Latinalaisen Amerikan ja Karibian metsäkato on merkittävästi vähäisempää sellaisilla alkuperäiskansojen ja heimoyhteisöjen mailla, joilla heille on annettu muodollinen oikeus hallita maitaan. Siksi näiden yhteisöjen maaoikeuksien parantaminen olisi kustannustehokas tapa vähentää myös hiilidioksidipäästöjä, summaa tuore raportti.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen kehitysrahaston (FILAC) raportti perustuu yli 300 tutkimukseen, jotka on julkaistu viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Metsien rooli hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä on tärkeä, sillä metsät sitovat hiilidioksidia. Latinalaisessa Amerikassa metsäkatoa ja päästöjen kasvua kiihdyttää etenkin karjankasvatus, jonka tieltä kaadetaan metsiä.

Alkuperäiskansojen ja heimoyhteisöjen alueet kattavat noin kolmanneksen Latinalaisen Amerikan ja Karibian kaikesta metsiin sidotusta hiilestä. Raportin mukaan vuosina 2000–2016 näillä alueilla ehjien metsien määrä väheni vain 4,9 prosenttia, muilla alueilla taas 11,2 prosenttia.

Erään tutkimuksen mukaan Boliviassa, Brasiliassa ja Kolumbiassa alueilla, joilla alkuperäiskansojen maaoikeudet oli lailla varmistettu, metsäkato oli 2–2,8 kertaa vähäisempää kuin muilla alueilla. Kollektiivisesti hallittujen maiden avulla vältettiin näissä kolmessa maassa vuosittain jopa 12,6 miljoonan ajoneuvon päästöjä vastaava määrä.

”Todisteet heidän elintärkeästä roolistaan ovat kristallinkirkkaat”, toteaa FILACin johtaja Myrna Cunningham tiedotteessa.

Syyt siihen, miksi metsät säilyvät alkuperäiskansojen ja heimoyhteisöjen mailla paremmin, liittyvät sekä käytännöllisiin että kulttuurisiin tekijöihin. Alkuperäiskansojen maat ovat usein jo valmiiksi suojeltuja alueita ja toisaalta heillä on vähemmän mahdollisuuksia käyttää modernin maatalouden välineitä ja vähemmän pääomaa.

Toisaalta elämäntapa on perinteisestikin kestävämpi, sillä heidän tuotantojärjestelmänsä ovat metsäekosysteemien kannalta vähemmän haitallisia. He hyödyntävät usein metsien lihaa, lääkekasveja, villihedelmiä ja polttopuuta mutta eivät niinkään harjoita karjataloutta.

”Tämä on empiirinen havainto, joka perustuu dataan, ei naiivi ideologinen tai romanttinen havainto”, raportissa todetaan.

Raportissa kehotetaan vahvistamaan alkuperäiskansojen ja heimoyhteisöjen maaoikeuksia ja korvaamaan heille heidän tuottamansa ympäristölliset palvelut. Näin voitaisiin vähentää myös päästöjä. Lisäksi heidän maillaan myös luonnon monimuotoisuus on paremmin turvattu. Esimerkiksi Brasilian alkuperäiskansa-alueilla on enemmän nisäkäs-, lintu-, matelija- ja sammakkoeläinlajeja kuin maan muilla suojelluilla alueilla, raportissa kerrotaan.