Hyödyllisiä it-sovelluksia köyhille maille

Simputer

Simputer (Simple Inexpensive Mobile Computer) on intialaisten tiedemiesten ja insinöörien kehittämä, käyttäjälleen yksinkertainen ja edullinen tietokone. Sen käyttö on lukutaidottomillekin mahdollista, sillä kone ymmärtää puhetta ja puhuu itse, ja sitä voi ohjata näppäimistön lisäksi piirtämällä.

Simputer kehitettiin aluksi ymmärtämään intialaista kannadan kieltä, mutta kielisovelluksia on tarkoitus tehdä useita. Simputerissa on GNU/Linux -käyttöjärjestelmä, lisäksi muut sen ohjelmistot ovat pääosin vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Simputer on lisensoitu GPL-tyyppisen lisenssin alle.

Koneen hinta on keskimäärin 170-200 euroa. Se on melkoisen kallis kehitysmaiden varakkaammillekin asukkaille, mutta laite toimii ns. Smart Card-tekniikalla, joka mahdollistaa laitteen henkilökohtaisen käytön useammalle ihmiselle. Yhteiskäyttö on tärkeää, sillä sen avulla mahdollisimman monet pääsevät käsiksi tarvitsemaansa tietoon, esimerkiksi maataloustuotteiden markkinahintoihin.

Simputeria on kuvattu mahdollisuudeksi kaventaa digitaalisen kehityksen kuilua. Myös muita vastaavanlaisia hankkeita on olemassa, esim. Japanissa "Morphy One" ja Yhdysvalloissa MIT Media Labissa "the Pengachu".

Linkit:
Simputer
the Pengachu

Langaton internetyhteys

Myös "wireless internet opportunity" eli langaton internet-yhteys voi tarjota kehitysmaille kustannustehokkaan väylän digitaalisen kuilun kaventamiseen. Tietokoneen langaton yhteys toimii tukiaseman ja tukiasemien runkoverkon kautta, eikä vaadi yhtä suuria investointeja kuin perinteinen lähiverkkojohdon tai kaapelin kautta toimiva internet-yhteys. Se ei siten edellytä massiivisen infrastruktuurin kehittämistä, vaan syrjäseutujenkin asukkaille tarjoutuu näin mahdollisuus päästä osalliseksi internetistä.

Langattoman internet-yhteyden rakentaminen ei sinänsä ole ongelmallista kehitysmaissa, mutta prosessia hidastaa pätevien tietotekniikka-asiantuntijoiden vähyys. Alan koulutusta ei ole riittävästi tarjolla, ja osaavat asiantuntijat palkataan nopeasti ulkomaille. Lisäksi kuuma ilmasto asettaa erityisvaatimuksia laitteiston kestävyydelle. Myös laitteiston saatavuudessa on ongelmia: tuontitullit ovat usein korkeat ja laitteiston kuljetukseen voi vierähtää kuukausia. Nykyisellään hanke olisi myös kustannuksiltaan melko kallis, mutta siinä voitaisiin säästää huomattavasti, jos esimerkiksi maiden valtionhallinnot päättäisivät siirtyä vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttäjiksi ja ohjaisivat lisenssimaksuihin menevät varat tietoyhteiskuntakehitykseen.

Matkapuhelimissa langaton yhteys on ollut käytössä jo parin vuosikymmenen ajan. Tekniikan laajennuttua länsimaissa kattamaan myös internetissä tapahtuvan tietoliikenteen ovat muutoksen ottaneet innokkaimmin vastaan kaupungit, yksityiset kuluttajat ja yritykset, jotka haluavat nostaa asiakaspalvelunsa tasoa; esimerkiksi useille lentokentille ja hotelleihin on rakennettu omia WLAN–tukiasemia langattomia internet-yhteyksiä varten.

Langattoman internetyhteyden mahdollisuuksia kehitysmaissa pohdittiin kesäkuussa 2003 Wireless Internet Instituten ja YK:n ICT -työryhmän (UN Information and Communication Technologies Task Force) järjestämässä kokouksessa. Kokouksessa puhunut YK:n pääsihteeri Kofi Annan sanoi langattoman teknologian soveltuvan hyvin kehitysmaihin. Hänen mielestään köyhien maiden hallitusten olisikin yhteistyössä yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa mietittävä tapoja edistää langattoman verkon käyttöönottoa maissaan.

Linkit:
The Wireless Internet Institute
UN Information and Communication Technologies Task Force