Ilmastourakka vasta alussa

Viimeaikaisesta ilmastopoliittisesta keskustelusta näyttää unohtuneen yksi pieni asia: ilmasto. Ehkä on siis syytä palauttaa mieliin muutamia uutisia:

Yhdysvaltain puolustushallinnon Pentagonin tilaaman raportin mukaan ilmastonmuutos voi aiheuttaa globaalin katastrofin jo seuraavien parin vuosikymmenen aikana:
www.ilmasto.org/uutiset.htm#Pentagon

Nature-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa arvioidaan, että ilmastonmuutos uhkaa ajaa jopa miljoona eliölajia sukupuuttoon vuoteen 2050 mennessä:
www.ilmasto.org/uutiset.htm#sukupuutto

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan noin 160 000 ihmistä kuolee jo nykyään ilmaston lämpenemisen seurauksiin joka vuosi:
http://www.ilmasto.org/uutiset.htm#WHO

Listaa olisi valitettavan helppo jatkaa. Ilmastonmuutos aiheuttaa parhaassakin tapauksessa mittavaa inhimillistä kärsimystä ja ympäristötuhoa. Sen uhka ei häviä valittelemalla päästörajoitusten kovuutta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää maailmanlaajuisten päästöjen leikkaamista vähintään 60 prosentilla. Suomen kaltaisten vauraiden ja runsaasti päästöjä tupruttavien maiden on vähennettävä päästöjä vieläkin enemmän, eli 75–95 prosenttia nykytasosta.

Kiivaana vellonutta keskustelua EU:n päästökaupasta ja Kiotosta on tulkittava tätä taustaa vasten. Ennen pitkää Suomen on joka tapauksessa vähennettävä päästöjään olennaisesti. Kyse on vain siitä, miten päästövähennykset voidaan suorittaa tehokkaimmin, taloudellisimmin ja oikeudenmukaisimmin.

Toistaiseksi Kioto-kriitikkojen etunenässä marssinut teollisuus ei ole kyennyt tarjoamaan ainuttakaan uskottavaa vaihtoehtoa, jolla päästöt voitaisiin laskea kestävälle tasolle. Tähän asti sille on riittänyt räksyttäjän ja valittajan rooli.

Mitä Kiotossa vajaat seitsemän vuotta sitten oikein tapahtui? Siellä syntyi Kioton pöytäkirja, joka on vahvin ja merkittävin koskaan laadittu ympäristösopimus. Se on myös ensimmäinen sopimus, joka pyrkii vähentämään teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä juridisesti sitovalla tavalla.

Pöytäkirjan laatiminen oli pitkä ja vaivalloinen prosessi, joka kesti liki kymmenen vuotta ja vaati tuhansia neuvottelutunteja. Sen hylkääminen kääntäisi kansainvälisen ilmastopolitiikan kelloa taaksepäin vuosilla – viivästys, joka tulisi ihmisille ja ympäristölle kalliiksi.

Kioton pöytäkirjaa on kritisoitu siitä, että päästötavoitteet eivät koske kehitysmaita. Tähän on kuitenkin hyvät syyt. Teollisuusmaat ovat aiheuttaneet yli neljä viidesosaa tähänastisesta ilmaston lämpenemisestä. Ne tuottavat yhä noin 60 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, vaikka niissä asuu vain neljännes maailman väestöstä.

Esimerkiksi Suomessa päästöt olivat viime vuonna noin 17 tonnia hiilidioksidia asukasta kohti, kun taas paljon parjatussa Kiinassa päästöt ovat edelleen alle 3 tonnissa. Vain merenrantahuvilan kuistilla istuva vuorineuvos voi vaatia vaikkapa Afrikan maita rajoittamaan jo ennestään alhaisia päästöjä vain, jotta rikkaat teollisuusmaat selviäisivät ilmastotalkoista vähemmällä.

Kioton tavoitteet toteuttavat yleisesti hyväksyttyä aiheuttaja maksaa -periaatetta. Teollisuusmaiden on otettava ensimmäinen askel itse aiheuttamansa ongelman ratkaisemisessa.

Suomen päästötavoitteen päivittelijät vetoavat teollisuuden energiaintensiivisyyteen ja ilmaston kylmyyteen. EU:n sisäisessä ilmastotaakan jaossa otettiin kuitenkin huomioon se, että raskaasta teollisuudesta riippuvaisissa maissa päästöjä syntyy enemmän. Suomen tavoitetta myös kevennettiin ilmastoperustein.

Tämän tuloksena Suomella on asukasta kohti mitattuna EU:n kolmanneksi suurin päästökiintiö. EU-taakanjaon pohjalla käytetyn alkuperäisen laskentamallin noudattaminen olisi antanut maallemme miinusmerkkisen tavoitteen.

Suomea kannattaa myös verrata Ruotsiin ja Britanniaan, jotka ovat ottaneet itselleen vapaaehtoisesti noin kahdeksan prosenttiyksikköä EU:n määräämää tiukemman tavoitteen.

Ennen kaikkea on syytä kysyä, että jos Suomen kaltainen vauras, korkean osaamisen ja teknologian maakaan ei pysty pysäyttämään edes päästöjensä kasvua, mitä toivoa meillä on päästä maailmanlaajuisesti tarvittaviin yli 60 prosentin päästöleikkauksiin?

Kirjoittaja on Maan ystävien ilmastokampanjavastaava.
www.maanystavat.fi/ilmasto