Intiassa vesi on valtava ongelma

(Radio Suomi/ Tänään Iltapäivällä, syyskuu 1990)

Hyvät ystävät, juoksuttakaa kraanasta lasillinen raikasta vettä ja kulauttakaa se kurkustanne alas. Virkistävää, vai mitä - Ellei sitten juomana liian vaatimatonta.

Joillekin juomavesi on suoranaista ylellisyyttä. Toisaalta se voi olla maailman kamalinta myrkkyä, nimittäin täällä, missä sitä ei saa puhtaana kraanasta lasiinsa. Kehitysmaissa 80 prosenttia kaikista ihmistä koettelevista sairauksista johtuu suoraan juomavedestä ja heikosta ympäristöhygieniasta.

Likainen juomavesi on muun muassa pääsyyllinen ripulitauteihin, jotka maailmalla tappavat vuodessa lähes Suomen väestön verran alle viisivuotiaita lapsia. Kenties puolellatoista miljardilla ihmisellä ei vieläkään ole puhdasta vettä janonsa sammuttamiseen. Suurin osa heistä asuu Aasiassa.

Kaikkein köyhimmistä kolme neljästä joutuu päivittäin tekemään kohtuuttomasti työtä juomavetensä eteen. Ja tämä työ kuuluu naisille, jotka muun elämän ylläpitämisen ohella hakevat esimerkiksi Intian maaseudulla päivittäin perheensä juomaveden usein kilometrien päästä.

Kaupunkiköyhien tilanne on jos mahdollista vieläkin vaikeampi. Delhi ei ole mitenkään julmin esimerkkikaupunki. Sen slummeissa asuu ehkä puolisen miljoonaa ihmistä, mutta silti täällä näkee kaikkialla vaimojen pesevän pyykkejään kuralätäkössä kadunvarrella. En ole suoraan sanoen koskaan kehdannut kysyä, mistä he juomavetensä saavat. Mihin jätteet joutuvat, sitä ei voi olla huomaamatta.

***

Näistä niin monille jokapäiväisistä ongelmista puhuttiin hieman yleisemmällä tasolla viime viikolla New Delhissä YK:n kehitysohjelman koolle kutsumassa maailmanlaajuisessa asiantuntijakokouksessa. Ja yli 600 osanottajan johtopäätös oli lyhyesti seuraava:

Ilman uutta strategiaa ja suurempaa rahaa tilanne riistäytyy käsistä, hallitsemattomaksi kriisiksi.

Rahaa puhtaan veden saamiseksi niille, joilla sitä ei ole käytetään maailmassa vuosittain 10 miljardia dollaria. Sitä tarvittaisiin viisi kertaa enemmän.

Pelkällä rahalla ongelmia ei kuitenkaan ratkaista, varsinkaan kun ei ole tiedossa, mistä sitä saataisiin. Puhtaan juomaveden ja hygienian saavuttaminen edellyttää kokouksen julkilausuman mukaan tervettä ympäristöhallintoa, uudenlaista roolia hallituksille ja yksityisen sektorin, käyttäjäyhteisöjen ja naisten entistä aktiivisempaa osallistumista.

80- lukua vietettiin kansainvälisenä vedenjakelun ja ympäristöhygienian vuosikymmenenä. Senaikana yli 1,3 miljardin ihmisen sanotaan päässeen puhtaan veden äärelle. Perushygieniasta nauttii nyt 750 miljoonaa ihmistä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta, kuten sanottu, kenties puolitoista miljardia on edelleen ilman.

Suurin osa vuosikymmenen tuloksista on saavutettu Aasiassa ja maaseudulla. Kaupungeissa tilanne on väestönkasvun ja muuttovirran vuoksi käytännössä huonontunut. Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Lähi- Idässä tuloksia on saatu aikaan vain vähän.

***

Intiassa vesi on valtava ongelma. Vain pari kuukautta sitten amerikkalainen Worldwatch- instituutti varoitti, että täällä on 90- luvulla odotettavissa vakava kuivuus ja veden puute. Sitä yritetään torjua maailman suurimmalla vedenjakeluohjelmalla.

165 tuhannelle ongelmakylälle vettä yritetään järjestää käyttämällä monenlaista teknologiaa käsipumpuista aurinkoenergiaan ja satelliittikuviin.

Tavoitteena on 40 litraa vettä henkeä kohti korkeintaan puolentoista kilometrin päässä kodista siten, että kutakin 250 ihmistä kohden on olemassa ainakin yksi vesilähde. Hienoista kirjoituspöytien ääressä tehdyistä suunnitelmista ja huolimatta intialaisilla on edessään monta solmua.

Solmukohtia on täsmälleen 165 tuhatta, yhtä monta kuin ongelmakyliäkin. Eikä kylän vesitaloutta voida järjestää tai suunnitella missään muualla, muuten systeemi ei toimi. Sen kertoo 80- luvun keskitettyyn suunnitteluun ja suuriin yksiköihin pyrkinyt epäonnistunut kehitysajattelu.

Kun kansalaisjärjestöaktisivisti Ela Bhatt kävi ryhmänsä kanssa tutkimassa toteutetun vesiprojektin vaikutusta erään Gujaratin kylän naisten elämään, jouduttiin tutkimus tekemään peseytymättä seitsemään päivään: Muuten naiset tyytyväisiä projektiin, mutta vettä ei ollut.
rään intialaisen vesikokouksen osanottajan sanoin: "Ihmisyksilön kunnioitus ja kyky kuunnella ratkaisevat. Niistä riippuu, onko puhdas vesi todellisuutta vuonna 2000 vai jääkö tämä jälleen yhdeksi lukuisista kaukaisista toteutumattomista unelmista.

Täällä Juha Rekola - Delhi

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: YLE