Darfurin rauhansopimus johti entistä pahempaan

Euroopan unionin erityisedustaja Pekka Haavisto pelkäsi Viikkolehden haastattelussa elokuussa, että Sudanin Darfuriin toukokuussa solmittu rauhansopimus johtaa ojasta allikkoon. Kun vain yksi kolmesta kapinallisryhmittymästä allekirjoitti sen, oli pelättävissä, että Sudanin hallituksen käymän sodan lisäksi kapinallisetkin alkavat taistella keskenään.

On vain ajan kysymys, milloin tilanne laukeaa ja uusi selkkaus alkaa, Haavisto ennakoi 18. elokuuta.

Nyt se aika on tullut.

Kansanmurhaksi jo toissa vuonna julistetussa konfliktissa on kolmen vuoden aikana kuollut eri arvioiden mukaan 200 000 - 400 000 ihmistä ja 2,5 miljoonaa ihmistä on joutunut pakolaisleireille.

Mutta ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, kolmesta Sudanin hallitusta vastaan taistelleesta ryhmästä ainoana rauhansopimuksen allekirjoittanut Minni Minawin johtama SLA käy nyt taistelua kahta muuta sissiliikettä ja niitä tukevia siviilejä vastaan. Guardian -lehti kertoi tiistaina SLA:n ja sopimusta vastustavan JEM-liikkeen välisestä yhteenotosta, jossa kuoli 40 ihmistä Darfurin eteläosassa sijaitsevassa Greidassa, yhdessä maailman suurimmassa pakolaisleirissä.

Avustusjärjestöt taistelujen jaloista

Greidan leirissä on noin 130 000 ihmistä. Tällä hetkellä heitä auttaa enää Punainen Risti, muut avustusjärjestöt poistuivat taistelujen jaloista. SLA:n Minni Minawi toimii nykyään Sudanin presidentin Omar Hassan al-Bashirin avustajana, mutta samaan aikaan SLA syytti Greidan hyökkäyksestä maan hallitusta, mikä viittaa poliittisiin jännitteisiin myös rauhansopimuksen allekirjoittaneiden osapuolten välillä.

– Aikaisemmin Minni kontrolloi aluetta eikä hallitus päässyt tänne. Nyt hän on hallituksessa ja he tappavat ihmisiä yhdessä, kerrottiin Guardianille Darfurin toisilta pakolaisleireiltä viime lauantaina.

Esimerkiksi Dikenin kylästä 600 perhettä käveli 80 kilometriä pakoon, kun Minni Minawin joukot antoivat vaihtoehdoksi joko lähteä tai kuolla. Uhkausta edelsivät hyökkäykset, joissa ensin tapettiin kylän nuoria miehiä ja sitten varastettiin kaikki elintarvikkeet.

Etninen vai ympäristösota?

Yhden ajanlaskun mukaan kapina Darfurissa alkoi 26. helmikuuta 2003, toisen jo heinäkuussa 2001. Joka tapauksessa kyse oli siitä, että mustia afrikkalaisia edustavat ryhmät lupasivat joitakin vuosia sitten yhdistyä kaatamaan arabien ylivaltaan tähtäävän politiikan alueella.

Mutta konfliktin taustaa on haettu yhtäältä kymmeniä vuosia jatkuneesta Darfurin alikehityksestä suhteessa muuhun, arabimieliseen Sudaniin. Se onkin pelkistetty etniseksi taisteluksi afrikkalaista alkuperää olevien maanviljelijöiden ja arabipaimentolaisten välillä.

Mutta Pekka Haaviston mielestä kysymyksessä on ympäristökonflikti. Aavikoitumisen edetessä paimentolaiset etenivät etelämmäksi maanviljelijöiden alueelle. Sudanin hallituksen tukemat janjaweed -joukot alkoivat ajaa afrikkalaisia mailtaan polttamalla kyliä, ryöstämällä, raiskaamalla, kiduttamalla ja murhaamalla.

Darfurin arabit ja afrikkalaiset taistelivat Etelä-Sudanissa pari vuosikymmentä, mutta kansainvälinen yhteisö heräsi sotaan hitaasti, niin kuin tapana on. Miljoona ihmistä oli kuollut ennen kuin YK:n turvallisuusneuvostossa toukokuussa 2004 alettiin käsitellä asiaa. Tämä tapahtui viisi kuukautta sen jälkeen kun YK:ta Sudanin pääkaupungissa Khartumissa edustanut Mukesh Kapila oli puhunut maailman pahimmasta humanitaarisesta kriisistä. Kärjekkäänä pidetyn Kapilan sopimusta ei sen jälkeen uusittu.

Khartum uhkaa YK-joukkoja jihadilla

Ongelma jätettiin mieli hyvin Afrikan Unionin harteille. AU:lla on ollut Sudanissa 7 000 huonosti varustettua rauhanturvaajaa, joiden toimiaikaa jatkettiin äsken tämän vuoden loppuun.

Nyt YK on tehnyt päätöksen lähettää Darfuriin 20 000 rauhanturvaajaa, mutta Sudan vastustaa hanketta kiivaasti. Sudanin presidentti Omar Hassan al-Bashir uhkasi viimeksi keskiviikkona Sudan Tribune -lehden mukaan mahdollisia YK-joukkoja sodalla ja jihadilla.

Afrikan Unioni on ollut kyvytön estämään siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa ja turhautuminen tästä on suututtanut paikallisen väestön. Pettymys rauhansopimuksen kohtaloon on johtanut siihen, että hyökkäykset AU:n joukkoja vastaan ovat lisääntyneet 900 prosentilla viime vuoteen verrattuna, kertoi kenialainen sanomalehti East African tiistaina.

Lehden mukaan paikalliset asiantuntijat väläyttävät Darfurin olevan mahdollisesti Somalian tiellä. Jos sota syttyy uudelleen täyteen liekkiin, alue uhkaa muuttua sotapäälliköiden taistelukentäksi, jossa jokainen heimo puolustaa omiaan.

Kiina aseistaa kansanmurhaa

Darfur on alaston esimerkki kansainvälisen yhteisön kaksinaamaisuudesta.

YK:n aktiivisuutta alueella rajoittaa voimallisimmin Kiina, joka on Sudanin öljynviennin tärkein asiakas.

Vastalahjana Kiina aseistaa Sudanin hallitusta, joka on EU:n asettamassa aseidenvientikiellossa. Niin on tosin Kiinakin, mutta siitä sekä myös Yhdysvaltain ja Kanadan aseistettujen helikopterien vientikiellosta huolimatta Kiinan uudet Z-10-taisteluhelikopterit toimivat englantilais-italialaisen, kanadalaisen, yhdysvaltalaisen sekä ranskalais-saksalaisen teknologian turvin. Ja näitä helikoptereita Kiina on myynyt mm. Sudanille, kertoi alkuviikosta julkaistu uusi raportti kansainvälisestä asekaupasta.

Toinen turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa Venäjä puolestaan myy Sudanin armeijalle MIG-hävittäjiä.

Toisaalta pilakuvista pillastuneet islamilaiset hallitukset eivät piittaa siitä, että heidän uskonveljiään lahdataan Darfurissa. YK:n yleiskokouksessa viime kuussa presidentti al-Bashir lietsoi arabimaiden välinpitämättömyyttä väittämällä massamurhien olevan fiktiota, jota levittävät ahneet avustusjärjestöt ja juutalaiset.

Myös kansanmurhasta puhuva Yhdysvallat tyytyy tässä vaiheessa vain sanoihin ilman käytännön toimia. Se ei lupaa edes joukkoja mahdolliseen YK:n rauhanturvaoperaatioon, vaikka presidentti George W. Bush sanoi YK:n yleiskokouksessa maailmanjärjestön uskottavuuden olevan veitsenterällä juuri Darfurin kysymyksessä.

Turvallisuusneuvoston ainoa arabimaa on Qatar.

Etelä-Afrikan yleisradioyhtiö kertoi viime viikolla qatarilaislähteisiin viitaten, että YK:n asiantuntijat aikovat suosittaa talouspakotteita Sudania vastaan sekä maan ylimmän johdon ulkomaisten varojen jäädyttämistä. Kiinan ja Venäjän uskotaan kuitenkin vastustavan myös taloudellisia pakotteita.

Humanitaarinen interventio...

Mutta mitä sitten voisi tehdä? Darfurin konfliktiin hyvin perehtyneet asiantuntijatkin ovat siitä täysin eri mieltä.

Slovenian hallituksen edustajana Darfurissa seitsemän kuukautta avustustöissä viettänyt kirjailija Tomo Krizner vetosi keskiviikkona humanitaarisen intervention puolesta. Hänen mielestään muun maailman olisi pakotettava konfliktin osapuolet rauhaan.

Kriznerin osalta avustusoperaatio päättyi siihen, että hänet vangittiin. Viimeistään vankilassa hän oppi, että koko Sudan ja kaikki keskenään taistelevat osapuolet ovat kääntymässä kansainvälistä yhteisöä vastaan. Sudania hallitaan opilla ulkoisesta vihollisesta, joka vain odottaa tilaisuutta ryöstää maan öljyvarat. Vankilassa oli eri etnisiä ryhmiä edustavia kuolemaantuomittuja rikollisia, joille oli luvattu vapaus ja ase, jos he lähtevät taistelemaan maahan tunkeutuvia YK-joukkoja vastaan.

Siksi Tomo Kizner kehotti keskiviikkona Independent-lehdessä YK:ta saapumaan aluksi Tshadiin Sudanin vastaiselle rajalle ja aloittamaan radiolähetykset, joilla murretaan hallituksen tiedotusmonopoli.

...vai takaisin neuvottelupöytään?

Mutta afrikkalaisista sodista yleensä ja Darfurista erikseen kirjoja kirjoittanut Alex de Waal on täysin toista mieltä. De Waal toimi rauhanneuvotteluissa Afrikan Unionin tarkkailijana ja hänen mukaansa konfliktin ratkaisemiseen tarvitaan lisää poliittista prosessia. Sen sijaan ajatus siitä, että ulkomaiset joukot taistelisivat itsensä ensin Darfuriin ja sitten riisuisivat aseista janjaweedit voimakeinoin on pelkkää fantasiaa, de Waal kirjoitti Guardianissa viikko sitten.

Ainoa keino on palata takaisin neuvottelupöytään.

Alex de Waal tuntuu olevan tuskallisen tietoinen siitä, että todellinen rauha oli lähellä toukokuussa. Hänen mukaansa poliittinen prosessi keskeytettiin siinä vaiheessa, kun kapinajohtajista ainoastaan Minni Minawi allekirjoitti sopimuksen.

De Waal oli itse paikalla neuvottelujen viimeisessä vaiheessa. Kahtia jakautuneen SLA:n toisen puoliskon johtaja Abdul Wahid olisi hyväksynyt rauhansopimuksesta useimmat ehdot. Hiertämään jäi vain kysymys vallanjaosta, missä Wahid katsoi ryhmänsä jäävän liian vähälle edustukselle. Rauhansopimuksen takarajaksi oli kuitenkin määrätty 5. toukokuuta eikä siitä joustettu. Abdul Wahidille annettiin vain mahdollisuus ottaa tai jättää.

Epävirallisia neuvotteluja jatkettiin kuitenkin vielä kuukausi ja niissä päästiin yhä lähemmäksi ratkaisua. Mutta rauhansopimuksen tekstiä ei voitu siltikään avata. Lopulta Sudanin hallitus halusi tulitaukoneuvotteluista ulos kaikki ryhmät, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta ja AU myöntyi vaatimukseen, mitä Alex de Waal pitää suurena virheenä.

Mutta neuvoteltava on.

Ensimmäisenä askeleena Alex de Waal ehdottaa Darfurin tulitaukoneuvottelujen aloittamista uudelleen niin, että kaikki osapuolet ovat mukana. Todellinen tulitauko on tässä vaiheessa siviilien paras turva.

Vaihe kaksi on poliittisten neuvottelujen uudelleen käynnistäminen. Niissä myös rauhansopimus on otettava uuteen käsittelyyn.

Ja vaikka tässäkin onnistuttaisiin, niin Darfurin tilanteen vakauttaminen vie Alex de Waalin mukaan vähintään 7-10 vuotta.

Lisää kirjoittajalta: http://hirvasnoro.blogspot.com

Julkaisija: Kansan Uutiset