(IPS) -- Vuoristo-Karabahin pääkaupungissa Stepanakertissa asuva Tatev Azizyan, 28-vuotias journalisti, kertoo selittäneensä lapselleen, että heidän on molempien selviytyäkseen siirryttävä ”energiansäästötilaan”.

”Vähän leipää ja viipaleet tomaattia ja kurkkua, siinä kaikki mitä voin tarjota seitsenvuotiaalle tyttärelleni aamiaiseksi. Maitotuotteet, samoin kuin sokeri ja kananmunat ovat puuttuneet pöydästämme jo pitkään”, kuvailee Azizyan.

Energian säästäminen ei ole helppoa, sillä julkinen liikenne ei ole toiminut viikkoihin polttoainepulan vuoksi. Myös jonottaminen polttavan auringon alla on vaarallista.

”Monet vanhukset ja vammaiset menettävät tajuntansa seisottuaan tunteja jonossa vain saadakseen kilon perunoita, ja äidit joutuvat kantamaan lapsensa sylissään sairaalaan.”

Azizyan on yksi 120 000 armenialaisesta, jotka on eristetty Vuoristo-Karabahiin. Armenialaisten myös Artsakhiksi kutsuma, Azerbaidžanin sisällä sijaitseva alue, on julistautunut tasavallaksi ja hakee kansainvälistä tunnustusta ja itsenäisyyttä.

Joulukuun 12. päivänä vuonna 2022 joukko hallitusta kannattavia, itseään ekoaktivisteiksi kutsuneita mielenosoittajia sulki Lachin käytävän eli ainoan tien, joka yhdistää Vuoristo-Karabahin Armeniaan ja ulkomaailmaan. Protestoijat vaativat kultakaivosten sulkemista.

Kaivostoiminta lopetettiin pari viikkoa myöhemmin, mutta käytävä pysyi suljettuna. Huhtikuussa 2023 ekoaktivistit korvattiin Azerbaidžanin joukoilla ja Azerbaidžan perusti Lachin käytävään yksipuolisen tarkastuspisteen.

Heinäkuun 25. päivänä ainoa Vuoristo-Karabahissa toimiva humanitaarinen järjestö, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) ilmoitti, että alueen ihmiset kärsivät elintärkeiden lääkkeiden, hygieniatuotteiden ja äidinmaidonvastikkeen puutteesta.

”Sinnikkäistä ponnisteluista huolimatta Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ei pysty tällä hetkellä toimittamaan humanitaarista apua siviiliväestölle”, ICRC raportoi.

Vetoomukset eivät vaikuta

Armenian ja Azerbaidžanin kolmekymmentä vuotta kestänyt konflikti on johtanut lähes täydelliseen etniseen eristäytymiseen. Sadoistatuhansista ihmisistä rajan molemmin puolin on tullut pakolaisia.

Venäläiset rauhanturvaajat lähetettiin alueelle, kun Moskovan välittämä tulitauko lopetti kuusi viikkoa kestäneen sodan syksyllä 2020. Kesäkuun puolivälistä lähtien Azerbaidžan on estänyt rauhanturvaajien kulkemisen Lachin käytävän läpi.

Yhdysvallat, EU, Britannia ja useat Euroopan maat ovat kehottaneet Azerbaidžania avaamaan käytävän humanitaariselle- ja siviililiikenteelle.

Joulukuussa 2022 Armenia vei Azerbaidžanin Kansainväliseen tuomioistuimeen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Molemmat oikeudet määräsivät Azerbaidžanin lopettamaan tiesulun, mutta käytävä pysyy suljettuna.

Azerbaidžan ehdotti vaihtoehtoista reittiä alueensa läpi, mutta sen Vuoristo-Karabahin armenialaiset hylkäsivät liian vaarallisena.

Kesäkuun 26. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell totesi, etteivät tavaratoimitukset Azerbaidžanin kautta ole vaihtoehto Lachin käytävän avaamiselle. Samaa painotti Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinken puhelussaan Azerbaidžanin presidentille Ilham Alijeville.

Keskenmenot yleistyneet

”Keskenmenojen määrä on kasvanut lääkepulan, stressin ja epätasapainoisen ruokavalion vuoksi. Sekä äidit että vauvat ovat vaarassa”, toteaa Stepanakertin äitiys- ja lastenterveysasemaa johtava Vardges Osipov. ”Pelkästään heinäkuussa keskenmenojen määrä kolminkertaistui.”

Kolmatta lastaan odottava Alyona Grigoryan on hyvin tietoinen riskeistä. Raskauteen liittyvien ongelmien vuoksi hän oli Stepanakertin sairaalan lääkäreiden seurannassa puolitoista kuukautta. Hän kertoo, että sikiö voi hyvin, mutta hän itse tarvitsisi terveellistä ravintoa, vitamiineja ja lääkkeitä. Niitä on kuitenkin mahdoton löytää.

”Kolmivuotiaallani oli kuumetta muutama päivä sitten. Lääkkeitä ei ollut, joten turvauduimme perinteiseen keinoon eli kylmään veteen.”

Grigoryan puhuu lisähaasteista raskautensa yhteydessä, mutta on huolissaan myös kahden lapsensa mielenterveydestä.

”Kolme- ja kuusivuotiaat tietävät jo, mitä sota ja saarto tarkoittavat”, hän suree.

Myös pula kuukautissuojista ja ehkäisyvalmisteista aiheuttaa ongelmia. Konservatiivisessa Vuoristo-Karabahissa naisten lisääntymiseen ja seksuaaliterveyteen liittyvistä aiheista ei kuitenkaan puhuta julkisesti.

Loppu ei edes häämötä

Heinäkuun lopulla Armenian hallitus lähetti 400 tonnia avustustuotteita Vuoristo-Karabahin armenialaisille. Viranomaiset toivoivat venäläisten rauhanturvaajien auttavan kuljetuksessa.

Rekat pysäytettiin, kun Azerbaidžanin ulkoministeri leimasi avustuskuljetuksen provokaatioksi ja hyökkäykseksi maan alueellista koskemattomuutta vastaan.

”Azerbaidžan yrittää painostaa meitä pakottamalla meidät alistumaan ja jättämään kotimaamme ja estämällä ihmisiltä humanitaarisen avun häiritsemällä elintärkeää infrastruktuuria. Kansainvälisen yhteisön pitäisi rangaista Azerbaidžania sen rikoksista”, vaatii Vuoristo-Karabanin oikeusasiamies Gegham Stepanyan.

Vesi-, sähkö- ja kaasukatkot ovat tavallisia saarretulla alueella. Ne syötetään verkkoon Armeniassa, mutta kaikki linjat kulkevat Azerbaidžanin kautta

”Sovitan elämäni vaihtelevaan sähkökatkosaikatauluun”, kertoo Luiza Sargsyan, 16, joka joutuu itsensä lisäksi huolehtimaan kymmenvuotiaasta veljestään Levonista.

Lasten äiti joutui leikkaukseen Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin ennen kuin Lachin käytävä suljettiin. Isän täytyi lähteä mukaan hoitamaan vaimoaan. Nyt vanhemmat ovat Gorissa, armenialaisessa kaupungissa odottamassa, että tie avataan ja he pääsevät kotiin.

Milloin niin tapahtuu, sitä on mahdoton ennustaa.

”En uskalla edes sanoa, jatkuuko koulu syyskuussa”, Sargsyan sanoo. ”Saarrosta selviytyminen vie nyt kaikki voimamme. Se on päivittäinen haaste.”