Seksuaalisuuden moninaisuus on osa normaalia yhteiskuntaa, eikä ole olemassa tieteellisiä perusteita syrjiä ei-heteroja ihmisiä. Sen sijaan heidän syrjimisensä luo terveysongelmia, summaa Etelä-Afrikan tiedeakatemian (Assaf) tuore raportti (pdf).

Kesäkuun alkupuolella Durbanissa aids-konferenssin yhteydessä julkaistun, yhteistyössä Ugandan tiedeakatemian kanssa tehdyn raportin löydökset ovat tuttuja kansainväliselle tiedeyhteisölle, mutta niitä pidetään merkittävinä nimenomaan Afrikan kannalta, sillä maanosan 53 maasta 38 on kriminalisoinut homoseksuaalisuuden.

Raportissa etsittiin vastauksia tyypillisiin kysymyksiin, joita seksuaalisuudesta ja sukupuolesta Afrikassa esitetään – miten paljon biologia ja ympäristö vaikuttavat, voiko suuntautumista muuttaa terapiassa, onko homoseksuaalisuus uhka muille ja millaisia terveysvaikutuksia kriminalisoinnilla on.

"Raportin mukaan on selvää, että nykytiede yhä enenevässä määrin tunnistaa laajan luonnollisen vaihtelun ihmisen seksuaalisuudessa, seksuaalisessa suuntautumisessa ja sukupuoli-identiteetissä. --- Vain pientä osaa voidaan oikeutetusti pitää epänormaalina", Assafin tiedotteessa todetaan.

Tutkijoiden mukaan Afrikan johtajien pitäisikin mieluummin taistella leimaamista vastaan, sillä syrjintä vaikuttaa kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämään.

Tutkimuksen taustalla on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vastaisten asenteiden tiukkeneminen viime vuosina Afrikassa. Esimerkiksi Uganda ja Gambia ovat viime vuosina suunnitelleet tiukkoja lakeja homoja vastaan. Muun muassa Ugandassa yhtenä perusteena on käytetty sitä, että homous on länsimaista imperialismia.

Tutkijoiden mukaan tärkeää olikin, että raportti oli nimenomaan afrikkalaisvetoinen.

"Jos se olisi amerikkalaisten johtama, Afrikan johtajat sanoisivat, että se on länsimaista propagandaa", totesi tutkijapaneelin rinnakkaispuheenjohtaja Glenda Gray Nature-lehdelle.

Naturen mukaan ihmisoikeusaktivistit ja terveydenhuollon työntekijät ovat toivottaneet raportin tervetulleeksi. Osa kuitenkin varoittaa, ettei raportilla todennäköisesti ole vaikutusta afrikkalaisjohtajien asenteisiin ainakaan lyhyellä aikavälillä.