(IPS) -- 20 vuotta sitten naispoliisit olivat harvinaisia Argentiinassa ja heidän täytyi näyttää kovaa naamaa saadakseen miesten kunnioituksen. Nyt tasa-arvo hiipii poliisikuntaan, jossa naiset taistelevat rikollisuuden ohella seksismiä vastaan.

Marina Faustino, 39, päätti jo teininä seurata poliisi-isänsä jalanjälkiä tämän estelyistä huolimatta.

"Isä varoitteli, että joutuisin kärsimään, koska poliisissa ei kunnioitettu naisia."

Faustino aloitti kuitenkin poliisiopinnot 20-vuotiaana – ja sai kärsiä. "Siihen aikaan naispoliisit leikkasivat tukkansa lyhyeksi ja yrittivät näyttää miehiltä. Minä päätin vaatia kunnioitusta naisena", sanoo Faustino, joka ei ole luopunut pitkistä vaaleista hiuksistaan.

Nykyisin hän on esimiestehtävissä Argentiinan liittovaltion poliisissa ja opiskelee psykologiaa parantaakseen taitojaan konfliktien ratkaisijana.

Naisviha syvällä

"Naisviha on ollut syvälle juurtuneena Argentiinan poliisivoimissa", sanoo ihmisoikeusjuristi Natalia Federman. Hän toimi 2010–2014 turvallisuusministeriön ensimmäisenä ihmisoikeusjohtajana ja loi alalle tasa-arvostrategian, joka on YK:n mukaan maailman huippua.

Keskusta-vasemmistoa edustava presidentti Cristina Fernández käynnisti muutoksen nimittämällä turvallisuusministeriksi naisen. Nilda Garré hoiti virkaa 2010–2013 ja kielsi rajoittamasta naisten pääsyä poliisivoimiin ja alan oppilaitoksiin. Äitiysloma ja imetystauot tulivat osaksi ammattikäytäntöä.

Garré korosti tasa-arvon ulottamista myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Poliisivoimat määrättiin palkkaamaan transihmisiä osana taistelua homo- ja transfobiaa vastaan.

Häijyin naisupseeri

Apulaispoliisitarkastaja Silvia Miers, 38, työskentelee nyt lentokenttäpoliisissa, jossa naisia on eniten, 38 prosenttia. Liittovaltion poliisissa naisten osuus on vajaa neljännes.

Miersin mukaan toimiminen miesvaltaisen joukon esimiehenä ei ollut aluksi helppoa. "Oli oltava äärimmäisen tosissaan, tiukka ja kova."

"Minut muistetaan kaikkein häijyimpänä naisupseerina", sanoo Miers, jolla on nyt 80 alaista.

"Vaihtoehtoja ei ollut. Jos käyttäytyi vähänkään ystävällisesti tai tuttavallisesti, pidettiin heti helppona saaliina tai luultiin, että muhinoit pomosi kanssa", hän selittää.

Lasikatto murtui

Federmanin johtama turvallisuusministeriön osasto teki vuonna 2011 kyselyn syistä, jotka estävät naisten urakehitystä alalla.

Vastanneista naisista 38 prosenttia ja miehistä 55 prosenttia uskoi, että miehet sopivat naisia paremmin estämään ja hillitsemään mielenosoituksia.

Naisista liki 14 prosenttia kertoi joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, useimmiten miespuolisten esimiesten taholta. Vain 8 prosenttia oli raportoinut asiasta.

Sittemmin on perustettu poliisin tasa-arvokeskuksia, joihin voi valittaa ahdistelusta, väkivallasta ja syrjinnästä työpaikalla. Ne auttavat myös sovittelemaan työn ja kodin vaatimuksia, joiden ristipaineissa moni naispoliisi kamppailee.

"Lasikattoa ei enää ole", Miers sanoo. Hän kuitenkin myöntää, että edetäkseen urallaan nainen voi joutui opiskelemaan ja paiskimaan töitä tuplasti mieheen verrattuna.