Mitä tulee mieleen sanasta ekokylä? Ehkä hippejä telmimässä luonnossa, ehkä joukko uppiniskaisia maailmasta kieltäytyjiä.

“Mediassa maalataan aina kuvaa kajahtaneista tyypeistä uimassa vastavirtaan”, harmittelee Keuruun ekokylässä asuva Tom Pesch, 40.

Mielikuva on pitkälti myytti, sillä ekokylissä asuu kaikenlaisia ihmisiä. Sen huomaa heti, kun saapuu Keuruun tiluksille. Trampoliinilla hyppii lapsia, joku työntää kottikärryjä ja toinen liikkuu jo rollaattorin kanssa. Kasvimaat alkavat heti asuinrakennusten takaa, ja peltoja on kaikkialla ympärillä.

Kylässä asuu noin kolmekymmentä ihmistä. Yksi heistä on pitkän linjan ekokyläaktivisti Siru Kuusela, 52. Kuusela näkee, että ekokylät tarjoavat vastauksia moniin nykymaailman ongelmiin, sellaisiin kuin yksinäisyys, merkityksettömyyden tunne ja osallisuuden puute.

”Ennen oli pieniä kyliä, joissa tehtiin talkoita yhdessä. Nyt yhteiskunnassa on valtava puute luontevasta yhdessäolosta.”

Pesch epäilee, että juuri aikamme yksilökeskeinen henki aiheuttaa merkittävää pahoinvointia. Kulutuskeskeinen elämä, uraputki ja kiire eivät tee ihmisestä onnellista.

Kuten kyläyhteisöissä ennen, täällä elämänkaaren eri vaiheet ovat näkyvästi esillä. Fanny Torro, 31, miettii, haluaako jonakin päivänä kasvattaa lapsensa ekokylässä. Tiina Kuisma, 62, taas on tullut viettämään kylään vanhuudenpäiviään.

”Ikäihmisenä tämä on avannut valtavan näköalan nuorten elämään. On ihanaa nähdä toisen sukupolven ekokyläläisiä”, Kuisma sanoo.

Keuruulla neljä vuotta asunut Torro riemuitsee omavaraisuudesta. Suuri osa kylän juureksista, yrteistä ja viljasta kasvatetaan ekokylän mailla luomuviljelyn menetelmin. Myös vuohia on.

”Meillä on tässä 50 hehtaaria maata, josta me saamme itse päättää. Varsinkin tällaisena epävarmuuden ja rajoitusten aikana tämä on ollut vapauden saareke. Kaupungissa ihminen on sidottu niin moniin ulkoisiin tekijöihin”, Torro sanoo.

Maailmalla on tuhansia ekokyliä

Suomen kestävien elämäntapojen yhteisön SKEY:n määritelmä ekokylälle on seuraava: se on kestävään elämään tähtäävä asumisyhteisö, jota sen asukkaat tietoisesti rakentavat ja ylläpitävät. Vielä laajempi termi on ekoyhteisö. Tällöin mukaan mahtuu erilaisia asumis- ja elämismuotoja, kuten esimerkiksi kaupunkiyhteisöjä.

”Kestävyys täytyy ymmärtää laajassa mielessä. On sosiaalista, kulttuurista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Aito kestävyys ei vaaranna muiden lajien elinolosuhteita”, sanoo SKEY:n puheenjohtaja Karoliina Manninen.

Toimintansa vakiinnuttaneita ekokyliä on Suomessa noin 15. Jos kuitenkin lasketaan kaikki yhteisöt, jotka painottavat kestävyyttä arjessaan, saattaa luku nousta pariinkin sataan. GEN eli globaali ekokylien verkosto arvioi vuoden 2019 raportissaan, että koko maailmassa ekokyliä olisi noin 6 000.

”Ekoyhteisöihin hakeutuu ihmisiä, jotka ajattelevat, että länsimainen sivilisaatio on ajautunut tuhoisalle tielle. He haluavat elää yksinkertaisemmin ja vaikuttaa ympäristöönsä positiivisesti”, Manninen sanoo.

Keuruulla ekologisuus näkyy monin tavoin. Jätevedet puhdistaa kylän oma maasuodattamo, ja kylässä käytetään pitkälti kuivakäymälöitä. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on saada kylän energiantuotanto täysin omavaraiseksi. Tällä hetkellä uusiutuvaa energiaa tuotetaan aurinkopaneeleilla, puuhakkeella ja pelleteillä.

Paikalla on jo yli 20-vuotinen historia, ja nykyään se on täysin velaton kiinteistö, jossa kyläläiset asuvat vuokralla. Asumuksia on neljässä rakennuksessa. Osalla on oma huone, toisilla kokonainen huoneisto. Tilaa uusillekin asukkaille olisi.

Toimeentulostaan vastaa jokainen itse. Jotkut asukkaista käyvät töissä yhteisön ulkopuolella, joillain taas on oma yritys. Keuruun osuuskunta mahdollistaa sekin monenlaista toimintaa.

Kylän säännöt ovat ytimekkäät: ei kännäämistä, kähinöintiä, käännyttämistä eikä kähmimistä.

Yhteinen aamupala ja lounas katetaan Keuruulla päivittäin. Jonkun vastuulla on hoitaa lapsia, toisen puutarhaa. Ekokylässä on periaate, että jokainen antaa päivästään useamman tunnin yhteisölle. On yhteisiä saunailtoja, taidetalo, kirpputori ja kimppakyytejä.

Kaikki tämä mahdollistaa yhteisöllisemmän ja omavaraisemman elämän. Peschin mukaan ne kulkevat väistämättä käsi kädessä. Globaaleista materiaalivirroista täytyy päästä irti, mutta samalla myytti yksin kalastavasta Pentti Linkolasta on vahingollinen, Pesch sanoo.

”Toivoisin että kaikki ekokylät eivät olisi pöpelikössä. Ei periferiassa asumisessa itsessään ole mitään ekologista. Tarvitaan urbaaneja ekokyliä, kokonaisia kestävyyteen pyrkiviä kerrostalokortteleita.”

Yhdessäolo on myös haaste

Keuruu on matalan kynnyksen paikka ottaa askelia kohti yhteisöelämää. Yhteisössä voi asua kuka tahansa, joka on valmis sitoutumaan sen arvoihin.

”Ekokylät ovat eläneet ekologista elämää käytäntöön jo vuosikymmeniä. Ne ovat osoittaneet, ettei elämä välttämättä ole laadullisesti huonompaa, vaikka kuluttamisen ja kasvun käyrää pienennettäisiin”, Kuisma sanoo.

Päin vastoin: voi olla, että kiireen hidastuessa yltäkylläisyyden tunne kasvaa. Jenni Rantasen, 38, tekevät onnelliseksi yksinkertaiset asiat.

”On arjen luksusta, että saa rauhassa seurata luontaista vaihtelua ja vuodenkierron syklejä”, Rantanen sanoo.

Mikä ekokyläelämässä on parasta, entä haastavinta? Tästä haastateltavat ovat kaikki yhtä mieltä: kanssaihmiset.

”Täällä toisilleen tuntemattomat ihmiset haluavat tehdä elämän perusasioita yhdessä. Se on täysi vastakohta sille atomisaatiolle, jota nyky-yhteiskunta edustaa”, Pesch sanoo.

Yhdessäolo on luonnollista, kun tapaamisia ei tarvitse aikatauluttaa kalenteriin. Manninen epäilee, että ekokylien viehätys piilee juuri tässä: elämän eri osa-alueet perheestä aktivismiin nivoutuvat mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Samalla yhdessäolosta nousevat myös suurimmat haasteet. Ekokylissä yhteensä 17 vuotta elänyt Kuusela tietää sen hyvin. Hän myöntää, että välillä on ollut sellaisiakin aikoja, kun kylästä on täytynyt päästä pois. Silti Kuusela on aina lopulta tullut takaisin.

”Täällä jokaisen täytyy opetella sanomaan myös ei ja kestämään sosiaalista painetta. On löydettävä tasapaino yhteisön työmäärän ja oman jaksamisen välillä.”

Ei vain utopiaa

Keskustelu ja yleinen tietoisuus ilmasto- ja ympäristökriisistä on kasvanut viime vuosina. Ei liene sattumaa, että samalla myös ekokylien suosio ja tunnettuus on kasvanut. SKEY:n toiminnasta ollaan yhä kiinnostuneempia, ja koronan vaikutuskin on näkynyt.

”Yhä useammat ihmiset ajattelevat, että ekokylät voisivat olla yksi mahdollinen lähestymistapana yhteiskunnan monimutkaisiin ongelmiin”, Manninen sanoo.

Manninen uskoo, että ekokylillä on paljon annettavaa myös valtavirtayhteiskunnalle. Ne levittävät inspiroivia esimerkkejä muun muassa hiiltä sitovista ekoteknologioista, sosiaalisista työkaluista ja paikallistalouden malleista.

Monet asiat, joita ekokylissä on tehty jo pitkään, on todettu laajemminkin hyödyllisiksi. Yksi esimerkki on kiertotalous, joka puhuttaa nyt valtamediassa ja isoissakin yrityksissä.

Yksi asia on varma: yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmassa entistä useammat ihmiset alkavat miettiä, voisiko elämää elää toisinkin. Ekokylät tarjoavat vaihtoehtoja, astinlautoja.

”Ekoyhteisöt eivät ole vain kaukaista utopiaa, vaan ne luovat uusia maailmoja täällä ja nyt. Jokainen meistä voi olla osa muutosta”, Manninen summaa.