(IPS) -- ”Jos joudun talibanien kynsiin, tapetaan minun lisäkseni myös perheeni”, sanoo 23-vuotias naispuolinen televisiojournalisti, josta seitsemän vuoden aikana tuli afgaanikatsojille tuttu tv-kasvo. Turvallisuussyistä hän esiintyy tässä vain nimellä AB.

AB kertoo Kabulin lähistöllä sijaitsevasta piilopaikastaan, että talibanit olivat jo käyneet etsimässä häntä ja kyselleet hänestä naapureilta, jotka varoittivat AB:n perhettä.

”Talibanit olivat etsineet talo talolta, ja kun he eivät löytäneet minua, he pyysivät naapureitamme välittämään varoituksen, että he löytävät minut ja menettelevät kanssani asiaankuuluvalla tavalla”, AB selittää.

Hän on kaksinkertaisessa vaarassa: ensinnäkin hän on Talibania vastustava nainen, mutta lisäksi hän kuuluu hazara-yhteisöön. Talibanin silmissä hazarat ovat vääräuskoisia ja siksi vainottavia.

AB:n kokemista vaaroista tietää Kiran Nazih, newyorkilaisen naisjournalistien tukijärjestön CFWIJ:n (Coalition for Women in Journalism) perustaja ja johtaja. Järjestön lähteet ovat kertoneet, että Taliban käy taloja läpi etsiäkseen listoillaan olevia ihmisiä.

“Kuvittele pelkoa, jota nämä naiset joutuvat kokemaan omassa maassaan”, hän sanoo.

AB on perheineen piileskellyt nyt muutaman viikon.

”Minut kivitetään”

AB:n tavoin henkilöllisyytensä kirjainten taakse kätkevä CD on piileskellyt perheensä kanssa sen jälkeen, kun talibanit tunkeutuivat hänen työpaikalleen ja etsivät häntä. Etsinnän ohessa tunkeutujat myös varastivat CD:n työvälineet. CD on 26-vuotias viikkojulkaisun toimitussihteeri ja uutistoimistolle työskentelevä journalisti.

”Jos minut löydetään, olen varma, että minut kivitetään kuoliaaksi.”

“Maailman pitää auttaa minua. Lähettäkää sähköpostia esimerkiksi Kanadan tai Yhdysvaltain suurlähetystöille ja pyytäkää heitä auttamaan minut ulos.”

CD sanoo, ettei pysty puhumaan puhelimessa, sillä Taliban valvoo myös viestintäyhteyksiä. Jos hän ei pysty jättämään piilopaikkaansa, köyhyys ja nälkä voivat koitua hänen kohtalokseen jo ennen kuin Taliban löytää hänet.

”Meillä ei ole enää yhtään leipää, emmekä me voi paljastumisvaaran vuoksi mennä ulos ansaitsemaan rahaa”, CD sanoo.

Talibanin johto on sanonut, että naisilla tulee olemaan oikeus tehdä työtä, kouluttautua ja liikkua, mutta kaiken pitää tapahtua islamilaisen sharia-lain mukaisesti. Liike ei ole kertonut, mitä tämä tarkoittaa.

Sen sijaan naisia on vaadittu jäämään kotiin, sillä osaa liikkeen jäsenistä ei ole koulutettu naisten kanssa käyttäytymisestä.

”En usko heitä, enkä luota talibaneihin, sillä heillä on paha menneisyys. He eivät pidä sanaansa, naiset eivät ole turvassa ja jos naiset lähtevät kadulle, heitä ruoskitaan”, CD sanoo.

”Yksikään afganistanilaisnainen ei usko, että heidän elinolosuhteensa ovat hyvät talibanien vallan alla. Vaientamalla naisjournalistit talibanit haluavat vaientaa kaikkien afganistanilaisnaisten äänen.”

Myös CFWIJ-järjestön Kiran muistuttaa, että Talibanin haastattelut ovat olleet täysin päinvastaisia verrattuna siihen, miten liike toimii käytännössä.

“On järkyttävää nähdä, kuinka paljon panostetaan ihmisten jäljittämiseen, kun heidän pitäisi käyttää resurssit maan jälleenrakentamiseen, hallituksen perustamiseen ja sen vakuuttamiseen, että ihmiset ovat turvassa, etenkin afganistanilaisnaiset”, hän sanoo.

Huonoja kokemuksia

Järjestöjen selvityksen mukaan vuonna 2020 Kabulin, Heratin ja Balkhin maakunnissa oli yli 1 700 medioille työtä tekevää naista.

AB:n mukaan tällä hetkellä ne toimittajat, jotka vielä tekevät työtä, työskentelevät kansainväliselle medialle ja saavat tukea organisaatioiltaan.

”Paikallisilta journalisteilta nämä etuoikeudet puuttuvat. En voi jatkaa journalistina, jos työtäni rajoitetaan. Unelmani ja pyrkimykseni ja toiveeni ovat kaikki tuhoutuneet. Talibanit eivät ottaneet vain kaupunkiani, he ottivat myös elämäni.”

Vielä vähän aikaa sitten hänen ei tarvinnut peittää hiuksiaan toimituksessa eikä pelätä muodikkaiden vaatteidensa ja ehostuksensa vuoksi. Hän varttui demokratian aikakaudella, kuten hän sitä kutsuu. Nyt hänen ehkä täytyy alistua sinisen burqan alle, jos haluaa ulos.

Elämä ei ollut helppoa ennen Taibanin aikaakaan. CFWIJ:n tutkimuksen mukaan 92 maan joukossa Afganistan on kolmen pahimman maan joukossa, mitä tulee naistoimittajien kokemiin hyökkäyksiin ja häirintään.

CD muistuttaa, että Taliban on myös tappanut toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja viimeisten 20 vuoden ajan, jopa presidentti Ashraf Ghanin hallinnon aikana.