruggien linjauksessa valtioilla, jotka ovat velvollisia myös sääntelemään yritysten toimintaa laeilla ja muilla tavoin. Mutta myös yrityksillä on vastuuta. Yritysten on vältettävä omalla toiminnallaan aiheuttamasta ihmisoikeusloukkauksia tai myötävaikuttamasta niihin.

Ruggie menee itse asiassa vielä pidemmälle. Yritysten on myös yritettävä estää tai lieventää ihmisoikeusrikkomuksia, jotka ovat suoraan yhteydessä niiden toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin, vaikka kyseinen yritys ei olisi itse syypää. Käytännössä se tapahtuu noudattamalla alun perin yrityskauppojen yhteydestä tuttua huolellisuusvelvoitetta eli niin sanottua ihmisoikeuksien due diligence -velvoitetta. Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten on kartoitettava ihmisoikeusvaikutuksia sekä estettävä ja lievennettävä rikkomuksia. Lisäksi yritysten on selitettävä, miten ne varautuvat ihmisoikeusrikkomusten varalle, Ruggie on tarkentanut.

Huolellisuusvelvoite on hyvin tervetullut uusi lisä yritysvastuupolitiikkaan. Velvoite selkiyttää esimerkiksi, mikä on tilaajayritysten vastuu tavarantoimittajan tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista varsinkin vaatetusalan kaltaisilla alihankintaan perustuvilla aloilla. Suomalainen vaatetusyritys ei ole juridisesti vastuussa kiinalaisen tavarantoimittajansa rikkomuksista, ellei se omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään ole aiheuttanut niitä. Suomalaisen yrityksen velvollisuus on hankkia tietoa tavarantoimittajien työoloista ja pyrkiä parantamaan epäkohtia. Ruggien periaatteita voi mukailla, mutta periaatteiden soveltamisesta ei ole vielä vakiintuneita käytäntöjä.

Myös kolmas pilari eli korjaavat mekanismit on tärkeä, mutta se on kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen European Coalition for Corporate Justice -järjestön mukaan jäänyt vähemmälle huomiolle EU:ssa ja jäsenmaissa. Kolmannen pilarin mukaan valtioiden täytyy varmistaa lakien ja muiden keinojen avulla, että ihmisoikeuksien rikkojia rangaistaan ja että uhrit saavat esimerkiksi kuntoutusta ja rahallisia sekä muita korvauksia.

Toimeenpanosta kädenvääntö

Ruggien prosessi sysää kansainvälistä yritysvastuupolitiikkaa eteenpäin. Tällä hetkellä eri puolilla, myös EU:ssa ja jäsenmaissa, valmistellaan sitä, miten Ruggien periaatteet olisi toteutettava käytännössä. Koska toimeenpanon suunnittelu on kesken, prosessin tehoa on liian aikaista arvioida, mutta Ruggien työryhmän esittämät periaatteet ovat saaneet laajaa tukea niin yritysmaailmasta, hallituksilta kuin kansalaisyhteiskunnasta.

Vastustustakin on ollut. Ruggien periaatteita laadittaessa EU:n komissio ja useat unionin jäsenmaat vastustivat ihmisoikeudet turvaavien toimenpiteiden tekemistä valtioille pakollisiksi. EU oli myös innoton laajentamaan valtioiden vastuuta oman maansa yritysten toiminnasta kansallisten rajojen ulkopuolelle, kansalaisjärjestöjen tietotoimisto Finnwatch kirjoittaa.

Kansalaisjärjestöt ovat kiitelleet Ruggien periaatteita, mutta kritisoineet YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman seurantatyöryhmän ja hallitustenvälisen foorumin valtuuksia liian löysiksi.

Suomessa kehitysmaajärjestöjen Kepa ja jotkut muut järjestöt haluavat, että yritysvastuuta koskeva lainsäädäntö tarkistettaisiin Ruggien periaatteiden mukaiseksi. Jos Suomi tekee EU:n suositteleman toimintasuunnitelman Ruggien prosessista, lait tarkastettaisiin sen puitteissa joka tapauksessa.

Kirjoittaja valmistelee kirjaa vaatetusyritysten tuontikaupan vastuusta. Juttua varten on haastateltu Kepa ry:n kehityspoliittista asiantuntijaa Eva Nilssonia ja Finnwatch ry:n toiminnanjohtajaa Sonja Vartialaa.