Kanadan Montrealissa aloitetaan ensi viikolla YK:n biodiversiteettikokous, jonka painoarvo on vähintään sama kuin YK:n ilmastoneuvotteluilla.

Tarkoituksena on saada aikaan tavoitelista, jonka avulla luontokato eli luonnon monimuotoisuuden hupeneminen saadaan pysäytettyä. Pakettia on verrattu tärkeytensä puolesta myös vuonna 2015 solmittuun Pariisin ilmastosopimukseen, vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen uusi sopimus.

”Pariisin kokouksessa herättiin ilmastonmuutoksen merkittävyyteen kaikilla toimialoilla. Toivomme, että Montrealin kokous olisi samantyyppinen ja eri toimijat ja valtiot havahtuisivat siihen, että tämä on meidän yhteinen asiamme”, sanoi ympäristöjärjestö WWF Suomen ohjelmajohtaja Anne Tarvainen tiedotustilaisuudessa viime viikolla.

Luonnon monimuotoisuuden kriisi on jäänyt uutisoinnissa usein ilmastonmuutoksen varjoon, mutta selvää on, että kokoukselle on tarvetta. Esimerkiksi hallitusten välisen luontopaneelin IPBESin vuoden 2019 raportin mukaan noin miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto. 

Meneillään on maapallon historian kuudes suuri sukupuuttoaalto. Suomessakin joka yhdeksäs laji on uhanalainen. 

Suurimpia syitä luontokatoon ovat ilmastonmuutos, saasteet, haitalliset vieraslajit, ylikulutus sekä ihmisen toimintaan liittyvät maankäytön muutokset, kuten vaikkapa sademetsien hakkaaminen laidunmaiden tieltä. 

Ihmiskunnalle luontokato on kohtalonkysymys. Esimerkiksi ruokakasveista kolme neljäsosaa on riippuvaisia pölyttäjistä. Jos mehiläiset katoavat, ruuantuotanto vaikeutuu merkittävästi.

Ilman luonnon monimuotoisuuden kohentamista myöskään ilmastonmuutoksen torjunta ei ole mahdollista, sillä luonto toimii esimerkiksi tärkeänä hiilinieluna.

Suojelu ei riitä

Montrealissa 7.–19.12. järjestettävissä neuvotteluissa maailman maiden on määrä saada aikaan sopu tavoitteista, jotka tähtäävät siihen, että vuoteen 2030 mennessä luontokato pysäytetään ja luonnon monimuotoisuus kääntyy kasvu-uralle. 

Neuvottelijat työstävät parhaillaan luonnosta tavoitteista, joita on tällä tietoa 22. Niistä tunnetuin ja kenties selkein on tavoite suojella 30 prosenttia maapallon maa- ja vesialueista vuoteen 2030 mennessä. 

Muut tavoitteet koskevat esimerkiksi vieraslajien ja saasteiden torjumista, ympäristömyrkkyjen ja muovijätteen vähentämistä, ympäristölle haitallisista tuista luopumista, ennallistamista, lajien uhanalaistumiskehityksen pysäyttämistä, villien lajien keruun ja käytön sääntelyä sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Kyse ei ole pelkästä luonnonsuojelusta, vaan tavoitteena on muuttaa koko tuotanto- ja kulutusjärjestelmää, muistuttivat Tarvainen sekä myös Suomen pääneuvottelija Marina von Weissenberg ympäristöministeriöstä. 

”Kyse on kokonaisuudesta. Luontokadon torjumisessa ei voi poimia rusinoita pullasta, vaan on pyrittävä siihen, että saadaan aikaan systeeminen muutos. Siksi luontokadon torjumisen valtavirtaistaminen kaikkeen päätöksentekoon on keskeistä”, von Weissenberg sanoi.

Seurannasta ja geenivaroista kiistaa

Käytännössä kunnianhimoisen tavoitelistan luominen, toteuttamisesta puhumattakaan, tulee olemaan vaikeaa. Aiempiakaan tavoitteita ei ole saavutettu.

Luontokadon pysäyttämisestä sovittiin jo vuonna 1992 Rio de Janeirossa solmitussa sopimuksessa, jonka ovat ratifioineet lähes kaikki maat Yhdysvaltoja ja Vatikaania lukuun ottamtta.  

Sopimusneuvotteluiden yhteydessä vuonna 2020 Japanissa sovittuihin Aichin tavoitteisiin kuului esimerkiksi suojella 17 prosenttia maapinta-alasta ja 10 prosenttia meristä. Mitään tavoitetta ei ole saavutettu kokonaan. Syynä on pidetty esimerkiksi investointien puutetta sekä tavoitteiden vaikeaa seurattavuutta.

Nyt panokset ovat siis korkeat, ja haastetta lisää se, että kokouksella alkaa olla jo kiire. Se oli tarkoitus järjestää alun perin Kiinassa jo kaksi vuotta sitten, mutta koronapandemian takia sitä on lykätty nyt neljä kertaa.

Koska Kiinassa on edelleen voimassa tiukat koronarajoitukset, kokous on päätetty siirtää Montrealiin, vaikka Kiina onkin edelleen puheenjohtajamaa. 

Von Weissenberg arvioi, että kokouksessa kiistellään ainakin mittareista, joiden avulla tavoitteiden toteutumista seurataan. Seurannan ja konkreettisien mittarien tarpeellisuutta on painottanut etenkin EU, jonka osana Suomikin neuvottelee.

”Tavoitteista täytyy tehdä määrällisiä. Muuten seuranta ja toimeenpano jää hyvin latteaksi. Tavoitteiden täytyy myös olla kunnianhimoisempia kuin Aichin tavoitteiden”, hän sanoi.

Kaikilla mailla ja maaryhmillä on von Weissenbergin mukaan omat kipukohtansa.

Esimerkiksi Afrikan maille keskeistä on sopiminen geenivarojen hyödyntämisestä. Teollisuusmaat ovat jo pitkään hyödyntäneet kehittyvien maiden geenivaroja ja tuottaneet niiden avulla esimerkiksi lääkkeitä jakamatta hyötyjä alkuperäisiin maihin. Kehittyvät maat haluavat nyt päästä hyötymään myös itse.

”Geenivaroista tulee aikamoinen vääntö. Niille ei ole vielä määritelty numeerista arvoa, mutta Afrikan maat haluaisivat lisätä geenivaroihin liittyviä tavoitteita, koska niiden mielestä luonnos on nyt liian epämääräinen”, von Weissenberg arvioi.

Rahan tarve ei ole yllätys

Kuten puolitoista viikkoa sitten päättyneissä Egyptin ilmastoneuvotteluissa, myös Montrealissa yhdeksi kiistakapulaksi muodostuu todennäköisesti rahoitus. Kehitysmaat katsovat, että teollisuusmaat ovat vastuussa luontokadosta, koska ne ovat vuosisatojen ajan hyödyntäneet maapallon luonnonvaroja. Siksi niiden on nyt maksettava. Kehittyvillä mailla ei myöskään muuten ole resursseja panna tavoitteita toimeen. 

Tiedotustilaisuudessa puhuneen Sitran johtavan asiantuntijan Lasse Miettisen mukaan on täysin selvää, että kokouksen onnistuminen edellyttää erittäin kunnianhimoista rahoitusta.

”Kun lopulta ruvetaan ynnäämään, mitä Montrealin tavoitteiden toteuttaminen tulee maksamaan, ei pidä yllättyä. Luontokadon torjumisen hinta on korkea, mutta siinä ei ole mitään uutta. Se tulee vaatimaan rahaa, mutta samoin kuin ilmastokriisissä, tekemättömyyden hinta on paljon suurempi", hän muistutti.

Rahoitusta tarvitaan todennäköisesti satoja miljardia dollareita vuodessa.

Esimerkiksi Maailman talousfoorumi on laskenut, että yli puolet maailman taloudellisesta tuotannosta on tavalla tai toisella riippuvaista toimivista luonnon ekosysteemeistä. Maailma on jo menettänyt luontokadon takia tuhansia miljardeja dollareita.

Miettisen mukaan kukaan ei kuvittele, että julkisen sektorin rahat tulevat riittämään luontokadon torjumiseksi. Hän kääntäisi katseen yksityiseen sektoriin. Markkinoiden sääteleminen esimerkiksi siten, että luontoa vahvistavasta toiminnasta tulisi yrityksille kilpailuetu, voisi hänen mukaansa olla toimiva ratkaisu.

Tarkennus 30.11.2022. Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet maailman taloudellisesta tuotannosta on jollakin tavalla riippuvaista luonnosta, mutta ei välttämättä suoraan, toisin kuin tekstissä aiemmin luki.