Afrikka on jo harpannut digiaikaan

Minkälaista olisi köyhiä voimaannuttava informaatio- ja viestintäteknologia?

Parempi on antaa köyhälle onki kuin kala, sanotaan. Tämän viisauden uusin versio on verkko – nettiverkko. Afrikassa tuntuu vallitsevan konsensus siitä, että ilman ICT:tä eli informaatio- ja viestintäteknologiaa (Information and Communication Technology) köyhyyden vähentäminen ei ole maanosassa mahdollista.

Vuonna 1996 Afrikan maat tekivät ensimmäisen virallisen aloitteen tietoyhteiskuntaan pyrkimisestä. Vuonna 2 000 Afrikan talouskomission johtaja lausui, että informaatioteknologian kehittäminen on Afrikan kiireellisin kehitystavoite. Suomessa lokakuussa vieraillut komission tiede- ja teknologiaosaston johtaja Aida Opoku-Mensah pitää it-osaamista Afrikan talouskehityksen avaintekijänä.

Jo yli 30 Afrikan maata on laatinut kansallisen tietoyhteiskuntastrategian, ja muutkin ovat valmisteluissa pitkällä.

Pisimmällä ICT:n hyödyntämisessä on Tunisia (35. sijalla maailmassa). Seuraavina ovat Etelä-Afrikka, Mauritius, Botswana, Marokko, Egypti, Algeria, Namibia, Mauritania ja Nigeria.

KAUPANTEKOA MATKAPUHELIMILLA

Afrikkaan virtaa käytettyjä puhelimia teollisuusmaista. Myös uusia ostetaan – Afrikassa on maailman nopeimmin kasvavat mobilemarkkinat. Jo joka neljännellä afrikkalaisella on mahdollisuus käyttää kännykkää. Monin paikoin maaseutua se on ainoa yhteys ulkomaailmaan.

Afrikkalainen ominaispiirre on vilkas kaupanteko matkapuhelimilla. Maksut suoritetaan operaattorille maksettujen prepaid-maksujen kautta ja lisää rahaa voidaan lainata tekstarilla. Viljelijät voivat etukäteen tiedustella markkinahintoja. Mobiilikauppa (m-commerce) on tutkimusten mukaan selvästi lisännyt pienten ja keskisuurten yrittäjien tuloja, vaikka puhelut ovatkin kalliita.

Yhä useammalla on myös internet-mahdollisuus laitteessaan.

Afrikassa, jossa kansalaisten rekisteröinti ja henkilöllisyystodistusten saaminen on hyvin puutteellista, matkapuhelinnumero voi käydä myös tilapäisestä henkilötunnuksesta työnhaussa tai pankkitiliä avattaessa.

Nokian pääjohtaja Veli Sundbäck on eräässä haastattelussaan todennut, että langattoman viestinnän vaikutukset kehitysmaissa ovat niin valtavat, ettei niitä voi edes arvioida. Hän viittaa tutkimukseen, jonka mukaan kännykkätiheyden noustessa 10 prosenttia talous kasvaa 0,6 prosenttia. Ainakin useissa Afrikan maissa talouskasvu on jo vuosia ollut ennätyslukemissa.

"Meneillään on suurin muutos Afrikassa kolonialismista vapautumisen jälkeen", Aida Opoku-Mensah sanoo. Muutos on kulkenut käsi kädessä valtioiden demokratisoitumisprosessien kanssa.

NETTITAITO VAI LUKUTAITO?

Kaikissa Afrikan maissa, ainakin pääkaupungeissa, on jo internetyhteydet. Sähkönsaanti kuitenkin katkeilee. Puhelinyhteyksiä on harvassa. Ulkomaista yhä monimutkaisemmaksi käyvää aineistoa on raskasta ladata hitailla yhteyksillä, ja jokainen minuutti maksaa. Eniten nettiä käytetäänkin sähköpostina.

"Afrikassa ensimmäinen ja ehkä ainoa internetin käyttömahdollisuus useimmilla on matkapuhelimen kautta. Sama pätee kameraan", sanoo Nokia Mobile Phones –yksikön viestintäjohtaja Marianne Holmlund.

Internetin vaatiman kaapeliverkon rakentaminen mantereen kattavaksi on mahdoton urakka. Uusia halpoja teknisiä ratkaisuja (satelliitti, optinen kuitu) etsitään kiihkeästi monelta eri suunnalta toivoen, että paljon puhuttu "hyppäys" digikuilun yli näin mahdollistuisi.

Kuilu ei toimivillakaan yhteyksillä ja halpenevillakaan koneilla silti täyttyisi.

Puolet afrikkalaisista on kokonaan tai lähes lukutaidottomia jo omalla äidinkielellään, saati nettienglannin kanssa.

Eikö ensisijainen kehitystarve ole sittenkin muualla kuin ICT:ssä?

"Kysymys on väärin asetettu. ICT ei ole vaihtoehto vaan välttämättömyys kehitysmaille. Ajanmukainen tieto, kaiken perusta, on tänä päivänä internetissä. Eikä maailmankaupassa ole olemassa vilttiketjuja. Afrikan maataloustuotteidenkin markkinoillepääsy edellyttää tietyntasoista toimintaa logistiikassa, markkinoinnissa ja laatukontrollissa", vastaa Suomen ulkoministeriön tietoyhteiskuntaneuvonantaja Jyrki Pulkkinen.

Kehityksen alkuvaiheessa ICT auttaa erityisesti julkishallintoa ja yrityksiä tehostamaan toimintaansa ja lisäämään sitä kautta talouskasvua. Entä sen jälkeen?

"Kyse on siitä, tavoitellaanko "ict-sektorin kehitystä" vai "kehitystä palvelevaa ict:tä", jossa perimmäisenä päämääränä on köyhyyden vähentäminen", toteaa tohtori Baharul Islam tuoreessa Afrikan digivallankumousta käsittelevässä kirjassa African E-Markets, Information and Economic Development.

TYÖKALU KÖYHYYDEN VÄHENTÄMISEKSI?

Kaikissa Afrikan maissa on tehty kansalliset köyhyydenvähentämisstrategiat. Esim. Gambiassa köyhyysohjelma ja kansallinen ICT-ohjelma on punottu yhteen. Tämä merkitsee mm. maaseudulle perustettuja naisten multimediakeskuksia, joista on yhteys hallituksen ja kansalaisjärjestöjen kehitysohjelmiin, maataloustietokantaan ja lainaohjelmiin. Digiviestinnän-oppiminen pyritään nivomaan toimeentulokeinojen oppimiseen, itseilmaisuun ja ihmisoikeusoikeusperustaiseen ajatteluun.

Köyhien "voimaannuttamiseen".

"Verkko-ohjelmien suunnittelu ei vaadi huimia aineellisia resursseja. Afrikassa on saatavilla alan koulutusta ja erittäin älykästä työvoimaa. Ihanteellista olisi, jos yhteisö itse tuottaisi tarvitsemansa oppimateriaalin. Joku ulkopuolinen, joka opiskelee kulttuurin, voi auttaa. Afrikassa, jossa yhteisöllisyys on vahvaa ja kommunikaatiotavat hienosyiset, myös nettipalveluja olisi luonteva tuottaa yhteisöllisesti", Jussi Impiö, Nokia Researchin tutkija, toteaa. Hän tutkii sosiaalista mediaa Keniassa.

Pulkkinen puhuu opettajien talkoovoimin tuottamasta oppimateriaalista, wikipedian tapaan. Kaupallinen koulutusmateriaali ei kuitenkaan kerkiä tarpeeseen.

"Paikallisuus on laatua digiviestinnässä, erityisesti koulutuskäytössä. Muuten omat kielet ja kulttuurit ovat vaarassa jäädä satelliiteista ammutun halvan ulkomaisen aineistovyöryn alle."



LÄPPÄRI JOKA LAPSELLE

Afrikassa on meneillään useita projekteja, joissa pyritään rakentamaan olosuhteisiin sopivia tietokoneita. Esim. nigerialais-brittiläisenä yhteistyönä on kehitetty pieni, hiekkaa, kuumuutta ja kosteutta kestävä Solo-tietokone, jonka runko on puuta. Se kuluttaa vain 8,5 wattia energiaa, mikä voidaan ladata aurinkopaneelista.

OLPC eli One Lap-Top per Child, läppäri lasta kohden, on hankkeista tunnetuin. Sitä johtaa Michiganin yliopiston digiguru Nicholas Negroponte ja hänen perustamansa voittoa tavoittelematon yhdistys. Negroponten mukaan kyse on "kasvatus- ei läppäriprojektista". Koneen tavoitehinta on 100 dollaria. Mm. Etiopian Unicefin johtaja pitää hanketta erinomaisena.

"En ole varma onko tämä paras tapa investoida sata dollaria lasta kohden. Parasta on se, että digikuilua halutaan kaventaa", Jussi Impiö sanoo.



AFRIKAN ENSIMMÄINEN TIEDEKONFERENSSI KEVÄÄLLÄ

Ensi maaliskuussa Addis Abebassa Etiopiassa pidetään Afrikan ensimmäinen tiedekonferenssi, "Science with Africa", Tiedettä Afrikan kanssa. Kaksi tuhatta osanottajaa tulevat Afrikasta ja eurooppalaisista tiedeinstituutioista.

"Tarkoituksena on saada Afrikan hallitukset ymmärtämään oman tieteellisen tutkimuksen merkitys taloudellisen kehityksen kannalta. Perusteilla on myös innovaatiorahasto", tapahtuman järjestämisestä vastaava ghanalainen Aida Opoku-Mensah kertoo.

Konferenssin teemat ovat ICT, liikenne, maatalous, vesi, terveys ja ilmastonmuutos.

Katri Simonen

Julkaisija: Demari