Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa puhutaan usein muutosten vaikutuksista ihmisiin. Muuttuva ilmasto ja sen haittavaikutukset uhkaavat kuitenkin kaikkia maapallon asukkaita, kuten villieläimiä. 

Nepalissa uhanalainen on muun muassa tiikeri. Sen ja muiden villieläinlajien suojelutyötä on vuosikymmenien ajan tukenut ympäristöjärjestö WWF. 

“Vuoristossa suojeltavia villieläimiä ovat myös lumileopardi ja pikkupanda, tasankoalueilla enimmäkseen tiikerit, sarvikuonot, leopardit ja aasiannorsut”, kertoo ohjelmajohtaja Ananta Ram Bhandari WWF Nepalista.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet suojelutyön kannalta erityisen tuloksellisia: Nepalin tiikerikanta on kolminkertaistunut ja sarvikuonokanta on kasvanut noin 16 prosenttia. 

Uhanalaisen tiikerikannan nousu 355 yksilöön kertoo myös alueen luonnon monimuotoisuudesta, sillä ruokaketjun ylimpänä saalistajana se ei selviydy ilman runsasta metsää ja monimuotoista lajistoa.

Ilmastonmuutos asettaa kuitenkin haasteita suojelutyölle. Sekä vuoriston että tasankoalueiden ekosysteemit ovat hyvin alttiita ilmastonmuutoksen aiheuttamille äärimmäisille sääilmiöille, kuten pitkittyneelle kuivuudelle ja toisaalta rankkasateille, jotka aiheuttavat vuoristoisella seudulla maanvyörymiä ja tasankoalueilla valtavia tulvia. 

“Eläimet kärsivät kuivuuskausista, jolloin ne eivät saa tarpeeksi juomavettä ja syötäväksi kelpaava ruoka on kortilla. Tulvien aikana eläimiä on puolestaan hukkunut tai ajelehtinut jopa naapurimaa Intian puolelle”, Bhandari kertoo.

Tiikereihin vaikuttaa myös metsärajan nouseminen yhä korkeammalle.

”Tiikereitä on tavattu jopa 2 500 metrin korkeudella, kun aiemmin ne liikkuivat korkeintaan 1 000 metrissä”, Bhandari kertoo. 

Vaikka tiikereiden elintila on siis kasvanut, uhkaa puurajan nousu muun muassa lumileopardia, joka viihtyy avoimilla alueilla puurajan yläpuolella.

Yhteisöt osallistuvat metsäkäytävien suojeluun

WWF Suomen tuella villieläinten asuttamille alueille on perustettu ja ennallistettu Nepalissa metsäkäytäviä. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen että villieläinten selviytymisen kannalta. Monet lajit joutuvat siirtymään uusille alueille esimerkiksi tulvien tai pitkittyneen kuivuuden vuoksi. Metsäkäytävät mahdollistavat eläimille liikkumisen paikasta toiseen.

“Suojelutyömme fokus on laajentunut. Ennen pyrimme suojelemaan yksittäisiä lajeja, mutta nyt ymmärrämme, että meidän on suojeltava koko ekosysteemiä, jotta lajit selviytyvät”, Bhandari kertoo.

Metsäkäytävät on luotu sekä ennallistamalla olemassa olevaa metsää että istuttamalla uusia puuntaimia. Metsien suojelussa on Bhandarin mukaan riittänyt myös haasteita. Vuoristoiselta seudulta muuttaa yhä enemmän ihmisiä tasankoalueille, ja uudisasukkaat raivaavat metsää pelloiksi. Lisäksi puuta on perinteisesti kerätty metsistä ruoanlaittoa varten.

Oikaisu 18.1.2023: Korjattu punainen panda muotoon pikkupanda ja elefantti muotoon aasiannorsu.

Metsäkäytävien suojelemiseksi onkin olennaista osallistaa metsien lähellä asuvat paikalliset yhteisöt. Yhteisöistä on muodostettu WWF:n tuella metsäosuuskuntia, jotka hallinnoivat ja hyödyntävät metsiä kestävästi. Virallisesti metsät kuuluvat valtiolle.

“Yhteisöt saavat edelleen hyödyntää metsien antimia, mutta se on nykyään hallitumpaa ja suunnitellumpaa. Metsät on esimerkiksi jaettu blokkeihin, joita hyödynnetään vuorotellen. Yhtenä vuonna metsästä hyödynnetään yhtä rajattua aluetta ja muu jätetään koskemattomaksi. Seuraavana vuonna hyödynnetään seuraavaa rajattua metsäaluetta, jolloin edellinen saa jäädä luonnonvaraiseen tilaan” Bhandari kertoo.

WWF pyrkii auttamaan alueen yhteisöjä löytämään myös muita tulonlähteitä, jotta he olisivat vähemmän riippuvaisia metsistä. Yhteisöt saavat koulutusta aina putkien asentamisesta ompelemiseen. Laajempi elinkeinojen valikoima edistää samalla myös ihmisten ilmastoresilienssiä eli sietokykyä ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Villieläimet aiheuttavat alueiden yhteisöille toki välillä myös haittaa ja todellisia vaaratilanteita. Tiikerit ja leopardit saattavat saalistaa kotieläimiä, eivätkä ihmisiin kohdistuvat hyökkäyksetkään ole tavattomia.

“Kotieläimiä pyritään suojaamaan aitauksilla. Olemme myös ohjeistaneet ihmisiä kulkemaan metsissä aina isommissa ryhmissä, sillä villieläimet harvoin hyökkäävät, jos ihmisiä on enemmän. Lisäksi on olemassa avustuskassa, josta joko kuolleen kotieläimen omistajat tai lähiomaisen sukulaiset voivat saada taloudellista apua.” 

Laiton metsästys ja infrastruktuurin rakentaminen myös haasteina

Vaikka alueen yhteisöt on koulutettu vaalimaan metsiä ja uhanalaisten villieläinten metsästys on laitonta, villieläimiä saalistavat välillä rahanahneet ihmiset. 

“Naapurimaissa Kiinassa ja Intiassa on isot markkinat villieläinten osille. Välillä villieläimiä metsästävät ulkomaalaiset salametsästäjät, joskus myös paikalliset.”

Toinen iso haaste on kasvava into rakentaa infrastruktuuria kuten valtateitä ja junaratoja. Myös ne uhkaavat alueen metsäkäytäviä eli villieläinten reviiriä. 

“Yritämme kovasti lobata, että rakentamisessa huomioitaisiin villieläimet ja metsäkäytävät. Hallitus on hyväksynyt villieläimet huomioivan ohjeistuksen, mutta keskustelemme edelleen rakennuttajien ja investoijien kanssa”, Bhandari kertoo.

Vaikka rakentaminen aina jollain tasolla aiheuttaa vahinkoa luonnolle ja ympäristölle, villieläimet voidaan rakentamisessa huomioida esimerkiksi siten, että eläimille rakennetaan yli- tai alikulkuväyliä valtateiden ja junaratojen halkaisemiin metsäkäytäviin.