Viime vuoden marraskuussa Genevessä järjestettiin virtuaalinen konferenssi, johon osallistui kymmenien avustusjärjestöjen ja avunantajamaiden edustajia. Siellä luvattiin Afganistanille mittava avustuspaketti: yli 13 miljardia dollaria seuraavien neljän vuoden aikana.

Avustussopimus ja sen yhteydessä julkaistu poliittinen julistus asettivat tiukkoja vaatimuksia: edustuksellinen rauhanprosessi, korruption vastainen työ, demokratian ja ihmisoikeuksien, etenkin naisten oikeuksien, suojelu.

Taliban ei konferenssiin osallistunut.

Nyt avustusmiljardien kohtalo on vähintäänkin epävarma, sillä Talibanin noustua valtaan vajaat kaksi viikkoa sitten käytännössä kaikki länsimaiset avunantajat ovat jäädyttäneet tukensa Afganistanille ja pohtivat parhaillaan, miten maata voidaan tukea jatkossa – vai voidaanko mitenkään.

”Pidämme säännöllisesti muiden avunantajien kanssa kokouksia, joissa pohdimme, mitä tehdään.  Se on myös terapeuttista, koska tämä on ollut kauhea kokemus kaikille”, kertoo ulkoministeriön Amerikan ja Aasian osaston erityisasiantuntija Merja Mäkelä.

Afganistan on noussut viime vuonna Suomen kehitysyhteistyön tärkeimpien kumppanimaiden joukkoon, ja tänäkin vuonna maalle on ollut tarkoitus ohjata 30 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroja. Viime viikolla Suomi ilmoitti kuitenkin keskeyttävänsä kehitysyhteistyön toistaiseksi.

Suomen lahjoittamat varat on kanavoitu Afganistanille muun muassa Maailmanpankin jälleenrakennusrahaston ja YK-järjestöjen kautta. Niillä on esimerkiksi kehitetty maataloussektoria, maksettu opettajien palkkoja ja parannettu vesi- ja sanitaatiojärjestelmiä.

Suomen tukemassa yhteisökehityshankkeessa on perustettu tuhansiin kyliin demokraattisia yhteisökehitysneuvostoja, joissa on ollut myös naisjäseniä.

Osa rahoista on mennyt Maailmanpankin kautta Afganistanin hallitukselle, mutta ne eivät ole vaarassa joutua Talebanin käsiin, sillä ne ovat kansainvälisillä tileillä, joilla ne on jäädytetty, Mäkelä kertoo.

Valtion toiminta jumittuu

Lopullisia päätöksiä Afganistanin kehitysyhteistyön tulevaisuudesta ei ole tehty, mutta on selvää, että se ei voi enää olla samanlaista kuin ennen.

”Esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyön periaatteita ovat tyttöjen ja naisten oikeudet, ihmisoikeudet, hyvä hallinto ja demokratia. Taleban-vetoisen hallituksen kautta tulee varmasti olemaan aika mahdotonta laittaa maahan rahaa”, ulkoministeriön Mäkelä arvioi.

Hänen mukaansa voisi olla mahdollista, että YK-järjestöt, kuten Unicef, tai kansalaisjärjestöt, voisivat jatkaa kehitysyhteistyötä maassa, sillä ne ovat aiemminkin onnistuneet neuvottelemaan sopimuksia Talibanin kanssa.

Ilman kehitysyhteistyövaroja valtiota on joka tapauksessa vaikea pyörittää. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 70–80 prosenttia valtion budjetista on tullut kansainvälisiltä avunantajilta.

Miten maan käy, jos se ei saa avunantajayhteisön marraskuussa lupaamia rahoja?

”Huonosti käy. Avustusrahat ovat olleet ihan minimimäärä. Ei siellä pystytä pyörittämään peruspalveluita. Se tarkoittaa enemmän köyhyyttä”, Mäkelä sanoo.

Taliban saattaa tietysti hyödyntää muita tulovirtoja, kuten huumekaupan verottamista, mutta se tuskin tulee riittämään.

Afganistanille toki myönnetään edelleen humanitaarista apua, jota Suomikin on ilmoittanut lisäävänsä. Sillä tarkoitetaan ihmishenkiä pelastavaa välitöntä apua.

”Humanitaarinen apu paikkaa kehitysapua, mutta toisaalta jos kehitysyhteistyötä ei tehdä, humanitaarista apua tarvitaan enemmän ja enemmän”, Mäkelä muistuttaa.

Mitä tapahtuu, kun ulkomaalaiset lähtevät?

Käytännössä kehitysyhteistyön jatkuminen on tällä hetkellä yhä mahdollista, sillä YK:n tasa-arvojärjestöä UN Womenia lukuun ottamatta Suomi oli jo ehtinyt tehdä kaikki tämän vuoden maksatuksensa Afganistanille ennen Talibanin valtaannousua.

Siksi esimerkiksi järjestöt voivat vielä jatkaa kehitysyhteistyötään, mikäli ne pystyvät noudattamaan ehtoja ja neuvottelemaan Talibanin kanssa luvan jatkaa toimintaansa.

Esimerkiksi suomalaiset Väestöliitto ja Fida ovat onnistuneet jatkamaan toimintaansa osittain.

Väestöliitto tekee yhteistyötä ilmaisklinikoita ylläpitävän järjestön kanssa. Klinikat tarjoavat etenkin seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita.

Ennen viime aikojen tapahtumia hankkeessa muun muassa koulutettiin klinikoiden paikallisia työntekijöitä vammaisten ihmisten oikeuksien huomioimisesta ja vaikutettiin paikallispolitiikkaan seksuaaliterveyspalveluiden parantamiseksi. Hanke on sisältänyt myös viranomaiskoulutusta ja mediayhteistyötä. Paikallisissa moskeijoissa on järjestetty naisille seksuaalikasvatusta.

Tällä hetkellä kaikki laajempi vaikuttamis- ja kouluttamistyö on jäissä ja vain klinikat ovat auki, kertoo Väestöliiton kansainvälisten asioiden johtaja Elina Korhonen.

Klinikoiden työntekijät ovat paikallisia eivätkä kaikki heistä uskalla tulla töihin.

”Meillä on joka aamu kriisikokous. Työntekijät eivät pysty sanomaan olevansa turvassa, vaan he käyttävät sanaa unharmed, vahingoittumaton. Tilanne on varsinkin Kabulissa äärettömän kesken ja todella sekava. On hirveä pelko siitä, mitä tapahtuu, kun kaikki ulkomaalaiset ovat lähteneet ja kamerat ovat poissa”, Korhonen kertoo.

Pientä toivoa työn jatkumisesta on, sillä terveyspalvelut eivät ole olleet ensimmäinen asia, joihin Taliban on puuttunut.

Saman on huomannut Fidan Lähi-idän ja Keski-Aasian ohjelmapäällikkö Sirkku Lepojärvi.

Fida on tukenut Afganistanissa hammasterveyshanketta, jossa koulutetaan hammaslääkäreitä, annetaan hammasvalistusta koululaisille ja perustetaan kaksi hammasklinikkaa maaseudulle. Sen on tarkoitus tavoittaa vuosina 2018–2021 suoraan noin 70 000 ihmistä.

”Toinen klinikka on perustamisvaiheessa, ja se on alueella, joka oli Talibanin hallussa jo ennen viime aikojen tilanteen kärjistymistä. Siellä on saatu jo aiemmin lupa toimia. Olemme varovaisen toiveikkaita, että työtä voisi jatkaa, vaikka kysymyksiäkin on, etenkin naisten tilanteesta”, Lepojärvi kertoo.

Viime viikolla Taliban ilmoitti myös, että naisten terveyden parissa työskentelevien pitäisi käydä töissä, ja siksi myös Fidan tukema toinen klinikka on saatu toimimaan puolikkaalla kapasiteetilla. Muuten työ on jäissä.

Afganistania ei saa unohtaa

Vaikka nykymuotoinen kehitysyhteistyö Afganistanissa on todennäköisesti tullut tiensä päähän, sen tulokset eivät Talibanin valtaantulon myötä ole haihtuneet savuna ilmaan.

Kehitysyhteistyövaroilla maahan on rakennettu infrastruktuuria, kuten teitä, terveysasemia ja kouluja. Myös maataloussektoria on kehitetty. Etenkin naisten koulutustaso ja lukutaito on parantunut.

Samalla koko väestö on voimaantunut.

”Nuorella sukupolvella, joka ei ole elänyt Talibanin alla, on ihan erilainen perspektiivi asioihin. He ovat maailmaan yhteydessä, ja on paljon aktivistinuoria, jotka yrittävät toimia. Asennemuutos, joka maassa on tapahtunut, on ollut valtava”, Mäkelä sanoo.

Afganistan ei enää voi palata 20 vuoden takaiseen aikaan, sillä esimerkiksi omista oikeuksistaan tietoisia naisia ja tyttöjä on nyt paljon enemmän kuin aiemmin, myös Väestöliiton Elina Korhonen muistuttaa.

Hän toivoo, että paikallista kansalaisyhteiskuntaa tuetaan niin paljon kuin voidaan eikä Afganistania unohdeta.

”Heidän tarpeitaan pitää kuunnella herkällä korvalla, sillä he tietävät itse oman tilanteensa parhaiten. Siellä on paljon mielettömän rohkeita ihmisiä, jotka tekevät töitä naisten ja tyttöjen oikeuksien eteen. Ei saa unohtaa, että he ovat paikan päällä.”