Haitin oikeusasiamies juurruttaa laillisuutta mielivallan maahan

(Lakimiesuutiset 2-2002 - Juhani Artto) Florence Elie on työskennellyt pari vuotta Haitin tasavallan oikeusasiamiehenä. Sirorakenteinen juristi puhuu työmaastaan rauhallisesti ja uskottavasti, vaikka tehtävä vaikuttaa ulkopuolisesta epätoivoiselta. Haitissa kuilu oikeusvaltion ja todellisuuden välillä on poikkeuksellisen syvä.

"Valtion elimet eivät ole koskaan hoitaneet tehtäviään asianmukaisesti. Emme tunne tarkoin syitä, miksi tilanne on pysynyt huonona Haitin itsenäistymisestä vuodesta 1804 lähtien, mutta niin vain on", Elie johdattelee aiheeseen. Useimmiten valta on vaihtunut sotilaiden tekemissä vallankaappauksissa. Kansalaisten oikeuksille ja sosiaalisille tarpeille kuurot diktatuurit ovat seuranneet toisiaan.

Demokratiaa muistuttavia vaaleja on järjestetty vasta puolentoista vuosikymmenen ajan. Siihenkin ajanjaksoon mahtuu kolme vuotta jatkunut sotilasdiktatuuri. Joulukuun 2000 presidentinvaaleja oppositio boikotoi todennäköisen vaalivilpin vuoksi. Aiemmin samana vuonna järjestetyt parlamenttivaalit sujuivat rötöstelyn merkeissä, mistä kansainväliset tarkkailijat olivat opposition kanssa samaa mieltä. Nyt maan ongelmia pahentaa perustuslaillinen kriisi ja sen seurauksena ulkomaisen avun supistuminen vähäiseksi.

Poliittisen demokratian ontumisella on vastineensa oikeuslaitoksessa. "Tuomarikunta on pääosin pahasti korruptoitunutta. Raha ratkaisee oikeuden päätökset", Elie arvioi kiihkottomasti.

Vakuuttavimman esimerkin oikeuslaitoksen lahjottavuudesta tarjoaa huumeliikenne. Haiti on Karibialla tärkein etappi Kolumbiasta Yhdysvaltoihin ulottuvalla kokaiinireitillä. Haitista tuskin löytyy aikuista, jolla ei olisi tietoa ja/tai havaintoja huumeliikenteestä. Kuitenkin vain kourallinen vangeista on tuomittu tai odottaa oikeuskäsittelyä huumerikoksista.

Myös 5 000 hengen poliisivoimat ja lainsäädäntöelimet ovat antautuneet korruption edessä. Laittomuuksien vastaisen kamppailun sijaan niiden vaikutusvaltaiset jäsenet toimivat likaisen ketjun osasina. Näyttöjä on turha etsiä oikeusistuinten pöytäkirjoista. Ne ovat tarjolla keskusteluissa eri kansalaispiirien edustajien ja Haitissa työskentelevien ulkomaalaisten kanssa. Väkivallan pelon vuoksi heillä ei ole tapana esiintyä huumeasioissa omilla nimillään. Samasta syystä myös media pidättyy konkreettisista erittelyistä.

Oikeusasiamies kouluttaa

Laillisuutta valvovan ja edistävän oikeusasiamiehen toimen perustaminen kuuluu vuoden 1987 perustuslain uutuuksiin. Käytännössä pykälän toimeenpano aloitettiin vasta 1997.

Tehtävän vaatimuksiin verrattuna resurssit ovat vähäiset. Oikeusasiamiehen 20 työntekijän toimisto toimii alle miljoonan markan vuosibudjetilla. Kolmannes määrärahoista menee vuokraan. Lopusta pääosa käytetään neljän tutkimusapulaisen ja muiden työntekijöiden palkkoihin. Rahoitus tulee ulkomailta. Ruotsilla on siinä merkittävä rooli.

Alkuun harva haitilainen edes tiesi oikeusasiamiehen ja hänen toimistonsa olemassaolosta. Aukkoa on paikattu radiokanavien tietoiskuilla ja seminaareilla ympäri maata. Oppilaitoksissa 2 000 opiskelijaa on nähnyt ongelmavyyhteä kuvittavan näytelmän.

Varsinainen työ koostuu oikeusasiamiehen omista aloitteista ja kansalaisten tekemistä valituksista, joiden määrä on vähitellen lisääntynyt. Osa neljässä vuodessa kertyneistä 600 valituksesta on ryhmäkanteita. Tyypilliset tapaukset koskevat kuluttaja-asioita, virkamiesten erottamisia ja vankien olosuhteita, Elie kertoo.

Omien aloitteiden valmisteluun oikeusasiamiehellä on jäänyt niukasti aikaa. Työtä olisi rutkasti yksin tutkintavankeudessa olevien oikeuksien puolustamisessa. Suuri määrä pidätetyistä on ollut tutkintavankeudessa yli lain salliman kuuden kuukauden enimmäisajan.

"Rikosepäilyn perusteella pidätetyllä ei ole juuri muuta keinoa päästä vapaalle jalalle kuin lahjonta. Varaa siihen on lähinnä vain laittomin keinoin rikastuneilla."

Muutoksesta suhtautumisessa laillisuuteen on kuitenkin ensimmäisiä oireita. Elie iloitsee siitä, että virkakoneiston edustajat ja muut vastuulliset ovat alkaneet vastata oikeusasiamiehen toimiston kirjeisiin. "Lähestymme heitä ongelmissa sovittelevasti. Päälinjanamme ei ole syyttää ja paljastaa, vaan koulutuksen antaminen kaikkiin suuntiin. Omankin organisaatiomme jäsenet tarvitsevat koulutusta."

Aivan tyhjästä Elie ja hänen edeltäjänsä eivät ole joutuneet aloittamaan. YK:n erityiselin koulutti 1994-2000 alan tutkijoita ja vastaanotti kansalaisilta 6 000 valitusta. "Kun YK tuli 1994 Haitiin palauttamaan demokratiaa, joukkoon kuului 200 ihmisoikeustarkkailijaa. Heidän työnsä kiinnitti huomiota ihmisoikeusongelmiin ja rohkaisi ihmisiä uskomaan oikeuden toteutumisen mahdollisuuteen."

"Demokratian
vaininstituutti"

Haastattelun aikana Elie palaa moneen kertaan huumeliikenteeseen. "Kymmenessä vuodessa se on ainakin satakertaistunut. Asiantuntijat arvioivat, että kuudesosa Kolumbiasta Yhdysvaltoihin toimitettavasta kokaiinista kuljetetaan Haitin kautta. Ennen sotilaat hallitsivat huumeliikennettä keskitetysti, mutta 1990-luvulla jakeluverkosto hajosi kaoottiseksi. Sen seurauksena väkivalta on lisääntynyt merkittävästi."

Keskenään verisesti taistelevilla huumejengeillä on omat suojelijansa ja rahastajansa valtaeliitissä ja poliisivoimissa. Laittomuus rehottaa avoimesti, eikä oikeusasiamiehellä ole keinoja puuttua peliin. Yritys puuttua siihen moninkertaistaisi työn vaarallisuuden. Huumedollarit ylläpitävät osaltaan mädännäisyyttä ja lain kunnioituksen puutetta.

Huikean haasteensa edessä oikeusasiamies Florence Elie luonnehtii toimistoaan Haitin demokratian avaininsituutioksi. "Jos saisimme enemmän määrärahoja, kykenisimme laajentamaan koulutustamme." Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin myöntänyt lähiajoille vain summia, jotka mahdollistavat työn jatkamisen, mutta eivät sen olennaista laajentamista. Optimismia Eliessä ylläpitää muun muassa se, että samantapaisesta toiminnasta on saatu viime aikoina lupaavia tuloksia El Salvadorissa ja Perussa.

Omasta peräänantamattomuudestaan Elie antoi näytön 1994, jolloin hän johti talonpoikien joukkomurhan oikeudenkäynnin valmistelutyötä. Maan historian pisimmässä oikeusjutussa syyllisiksi todetut armeijan ja puolisotilaallisten joukkojen päälliköt saivat ankarat tuomiot. Useimmat tuomittiin poissa olevina.

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: Lakimiesuutiset