Persianlahdella sijaitseva pieni saarivaltio Bahrain tunnetaan Suomessa ja muualla Euroopassa lähinnä Formula 1 -kisoistaan. Muuten maa päätyy uutisiin varsin harvoin.

Se turhauttaa bahrainilaistaustaista ihmisoikeusaktivistia Maryam al-Khawajaa, joka on viime viikkoina vieraillut Pohjoismaissa vakuuttamassa ulkoministeriöitä siitä, että Bahrainin tilanteeseen pitää ottaa vahvemmin kantaa. Viime viikolla oli vuorossa Suomi.

Hän ei ole alkuunkaan tyytyväinen siihen, miten Suomi ja muut länsimaat suhtautuvat Bahrainiin ja muihin ihmisoikeuksia polkeviin Persianlahden maihin.

”Olisin vähemmän turhautunut, jos länsimaat tyytyisivät vain olemaan hiljaa. Mutta nyt ne eivät ole hiljaa vaan tukevat Persianlahden maita aktiivisesti”, hän kritisoi.

Al-Khawaja tulee aktivistiperheestä, joka on saanut maksaa kalliin hinnan demokratian ja ihmisoikeuksien vaatimisesta. Hänen isänsä Abdulhadi al-Khawaja oli mukana perustamassa tunnettua ihmisoikeusjärjestöä Bahrain Centre for Human Rightsia ja istuu parhaillaan elinkautista vankeustuomiota muun muassa osallistumisestaan arabikevään mielenosoituksiin vuonna 2011. Häntä on kidutettu.

Maryam al-Khawaja itse asuu lapsuutensa kotimaassa Tanskassa, jonka kansalaisuus hänellä on. Bahrainissa hän joutuisi vankilaan. Hän toimii isänsä järjestössä sekä toisessa, Persianlahden maiden ihmisoikeustilanteen puolesta kampanjoivassa Gulf Centre for Human Rightsissa.

Tekopyhää politiikkaa

Al-Khawaja kiihtyy puhuessaan länsimaiden politiikasta Persianlahden maita kohtaan. Se on hänen mukaansa tekopyhää ja vahingoittaa niiden uskottavuutta.

”Kasvoin Tanskassa, joten opin, että ihmisoikeudet ja vapaus kuuluvat yhteiskuntamme rakenteisiin. Mutta näyttää siltä, että se pätee vain meihin. Pohjoismaalaisena häpeän sitä, ettemme halua noudattaa arvojamme ja periaatteitamme kaikkialla”, hän sanoo.

Al-Khawajan kritiikin kohteena on etenkin asekauppa. Bahrain on osa Saudi-Arabian johtamaa liittoumaa, joka pommittaa parhaillaan Jemeniä ja on syyllistynyt todennäköisesti sotarikoksiin siviileihin kohdistuneiden iskujen takia. Silti etenkin Yhdysvallat ja Iso-Britannia kauppaavat Bahrainille ja muille liittouman maille aseita.

Puhtaita papereita ei saa Suomikaan. Suomi myi Bahrainille tarkkuuskivääreitä arabikevään alla ja on aseistanut myös Jemenissä sotivaa Arabiemiirikuntia.

”Kun myydään aseita, viestitään, että ihmisoikeusrikkomuksista huolimatta halutaan jatkaa bisnestä. Maat pitäisi asettaa ehdottomasti asevientikieltoon”, al-Khawaja sanoo.

Toinen kysymys on maiden sisäpolitiikka. Shiiaenemmistöistä Bahrainia hallitsee sunnikuningas Hamas bin Isa-al Khalifah, jonka suku on pitänyt valtaa 1700-luvun lopulta alkaen. Kuninkaalla on paljon valtaa, ja otteet ihmisoikeusaktivisteja, toisinajattelijoita ja oppositiota kohtaan ovat kovat. Poliittisia puolueita ei saa virallisesti edes perustaa.

Al-Khawajan, 30, perhe muutti 2000-luvun alussa Bahrainiin, kun sen poliittinen tilanne näytti olevan paranemassa. Toiveet osoittautuivat ennenaikaisiksi. Vuonna 2011 arabikevään demokratiaa vaativat mielenosoitukset levisivät myös Bahrainiin.  

Al-Khawaja oli mukana järjestämässä mielenosoituksia mutta ei mielellään käytä sanaa arabikevät. Termi jättää ulkopuolelleen esimerkiksi kurdit ja romantisoi tapahtumia liikaa.

”Näin, miten ihmisiä tapettiin ja hakattiin. Se ei ollut romanttista vaan kamalaa”, hän sanoo.

Turvallisuusjoukot tappoivat Bahrainissa kymmeniä ja pidättivät tuhansia ihmisiä.

Tilanne heikentynyt

Parina viime vuotena Bahrainin ihmisoikeustilanne on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vain heikentynyt. Kaksi tärkeintä oppositioyhdistystä on kielletty, samoin ainoa riippumaton sanomalehti. Maassa on tuhansia poliittisia vankeja, ja monia heistä kidutetaan. Mielenosoitukset tukahdutetaan väkivalloin.

Myös al-Khawajan on yhä vaikeampi saada yhteyttä kentällä toimiviin aktivisteihin. Niin moni on maanpaossa tai vankilassa.

Hän itse ei ole päässyt maahan sitten vuoden 2014. Hän poistui maasta arabikevään väkivaltaisuuksien aikana mutta halusi palata takaisin tavatakseen vankilaan joutuneen isänsä, joka oli ryhtynyt nälkälakkoon. Poliisi vei hänet kuitenkin suoraan lentokentältä vankilaan, jossa hän vietti seuraavat kolme viikkoa.

”Vankilassa oleminen on yksinäistä ja äärimmäisen vaikeaa. Bahrainilaisille aktivisteille vankilaan joutuminen on kuitenkin kuin kunniamerkki: olemme tehneet jotakin, mitä hallitus pitää riittävän tärkeänä”, al-Khawaja toteaa.

Hän vapautui kansainvälisen painostuksen ansiosta ja pääsi lähtemään maasta. Takaisin ei ole paluuta, sillä hänet on tuomittu poissaolevana.

Trump toi muutoksen

Bahrainin kuningas lupasi uudistuksia vuoden 2011 väkivallan jälkeen, mutta niitä ei ole kuulunut. Al-Khawajan mukaan se johtuu siitä, ettei maan tarvitse tehdä niin – kuten ei myöskään muiden alueen maiden. Länsimaat eivät painosta niitä riittävästi.

”Sen jälkeen, kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti, Persianlahden monarkiat ovat rohkaistuneet, ja niistä on tullut hyökkäyksessään paljon itsevarmempia”, hän sanoo.

Trumpin hallinto on esimerkiksi poistanut presidentti Barack Obaman hallinnon asettaman ehdon, jonka mukaan Bahrainille myydään F-16-hävittäjiä vain, mikäli se hillitsee ihmisoikeusloukkauksia.

Iso-Britannia puolestaan havittelee tiiviimpiä kauppasuhteita Persianlahden maihin nyt, kun se on eroamassa EU:sta. Se on kehunut Bahrainia ”reformeista” ja avannut maahan pysyvän sotilastukikohdan. Myös Yhdysvalloilla on maassa tukikohtia.

Täysin hiljaa länsimaat eivät Bahrainin tilanteesta ole. Viime aikoina etenkin kuuluisan aktivistin, al-Khawajan isän kollegan Nabeel Rajabin vankeusrangaistukset ovat saaneet esimerkiksi Yhdysvallat ja EU:n älähtämään. Al-Khawajaa se ei vielä vakuuta.

”On nähty, että kunhan joku pidetään vankilassa riittävän kauan, kansainvälinen yhteisö unohtaa hänet. Esimerkiksi isäni on ollut vankilassa seitsemän vuotta, ja hän on Tanskan kansalainen. Myös Ruotsin kaksoiskansalainen Mohammed Habib al-Muqdad on ollut seitsemän vuotta vankilassa”, hän muistuttaa.

Siksi hän toivoo, että Pohjoismaat muodostaisivat nyt yhteisen kannan Bahrainin tilanteesta ja ryhtyisivät tuomaan sitä esiin EU:ssa ja YK:ssa. Toistaiseksi prosessi on vasat alussa.

Ihmisoikeusasioissa al-Khawaja sanoo olevansa silti aina optimisti, muuten työtä ei voisi tehdä. Taustalla vaikuttaa isän opetus: ihmisoikeusaktivistiksi ei kannata ryhtyä siksi, että odottaa nopeita tuloksia.

”Ihmisoikeusaktivistina toimitaan, koska se on oikein.”