1500-luvulla alkunsa saanut konflikti kytee yhä Etelä-Chilessä – Mapuche-kansan ja metsäteollisuuden väliseen kiistaan ei ole helppoja ratkaisuja

Tunnustan: kun saavun ensimmäistä kertaa Temucoon, Araucanían alueen pääkaupunkiin, odotan tulevani sotatantereelle. 

Chilessä sana sota ei ole liioittelua. Entinen presidentti Sebastian Piñera militarisoi vuonna 2021 neljä maakuntaa Etelä-Chilessä sijaitsevien Araucanían ja Bio Bíon alueilla. 

Poikkeustila salli armeijan joukkojen sijoittamisen alueelle sekä sotilaallisen tuen poliisille muun muassa partiointi- ja valvontatehtävissä sekä viestinnässä. 

Nykyinen presidentti Gabriel Boric lupasi kampanjassaan kumota militarisoinnin, mutta lopulta hallitus joutui peruuttamaan päätöksensä. Hätätila julistettiin uudestaan keväällä 2022, ja asevoimat palasivat Araucaníaan. 

Temucoon johtavan tien varrella ei joulukuun alussa näy panssarivaunuja. Sen sijaan näen bussin ikkunasta tyypillisiä, kodikkaan näköisiä etelächileläisiä pikku puutaloja.

Temucon pääväylän varrella sekarotuinen iso koira juoksentelee innoissaan ympäriinsä, asettuu välillä pitkäkseen lätäkköön, lipaisee siitä sitten vettä suuhunsa ja tulee rapsutettavaksi. 

Konflikti on Araucaníassa ajankohtainen, vaikka sen mainingit eivät ole hetkeen ulottuneet Temucoon asti. Väkivalta, tuhopoltot ja ilkivalta ovat yhä yleisiä. Uutisissa on ollut erityisesti aktivisti Hector Llaitul ja hänen johtamansa järjestö Coordinadora Arauco-Malleco (CAM). Llaitul on ollut vangittuna syksystä asti.

CAMille suora toiminta on hyväksyttävä poliittisen kamppailun keino. Järjestön tavoitteena on Chilen suurimman alkuperäiskansan, mapucheiden, oikeuksien edistäminen. Keskeinen kysymys on perinteisten maaoikeuksien palauttaminen. Etelä-Chilessä yhteenotot kietoutuvat erityisesti metsäteollisuuteen.

Tavoitteena autonomia

Mapuchet ovat Chilen suurin alkuperäiskansa. Heidän osuutensa väestöstä on noin kymmenen prosenttia. He eivät ole homogeeninen ryhmä vaan muodostavat useita ryhmittymiä, joita yhdistää samanlainen sosiaalis-uskonnollinen rakenne sekä kieli. Mapucheja asuu paljon myös kaupungeissa ja jonkin verran Argentiinan puolella. 

Mapucheiden tavoitteena on maaoikeuksien palauttamisen lisäksi autonomia, kertoo Texasin yliopiston väitöskirjatutkija Pablo Millalen.

Millalen on taustaltaan mapuche ja on kotoisin Mañiucon lofista eli mapucheyhteisöstä. Hän tutkii alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien toteutumista sekä valtioiden politiikan vaikutusta alkuperäiskansayhteisöihin.

Chilessä alkuperäiskansoilla ei ole samanlaista perustuslaillista asemaa kuin esimerkiksi Suomessa.

”Mapucheilla on eri strategioita näiden päämäärien saavuttamiseksi. On niitä, jotka pyrkivät integraatioon ja dialogiin valtion kanssa. Sitten on sabotaasiin ja alueiden valtauksiin perustuva suora toiminta”, Millalen kertoo.

Ilkivallan lisäksi mapucheiden vastarintaan yhdistetään usein myös puuvarkaudet, jotka ovat Etelä-Chilessä suurta bisnestä. Todellisuudessa vain noin 20 prosentissa tapauksista on osallisena alkuperäiskansan jäseniä.

Mapucheja on syytetty takavuosina myös Chileä piinaavista metsäpaloista, mutta viime päivien tuhoisiin metsäpaloihin heitä ei ole ainakaan vielä yhdistetty.

Plantaasien ongelmat

Araucanían konfliktilla on pitkät juuret. Juuri täällä käytiin satavuotinen Araucon sota uudisasukkaiden ja mapucheiden välillä 1500–1600-luvuilla.

Espanjalaisten saapuivat Chileen vuonna 1520, ja siitä alkoi saman tyyppinen kolonialistinen alkuperäiskansojen aitaamisprosessi, joka on nähty maailman joka kolkassa. 

Erojakin on: mapucheiden onnistui vastustaa eurooppalaista hallintaa vuosisatoja, kun samaan aikaan pohjoisessa, nykyisen Perun alueella, inkojen imperiumi kukistui melko nopeasti. 

Temuco muistuttaa kasvillisuudeltaan paikoin hyvin paljon Suomea. Alueella näkyy toisaalta myös eksoottisia chilenaraucarioita, alueen alkuperäiskasvistoon kuuluvia havupuita, jotka ovat kuin tekokuusia putkilomaisine oksineen.

Montereynmänty ei ole Chilessä endeeminen puulaji, eikä eukalyptuskaan. Niitä kasvatetaan kaupallisesti puuplantaaseilla, joiden istutus sai vauhtia Augusto Pinochetin vuoden 1973 vallankaappauksen jälkeen. Diktatuurin aikana luotiin monia pääomaa suosivia rakenteita, ja vuonna 1974 säädetty laki 701 toi metsäteollisuudelle veroetuja sekä valtion tukia.

Plantaasit alkoivat syrjäyttää perinteisiä, lajirikkaita metsiä, ja myös mapucheiden maaoikeudet ottivat takapakkia. Metsäyhtiöt toimivat enimmäkseen juuri Wallmapun eli mapucheiden perinteisten maiden alueella. Millalenin mukaan puuplantaasit ovat pahentaneet vesipulaa ja heikentäneet maaoikeuksien lisäksi mapucheiden kulttuurisia oikeuksia, muun muassa lääkekasvien käyttöä.

Metsäteollisuus on nykyisin Chilen suurimpia vientialoja kaivannaisten jälkeen, ja suurin kauppakumppani on Kiina. Pinochetin diktatuurin neoliberalistisen talouspolitiikan ja laki 701:n perua on se, että markkinoiden suurimmat yhtiöt, Arauco ja CMPC, ovat kotimaisia. Molemmat ovat saaneet Chilen valtiolta runsaasti tukia.

Mapucheiden ihmisoikeuksia loukataan

Chileä on kritisoitu siitä, että mapucheihin sovelletaan kiisteltyä terrorismilainsäädäntöä, joka on peräisin Pinochetin ajoilta. Usein oikeusmenettelyissä on ollut puutteita, ja mapucheita on tuomittu liian ankarasti. Alkuperäiskansan jäseniä on myös kuollut poliisin käsissä.  

Amnesty International totesi vuonna 2020 raportissaan, että vuoden 2019 protesteissa käytettiin tarpeettoman kovia otteita erityisesti alkuperäiskansan jäseniä kohtaan. Tuolloin yhteenottoja nähtiin etenkin pääkaupunki Santiagossa.

Alkuperäiskansojen oikeuksia on toki myös edistetty diktatuurin päättymisen jälkeen valtiollisella tasolla. Chile on esimerkiksi allekirjoittanut ILO 169 -sopimuksen ja ratifioinut sen vuonna 2008, Michelle Bacheletin hallituksen aikana. Se on enemmän kuin vaikkapa Suomi on tehnyt.

Pablo Millalen sanoo, että joissakin asioissa on otettu askelia eteenpäin, varsinkin kansainvälisellä tasolla, mutta muutokset eivät heijastu tarpeeksi paikallistasolle. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa vuodelta 2007 määritellään muun muassa kansojen oikeus autonomiaan, mutta Chilessä mapucheiden autonomiavaatimukset tulkitaan herkästi hyökkäykseksi valtion yhtenäisyyttä vastaan.

”On tärkeää ymmärtää, että mapuchet elävät edelleen kolonialismin alaisina, ja heille historiallisesti kuuluvia maita käytetään voitontavoitteluun Chilen valtion tuella.”

Väsymys väkivaltaan

Tällä hetkellä mapucheiden dialogi valtion kanssa vaikuttaa olevan umpikujassa. Presidentti Boric sai vierailullaan Araucaníassa viime marraskuussa lähinnä hyisen vastaanoton.

Valtion voimankäyttö vaikuttaa syventävän juopaa mapucheiden ja muun väestön keskuudessa. Pikainen kyselykierros Temucon keskustassa paljastaa varautuneita asenteita mapucheaktivismia kohtaan.

Jonkun mielestä metsäteollisuuden tuomat työpaikat ovat tärkeitä. Toinen ei katso, että mapucheiden oikeuksia olisi merkittävästi rajoitettu.

Kahvilassa kysyn vieressäni istuvalta naiselta hänen mielipidettään konfliktista.

”Tarkoitatko tuhopolttoja?, Niin, minusta on surullista, että ihmiset eivät välitä ympäristöstä.”

”Siis metsäyhtiötkö eivät välitä?”

”Luulen, että metsäyhtiöt ovat kyllä huolissaan metsäpaloista.”

On mahdollista, että suora toiminta on vienyt ymmärrystä mapucheiden asialta, johon liittyy muutenkin paljon väärinkäsityksiä. Boricin päätös lähettää armeijan joukkoja uudelleen alueelle kertonee chileläisten väsymyksestä väkivaltaan.

Pablo Millalenin mukaan militarisointi on hyödyttänyt erityisesti metsäyhtiöitä. Hän on hiljattain julkaissut kollegoidensa kanssa aiheesta artikkelin.

”Totesimme, että poikkeustila on eräänlainen militaristisen pääoman kasvattamisen muoto. Tämä näkyy vientiluvuissa. Chileläisen metsäalan julkaisun mukaan metsäsektorin vienti kasvoi vuoden 2022 elokuuhun mennessä 22,9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, mutta tämä myönteinen kehitys on tapahtunut osin poikkeustilan aikana.”

 Kirjoittaja on freelance-toimittaja, joka asui Chilessä elokuusta joulukuuhun vuonna 2022.