Entä jos Iran perääntyy ydinkiistassa?

Helmikuun 21. päivä on asetettu takarajaksi, johon mennessä Iranin on peräännyttävä uraaninrikastushankkeestaan. Päivän lähestyessä niin Iran kuin länsimaatkin koettavat varautua vastapuolen erilaisiin reaktioihin.

Yhdysvaltain johtoa kiusaa ajatus, että Iran saattaa lopulta antaa periksi YK:n vaatimukselle, joskin se voi vielä ennen sitä ottaa ratkaisevia askeleita ydinkehittelyssään.

Yli kaksi vuotta jatkuneiden neuvotteluiden, tarkastusten, uhkausten ja vastauhkausten jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto määräsi viime vuoden lopulla Iranin lopettamaan kaikki uraanin rikastamiseen liittyvät toimet 21. helmikuuta mennessä.

Pakotekeinona muita maita kiellettiin viemästä Iraniin ydin- ja ohjusteknologiaa.

Vaikka kyse on melko lievistä pakotteista, Iranin markkinavoimat reagoivat päätökseen kielteisesti. Ne painostavat maan ylintä johtajaa, ajatollah Ali Khameneita, etsimään ratkaisua, jonka avulla Iran säilyttäisi kasvonsa, eikä vastakkainolo lännen kanssa pahenisi.

Tehtävä on vaikea. Khamenei suhtautuu epäluuloisesti lännen aikeisiin eikä luota siihen, että se vastaisi samalla mitalla Iranin myönnytyksiin.

Khameneita lähellä olevat lähteet paljastavat, että tämä haluaa kokeilla kovaa linjaa, koska maan edellisen presidentin Mohammad Khatamin sovinnollisuus ei hyödyttänyt Irania.

Pragmatisteiksi luonnehditut tosin huomauttavat, että juuri pehmeän linjan ansiosta vältettiin kallis ja mahdollisesti hallitsematon yhteenotto lännen kanssa.

Iranin uudistusmielisiä lähellä oleva politiikantutkija Nasser Hadian arvelee, että Iran ilmoittaa lähiaikoina pystyneensä kytkemään lisää uraanin rikastamisessa tarvittavia sentrifugeja yhteen. Maa on aiemmin saanut toimimaan 164 sentrifugia, mutta ydinreaktorin vaatiman polttoaineen tuottamiseen niitä tarvitaan tuhansittain.

Teheranissa uumoillaan, että ilmoitus annetaan Iranin vallankumouksen vuosipäivänä 11. helmikuuta ja sitä juhlitaan näyttävästi.

Hadian arvioi, että uhmakas ele valmistaisi Iranin johtoa psykologisesti ja poliittisesti myönnytyksiin, joita taipuminen YK:n vaatimukseen ja tiukentuviin ydinlaitosten tarkastuksiin vaatii.

Samalla Iran vahvistaisi asemiaan tulevissa kuuden vallan neuvotteluissa. Maa on käynyt niitä ydinhankkeistaan Britannian, Ranskan, Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa.

Ydinpolttoainejupakka on muuttunut yhä enemmän arvovaltakiistaksi, ja siksi Iranin taipuminen voisi tuntua länsimaista kiusalliselta. Bryssel saattaisi tulkita sen loukkaukseksi, jonka tarkoitus on mitätöidä Euroopan unionin ponnistelut sovinnon etsinnässä.

Iran kuitenkin toimii vastoin YK:n päätöslauselmaa, jos se vielä viime hetkellä ennen määräaikaa ilmoittaa uusista edistysaskeleista kohti uraanin rikastamista.

Esimerkiksi Israel on ilmoittanut, ettei se salli Iranille omaa uraaninrikastusta edes rauhanomaisen energiatalouden käyttöön. Jos Iran pääsee siihen pisteeseen, eikä Yhdysvallat tee asialle mitään, Israel sanoo iskevänsä itse sen ydinlaitoksiin.

Israelin ilmavoimat eivät kuitenkaan pystyisi ilman Yhdysvaltain apua tuhoamaan kaikkea Iranin ydinlaitteistoa. Epäonnistunut isku puolestaan antaisi Iranille poliittista etua ja veisi pohjan YK:n ponnistuksilta.

Israelin isku mutkistaisi myös Lähi-idän muita poliittisia kuvioita.

Israel on pitkään yrittänyt parantaa suhteitaan sunnimuslimien hallitsemiin vanhoillisiin arabimaihin vedoten shiialaisen Iranin aiheuttamaan yhteiseen uhkaan - mutta taipumatta arabien vaatimukseen palestiinalaisvaltion tunnustamisesta.

Niin paljon kuin alueen arabidiktatuurit Irania inhoavatkin, ne eivät voisi lähentyä Israelia, jos se hyökkäisi muslimimaahan.

Kaiken lisäksi Iranissa on Israelin jälkeen Lähi-idän suurin juutalaisväestö, noin 25 000 henkeä. Iranin ja Israelin välinen sotilaallinen selkkaus voisi asettaa heidät vaaraan, mikä huolestuttaa juutalaisvaltiota.

Myös Yhdysvallat on vaikeiden valintojen edessä. Jos Iran luopuu rikastusohjelmastaan, USA:n on vaikea perääntyä neuvotteluista, joihin se on julistanut olevansa valmis tällä nimenomaisella ehdolla. Tähän asti Yhdysvallat on kieltäytynyt Iranin neuvottelutarjouksista.

Toisaalta presidentti George W. Bushin hallituksen on vaikea selittää Washingtonin haukoille, miksi se pettää Israelin ja omat lupauksensa eikä hyökkää Iraniin, vaikka maa rehvastelee ydinohjelmallaan.

Jossain vaiheessa niin Washingtonin, Brysselin kuin Teheraninkin on valittava, halutaanko voittaa kiista arvovallasta vai ydinpolttoaineesta. Molempiin ei taida yltää kukaan.

______

Tohtori Rita Parsi on Iranilais-amerikkalaisen neuvoston puheenjohtaja. Häneltä on ilmestynyt tänä vuonna tutkimus Israelin, Iranin ja Yhdysvaltain salaisista neuvotteluista.