Alain Délétroz’n työhön kuuluu juoda teetä sotapäälliköiden kanssa – Geneva Call -järjestö yrittää saada aseelliset ryhmät suojelemaan siviilejä

Katajanokan vankilan tiiliseinät ja kapeat käytävät tuovat kansainvälisen politiikan asiantuntijan Alain Délétroz’n mieleen muistoja.

Hän työskenteli 1990-luvulla Punaisen Ristin kansainvälisen komitean leivissä ja teki muun muassa vankilavierailuja paikkoihin, jotka olivat yhtä vanhanaikaisia kuin nykyään hotellina toimiva Helsingin Katajanokka.

Sveitsiläis-ranskalaisen Délétroz’n tämänhetkinen työ on hieman toisenlaista, vaikka sekin liittyy oikeudellisiin asioihin. Hän on johtanut vuoden verran sveitsiläistä Geneva Call -järjestöä, joka yrittää saada ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät kunnioittamaan sodan oikeussääntöjä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, etteivät ne syyllistyisi julmuuksiin siviilejä kohtaan.

Työhön voi kuulua sähköpostin lähettäminen syyrialaisen kapinallisjoukon komentajalle, jotta selviäisi, onko tämän alainen käyttänyt lapsisotilaita. Tai luennointi kongolaiselle sotapäällikölle siitä, ettei siviilien asuttamia kyliä sovi polttaa.

”Yksi maailman laajimmalle levinneistä valheista on, että kun sota alkaa, laki loppuu. Me kerromme, että on olemassa sellainen asia kuin kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja että jos he ovat ryhtyneet aseelliseen toimintaan, se pätee myös heihin”, Délétroz kertoo.

Geneva Call on toiminut 19 vuotta, ja se saa rahoitusta muun muassa Suomen ulkoministeriöltä. Se on ollut tekemisissä noin sadan aseellisen ryhmittymän kanssa. 58 niistä on suostunut allekirjoittamaan sitoumuksen, jossa ne lupaavat, että ne eivät käytä lapsisotilaita, syyllisty seksuaaliseen väkivaltaan, hyökkää terveyspalveluita vastaan tai käytä maamiinoja – tai useita näistä.

Sitoumusten tarkoituksena on antaa myös ei-valtiollisille aseellisille ryhmittymille mahdollisuus sitoutua humanitaarisen oikeuden normeihin. Normit velvoittavat niitä toki muutenkin, mutta virallisissa kansainvälisissä sopimuksissa allekirjoittajina ovat vain valtiot.

Onnistumisia on tullut esimerkiksi Syyriassa, jossa yhdeksän aseellista ryhmää on allekirjoittanut yhden tai useamman sitoumuksen. Iranissa on saavutettu menestystä kurdiryhmittymien kanssa ja Myanmarissa joidenkin etnisten kapinallisryhmien kanssa. Esimerkiksi vuonna 2017 Geneva Call myös koulutti 309 aseellisten joukkojen toimijaa Syyriassa ja 1 793 Irakissa. Kongossa aseelliset ryhmät suostuivat vapauttamaan yli sata lapsisotilasta koulutusten seurauksena.

Kaikkien kanssa on neuvoteltava

Geneva Callin asiantuntijoiden käytännön työ on seurata maailman aseellisia konflikteja, joita tällä hetkellä on vaihtelevien arvioiden mukaan nelisenkymmentä. He yrittävät saada yhteyden ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien komentajiin kontaktiensa tai vaikkapa sosiaalisen median kautta.

Jos ryhmän komentaja kiinnostuu, ryhmille ryhdytään antamaan koulutusta kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta. Niitä kannustetaan luomaan omat ohjesääntönsä ja lopulta allekirjoittamaan Geneva Callin sitoumukset.

Humanitaarisen oikeuden perusteet ovat ryhmille usein uusi asia. Délétroz’n mukaan niillä on kuitenkin syynsä allekirjoittaa sitoumukset, sillä ne haluavat ottaa oppia kilpailevista ryhmittymistä, päästä neuvottelupöytään tai vaikkapa osoittaa olevansa parempi kuin valtiolliset toimijat.

”Esimerkiksi Kongossa teimme vaikutuksen jo sillä, että vierailimme syvällä viidakossa ja aloitimme vuoropuhelun komentajien kanssa. Eräs ryhmä suostui vapauttamaan lapsisotilaansa jo toisen vierailumme jälkeen”, Délétroz kertoo.

Hän myöntää, ettei ole helppo käydä neuvotteluja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat saattaneet syyllistyä vakaviin väkivallantekoihin.

”Mutta se ei ole vaikeaa vain meille. Kun on töissä humanitaarisessa järjestössä, on oltava valmis juomaan teetä, vodkaa tai jotain muuta sellaisten ihmisten kanssa, joilla on verta käsissään. Jos haluamme muuttaa rikollista käyttäytymistä, meidän on puhuttava kaikkien kanssa.”

Etenkin Geneva Callin toiminnan alkuvaiheessa jotkut valtiot syyttivät sitä siitä, että toimimalla aseellisten ryhmittymien kanssa se päätyy vahvistamaan niiden asemaa. Näin ei Délétroz’n mukaan tapahdu.

”Se, että ryhmät alkavat kunnioittaa lakia, ei anna niille legitimiteettiä. Kerromme tämän myös ryhmien komentajille. Nykyään valtiot suhtautuvatkin meihin myönteisemmin”, Délétroz sanoo.

Mobiilisovellus kertoo säännöistä

Viime vuosina konfliktit maailmalla ovat kärjistyneet ja muuttuneet yhä julmemmiksi. Monet valtiotkaan eivät enää kunnioita humanitaarisen oikeuden normeja yhtä tarkasti kuin ennen. Se huolettaa Délétroz’ta, sillä sama asenne heijastuu hänen mukaansa myös ei-valtiollisiin ryhmittymiin.

Geneva Call ei ole myöskään onnistunut luomaan yhteyksiä moniin vaarallisiin ja tunnettuihin aseellisiin ryhmittymiin, kuten vaikkapa al-Qaida-taustaisiin joukkoihin.

”Ryhmät, jotka eivät halua allekirjoittaa sitoumuksia, ovat vähemmistössä, mutta ne tekevät paljon vahinkoa. Niiden kanssa emme pysty aloittamaan keskustelua humanitaarisista kysymyksistä, sillä niiden ideologiana on tuhota kaikki”, Délétroz sanoo.

Heitä varten Geneva Call on kehittänyt Fighter not killer (Taistelija, ei tappaja) -nimisen mobiilisovelluksen, jolla kerrotaan animaatioiden avulla humanitaarisesta oikeudesta. Toiveissa on, että taistelijat katsoisivat niitä ja veisivät viestiä eteenpäin.

Maailman konfliktien suhteen on vaikea olla optimisti, mutta Délétroz’n mukaan kun ryhmät kerran on saatu mukaan sitoumuksiin, ne yleensä myös kunnioittavat niitä.

”Sitoumuksen ehtoihin kuuluu, että tuomitsemme julkisesti ryhmän teot, jos sitoumusta rikotaan. Meidän ei ole koskaan tarvinnut tehdä sitä. Siksi tätä työtä pitää jatkaa.”