Finlandia-hymni arabiaksi – Taiteilija Dora Dalila Cheffi yhdistelee mutkattomasti tunisialaisia ja suomalaisia vaikutteitta

Elettiin kevättä 2018. Aurinko paistoi Espoon Otaniemessä, ja Dora Dalila Cheffi juhli valmistumistaan taidekasvatuksen kandidaatiksi Aalto-yliopiston uudella kampuksella.

Taidekasvatuksen kurssitarjonta oli ollut laaja: koulutuksen aikana Cheffi oli kokeillut monia kuvataiteen muotoja kuvanveistosta maalaukseen. Taiteen opettaminen ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta, eikä se ollut perimmäinen syy hakea koulutusohjelmaan.

”Kun hain taideteolliseen korkeakouluun, olin vastikään valmistunut Pekka Halosen akatemian valokuvauslinjalta. En ollut piirtänyt tai harrastanut taidetta. Ajattelin, että olen ihan paska, ja neljänkin vuoden jälkeen käsittelin kandintyössäni tunnetta siitä, ettei osaa piirtää. Nykyään se tuntuu huvittavalta”, Cheffi kertoo puhelimitse työhuoneeltaan Tunisian pääkaupunkiseudulta.  

Cheffi on suomalainen taiteilija, joka tekee nykyään taidetta toisessa kotimaassaan Tunisiassa. Hän vietti siellä lapsuuden kesiään, ja isän perhe asuu edelleen pääkaupunki Tunisin lähellä. Cheffi juhlisti maaliskuussa ensimmäisen soolonäyttelynsä avajaisia Tunisiassa.

Bitter Oranges -nimisen näyttelyn teokset kuvastavat hänen mukaansa onnellisia, hämmentyneitä, epävarmoja ja katkeransuloisia hetkiä elämän siirtymävaiheissa.

Teosten kirjo on laaja: maalauksista keramiikkaan ja erilaisiin installaatioihin. Moni taulu kuvaa arkista elämä tunisialaistyyppisessä maisemassa, jolle on ominaista kirkkaan keltainen ja sininen väri.

Lisäksi Cheffi itse, tai ainakin Cheffin näköinen nainen, seikkailee monessa taulussa pilke silmäkulmassa.

”Jotkut lähtevät hakevat inspiraatiota ja mielenrauhaa kaukaisten maiden temppeleistä. Minä haen niitä lähiympäristöstä. Kun saavuin tänne, kuvasin myös paljon lapsuuteni maisemia. Se oli eräänlainen nostalgiatrippi”, Cheffi sanoo.  

Finlandia koskettaa myös Tunisiassa

Cheffi yhdistelee taiteessaan mutkattomasti sekä suomalaisia että tunisialaisia vaikutteita. Näyttelyn teoksissa Suomi ja Tunisia nivoutuvat ehkä ilmeisimmin yhteen Finlandia-nimisessä multimediainstallaatiossa, jota varten Cheffi käännätti hymnin sanat arabiaksi ja korvasi sanan Suomi sanalla bleedi, eli maani Tunisian arabiaksi.

Kansallishymnin raikuessa arabiaksi ruudulla pyörii myös animaatioita, joista yksi leikittelee keltaisilla ja punaisilla väreillä ja toinen sinisillä ja valkoisilla.

Hymniin on myös soviteltu vaikutteita tabbel kerkennah -musiikista, jolla on pitkät perinteet Kerkenan saarella Tunisian itärannikolla.

”En pidä itseäni erityisen isänmaallisena, mutta kun kuuntelin hymnin itsenäisyyspäivänä 2018, sävelet koskettivat minua ja tajusin, että sen sanat uudesta päivästä ja orjuuden karkottamisesta kuvailevat myös Tunisiaa”, Cheffi sanoo.

Esikoisnäyttely oli tarkoitus tuoda myös Suomeen, mutta se peruuntui koronavirusepidemian takia.

”Täällä harva on kuullut Suomesta. Jotkut kuitenkin itkivät nähtyään Finlandia-teoksen, toiset taas suhtautuivat siihen hillitymmin. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä, miten suomalaiset reagoivat siihen”, Cheffi sanoo.  

Mahdollisuuksia taiteen esittelemiseen riittää kuitenkin Tunisiassakin.

”Tunisian taidekenttä on kiinnostavassa murroksessa, ja täällä on tekemisen meininki. Tulevaisuudessa toivoisin tosin, että taiteilijat uskaltaisivat pyytää teoksistaan enemmän. Tunisialaiset taiteilijat ansaitsevat arvostusta”, Cheffi sanoo.  

Totuttelua uusvanhaan kotimaahan

Cheffi muutti Tunisiaan kesällä 2018. Vaikka Tunisia on tavallaan Cheffin ”uusvanha” kotimaa, kotoutuminen ei ollut helppoa. Hänellä ei ollut maassa omia ystäviä tai itsenäistä elämää ennen muuttoa. Arabian slangi ei ottanut tarttuakseen, ja Cheffiä turhautti selittää juuriaan ja suhdettaan Tunisiaan jokaiselle taksikuskille.

”Halusin näyttää kaikille, että kuulun Tunisiaan. Ehkä osittain siksi, että en kokenut Suomessakaan kuuluvani täysin sinne. Nyt olen hyväksynyt sen, etten kuulu oikein minnekään, mutta täällä pystyn elämään sellaista elämää kuin haluan”, Cheffi sanoo.

Keskivertotunisialaiseen verrattuna Cheffi tiedostaa kuitenkin olevansa etuoikeutettu. Hänen tulonsa eivät ole riippuvaisia Tunisian taloudesta. Hänellä on kaksi passia, ja hän voi esimerkiksi koronavirusepidemian jälkeen palata Suomeen.

Tunisialla taas on pitkä ja vaiheikas maastamuuton historia, ja vuonna 2018 julkistetun mielipidemittauksen mukaan 23 prosenttia tunisialaisista muuttaisi mielellään Eurooppaan.

Muuttoliike ei kuitenkaan suuntaudu vain etelästä pohjoiseen, sillä Cheffi on tavannut muitakin kaltaisiaan paluumuuttajia.  

”Täällä on muitakin ulkomailla kasvaneita tunisialaisia, jotka ovat nyt muuttanet takaisin. On myös joitakin tunisialaisia, joiden vanhemmista yksi on suomalainen, mutta jotka eivät ole viettäneet Suomessa paljoakaan aikaa.”