Argentiinan ylänkökylissä keksittiin ratkaisu sähköpulaan – Dieselgeneraattorit vaihdetaan aurinkopaneeleihin

(IPS) -- ”Kuuttomina öinä oli hyvin vaikeaa liikkua ulkona”, opettaja Celia Vilte sanoo. Vilte elää Argentiinan luoteisosassa Punan ylängöllä 3 800 metrin korkeudessa. 54 asukkaan San Franciscon kylän keskustan virkaa hoitaa 40 aurinkopaneelin rykelmä.

Vilte puhuu ajasta ennen lokakuuta, jolloin kylän tiet ja talot saivat led-valaistuksen. ”Me käytimme kynttilöitä ja lyhtyjä. Koska pelkäsin pimeässä, en uskaltanut mennä iltaisin ulos.”

Celia Vilte on ollut 20 vuotta opettajana peruskoulussa, jossa nyt on 13 oppilasta. Koululaisista seitsemän täytyy joka maanantai kävellä kouluun kaksi tai kolme tuntia kodeistaan maaseudulla, jäädä viikoksi kylään ja palata perheensä luo viikonlopuksi perjantaina.

Punan ylängöllä useimmat asukkaat kuuluvat alkuperäiskansaan, jonka uskotaan polveutuvan inkoista. He kasvattavat laamoja ja lampaita ja harjoittavat omavaraisviljelyä. Seutu on niin kuivaa, että viljelyä voi pitää melkoisena saavutuksena. Ylänkö ulottuu pohjoisesta Argentiinasta pohjoiseen Chileen, läntiseen Boliviaan ja eteläiseen Peruun.

Bolivian ja Chilen rajamailla kylät ja kaupungit ovat niin kaukana toisistaan ja maaston muodot niin hankalia, että alue on sähköverkon ulottumattomissa.

Täällä päivä on pilvinen vain harvoin. Aurinko porottaa armottomasti, ahavoittaa ihon ja parkkiinnuttaa huulet. Mutta heltymätön auringonvalo on myös erinomainen energianlähde. Punan korkean ylängön ruohomaille lankeaa Latinalaisen Amerikan voimakkain auringonsäteily.

Jujuyn provinssin paikallishallinto halusi valjastaa auringon energiapotentiaalin ja lanseerasi vuoden 2019 alussa Aurinkokylät-projektin, jossa yhdeksään kylään asennetaan aurinkopaneeleja ja litiumakkuja. Niistä tulee kylien ainoita sähköenergian lähteitä.

Uusi energianlähde on muuttanut asukkaiden elämää monella tavalla. Sanfranciscolainen Juan Alberto Sardina naureskelee, että ”nyt meillä on liikaakin valoa. Monet meistä miettivät, mihin me nyt piiloudumme.”

Dieselgeneraattori pilasi ilman ja saastutti maan

Aiemmin alueen kylissä saatiin sähköä generaattoreista, jotka saastuttivat ympäristöä ja tuottivat sähköä vain rajoitetusti. ”Generaattori hurisi koko päivän ja täytti luokkahuoneet savulla. Iltaisin oli usein sähkökatkoja. Jos panimme päälle lämpöpatterin, koko järjestelmä saattoi kaatua”, opettaja Martires Llanes muistelee lähimenneisyyttä.

Opettaja Llanes asuu 300 asukkaan Olarozin kylässä, josta tammikuussa tuli seudun ensimmäinen aurinkokylä. Kylän keskellä, koulun vieressä yhä seisoo pieni vihreä peltimökki, jonka sisällä dieselkäyttöinen generaattori puksutti. Paikallinen sähkövoimayhtiö Ejesa on luvannut purkaa mökin ja puhdistaa öljyn ja dieselin saastuttaman maan ensi vuonna.

Olarozin lähellä, muutaman kilometrin päässä levittäytyy laaja valkoinen autiomaa, yksi Punan monista suolatasangoista.

Vuodesta 2014 lähtien Olarozin suolatasangolta on uutettu litiumia. Työtä tekee japanilaisen Toyotan, australialaisen Orocobren ja paikallishallinnon yhteisyritys Sales de Jujuy. Suolatasangon litiumin perässä on myös kanadalaisen Lithium Americasin ja kiinalaisen Ganfengin yhteisyritys Exar.

Argentiina laskee saavansa litiumista valuuttatuloja. Litiumin taloudellista merkitystä tosin varjostaa se, että Punan kylien aurinkovoimaloiden litiumakut ja aurinkopaneelit ovat kiinalaista tuontitavaraa. Maan ei ole helppo nousta raaka-ainevarastosta lopputuotteiden tekijäksi.

Kylien asukkaiden kannalta ratkaisevaa on kuitenkin se, että aurinkovoima on kohentanut yhteisöjen elämänlaatua. Ympärivuorokautinen, saastuttamaton sähkö on kuin toteutunut unelma. Kun talvi kesäkuussa 2020 alkaa, kyläläiset eivät enää ole paikallishallinnon kuorma-autoilla toimittamien polttopuiden varassa, vaan heidän kotinsa lämpenevät sähköpattereilla.