Tänä vuonna on tapahtunut jo 132 katastrofia, joiden taustalla oli äärimmäinen sääilmiö, kuten tulva, myrsky tai kuivuus.

Esimerkiksi Intiaa ja Bangladeshia moukaroinut sykloni Amphan vaikutti toukokuussa noin 15 miljoonan ihmisen elämään ja tappoi 129.

Luvut löytyvät Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton (IFRC) tuoreesta selvityksestä, jossa tarkasteltiin, kuinka moni ihminen on joutunut kärsimään sekä ilmastoon liittyvistä äärimmäisistä sääilmiöistä että koronaviruspandemiasta. Tulos: 51,6 miljoonaa ihmistä. Päälle tulevat vielä lämpöaalloista sekä metsäpaloista kärsineet.

Ilmastonmuutoksen vaikutusta yksittäisiin luonnonkatastrofeihin on vaikea todistaa aukottomasti. Se kuitenkin tiedetään, että humanitaarisen avun tarpeessa olevien määrä on viime vuosina kasvanut valtavaa vauhtia ja että ilmastonmuutos on siinä ainakin yksi tekijä.

YK:n katastrofiavun koordinaatiotoimiston OCHA:n mukaan (pdf) ilmasto-olosuhteiden vaihtelut ovat avaintekijä esimerkiksi viimeaikaisessa nälkäisten määrän kasvussa. Myös Punaisessa Ristissä on havaittu avuntarpeen kasvu.

”Ilmastonmuutos näkyy katastrofien määrässä. Äärimmäisiin sääilmiöihin liittyvät katastrofit lisääntyvät, ja ne ovat aiempaa vakavampia. Hätäapuoperaatioita pitää aloittaa nyt useammin kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten”, kertoo IFRC:n ilmastonmuutoskoordinaattori Tessa Kelly.

Tulevaisuudessa humanitaarista apua tarvitsevien määrä tulee kasvamaan vielä lisää, kun ilmastonmuutos kiihtyy. Sen seurauksena avustusoperaatioitakin joudutaan miettimään uudelleen.

Vuonna 2018 ilmestyneen IFRC:n katastrofiraportin (pdf) mukaan järjestön ilmastoon liittyvien avustusoperaatioiden määrä kasvoi 48 prosenttia, kun verrataan aikaväliä 1998–2007 ja 2008–2017. Veden aiheuttamiin katastrofeihin, kuten tulviin, liittyvät avustusoperaatiot ovat lisääntyneet peräti 74 prosenttia.

Kelly työskentelee Genevessä osana IFRC:n ilmastokeskuksen globaalia tiimiä. Sen tarkoituksena on selvittää, miten avustusjärjestö voi parantaa valmistautumista ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin riskeihin ja parantaa näin avustusoperaatioidensa tehokkuutta.

Humanitaarisella avulla tarkoitetaan ihmishenkiä pelastavaa välitöntä apua, jota jaetaan silloin, kun katastrofi, kuten maanjäristys, tulva tai vaikkapa suuronnettomuus, tapahtuu.

Reaktio jo ennen katastrofia

Avuntarpeen huippua ei ole vielä nähty. Punaisen Ristin viime vuonna julkaiseman raportin mukaan myrskyjen, tulvien ja kuivuuden seurauksena humanitaarisen avun tarpeessa voi vuonna 2050 olla jopa yli 200 miljoonaa ihmistä, jos ilmastonmuutosta ei torjuta. Se on lähes tuplasti enemmän kuin nyt. Samaan aikaan kustannukset kasvavat.

”Humanitaariset tarpeet karkaavat käsistä. Niitä ei pystytä tyydyttämään nytkään, saatikka, jos kehitys jatkuu hallitsemattomana”, Kelly sanoo.

Ilmastonmuutos pakottaakin avustustoimijat uudistamaan prosessinsa, jotta apua riittäisi kaikille.

”Välittömän avun lisäksi on ajateltava myös pidemmällä tähtäimellä. Pitää varmistaa, että ei reagoida vain itse katastrofiin vaan on parannettava myös ihmisten pitkän aikavälin sietokykyä ja varmistettava, etteivät he jää alttiiksi muille katastrofeille”, Kelly sanoo.

Punainen Risti on tehnyt jo pitkään kehitysyhteistyötä, jossa autetaan ihmisiä valmistautumaan katastrofeihin esimerkiksi evakuointisuunnitelmia kehittämällä ja vesipisteitä rakentamalla. Järjestö on myös lisännyt vaikuttamistyötään ja järjesti syyskuussa ensimmäisen virtuaalisen ilmastokokouksensa, jossa pyrittiin löytämään käytännön ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

Uusi innovaatio on myös niin sanottu ennusteisiin perustuva rahoitusmalli.

”Normaalisti katastrofeihin vastataan vaikutusten perusteella: odotetaan, kunnes sykloni on iskenyt ja arvioidaan sitten, minkä verran apua tarvitaan ja jaetaan sitä. Emme kuitenkaan pysy enää vauhdissa mukana, jos jatkamme tällä mallilla”, Kelly selittää.

Ennakointimallissa tehdään riskianalyysejä. Siinä tunnistetaan ennalta haavoittuvia ihmisryhmiä ja alueita. Satelliittien tarjoaman datan avulla pyritään päättelemään, minne saapuu sykloni ja milloin. Kun tietyt kynnysarvot ylittyvät, ihmisille voidaan ryhtyä jakamaan käteisavustusta tai muita suojavälineitä jo etukäteen.

Pilottihankkeita on jo käynnissä. Esimerkiksi Mosambikissa, jossa suurin osa väestöstä elää katastrofeille alttiilla rannikkoalueilla tai jokien varsilla, on jaettu ihmisille jo valmiiksi vedenpuhdistustabletteja, saippuaa, vesiastioita ja hyttysverkkoja.

Kirgisiassa ja Tadžikistanissa taas on yritetty ennustaa maanvyörymiä sekä lämpöaaltoja ja äärimmäisen kylmiä sääilmiöitä. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä esimerkiksi siirtämään karjansa turvaan ajoissa.

”Toivomme, että ennakoivaa mallia laajennetaan humanitaarisessa järjestelmässä. Ennakoimalla voimme vähentää avun tarvetta ja selvitä kysynnästä paremmin”, Kelly sanoo.

Tutkimustieto lisääntyy

Ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnonkatastrofeihin eivät ole yksiselitteisiä, sillä on vaikea arvioida, mikä katastrofi on suoraan ilmastonmuutoksen aiheuttama. Päälle tulevat vielä hitaasti kehittyvät katastrofit, joita ei usein nähdä katastrofeina samalla tavoin kuin vaikkapa myrskyjä.

Tutkimustietoa on kuitenkin jo olemassa. IFRC:n ilmastokeskus on ollut mukana tekemässä esimerkiksi tutkimusta, jonka mukaan ilmastonmuutos lisäsi Euroopan vuoden 2015 lämpöaallon riskiä.

Australian metsäpalojen todennäköisyyden taas on todettu kasvaneen ilmastonmuutoksen vuoksi ainakin 30 prosenttia. Jos lämpötila nousee kahdella asteella, palojen mahdollisuus nelinkertaistuu.