Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hlbti) oikeuksien ajatellaan usein olevan parhaalla tolalla Euroopassa, jossa lainsäädäntö on edistyksellisin ja asenteet vapaamielisimmät. Hlbti-ihmisoikeusjärjestö ILGA-Europen tuoreimman vuosikatsauksen mukaan tarinassa on kuitenkin toinenkin puoli.

Julkisissa viroissa toimivien vihapuhe hlbti-ihmisiä vastaan on Euroopassa kasvanut, ja monissa maissa myös netissä tapahtuva vihapuhe ja fyysiset hyökkäykset ovat lisääntyneet, raportissa kerrotaan.

Raportissa tarkastellaan hlbti-ihmisten tilannetta 49:ssä Euroopan maassa sekä viidessä Keski-Aasian maassa vuonna 2019. Sen kokoamisessa auttavat paikalliset järjestöt, mutta se ei perustu varsinaiseen vertailukelpoiseen dataan. Tiedot on kuitenkin vahvistettu.

Raportin mukaan hlbti-vastainen vihapuhe ja -rikokset ovat jo ”paneurooppalainen” ilmiö. Uusnatseja ja hlbti-vastaisia ryhmiä on ilmestynyt sateenkaarimielenosoituksiin. Puolassa hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen hlbti-vastainen retoriikka on johtanut siihen, että yli 80 kuntaa tai paikallishallintoa on julistautunut ”vapaaksi hlbti-ideologiasta”. Isossa-Britanniassa populistinen Brexit-keskustelu linkittyy myös hlbti-vastaisiin viharikoksiin.

Raportin mukaan julkinen vihapuhe on lisääntynyt myös esimerkiksi Suomessa, Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa. Muun muassa kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) kritiikki kirkon ja Pride-kulkueen yhteistyöstä on mainittu raportissa.

Euroopan hlbti-ihmiset kertovat raportin mukaan myös vaikeuksista saada terveydenhoitoa ja muita palveluita sekä koulu- ja työpaikkakiusaamisesta.

Toisaalta hyviäkin uutisia on, sanoo ILGA-Europen johtaja Evelyn Paradis tiedotteessa. Esimerkiksi intersukupuolisten ihmisten ruumiillisesta koskemattomuudesta keskustellaan yhä enemmän, osa maista on parantanut perheoikeuksia ja kehittää myös sukupuolen juridiseen tunnustamiseen liittyvää lainsäädäntöä.

”Monien hlbti-ihmisten eletty todellisuus on kuitenkin yhä vaikeampaa ja on monelta osin näkymätöntä, jopa ILGA-Europen kaltaisille järjestöille. Toimintaa tarvitaan. Hallituksilla on yhä paljon tehtävää. Tarvitaan lakeja, jotka takaavat ihmisten oikeuksien suojelun ja antavat viranomaisille keinoja tehdä politiikasta käytäntöä”, hän sanoo.