Terassilla puiden varjossa istuu mustiin pukeutuneita parikymppisiä ihmisiä. Kyseessä voisi olla berliiniläinen tai pariisilainen trendikahvila, mutta auringonlaskun aikaan kaikuvat rukouskutsut muistuttavat, että kaupunki on Sulaymaniyah, Irakin Kurdistanin toiseksi suurin kaupunki.

Yksi nuorista on Kween, joka on kotoisin Irakin itäosista Diyalasta. Hän on nuorin kurdiperheen viidestä lapsesta. Hän on transnainen, eikä Kween ole hänen oikea nimensä. ”Kween on kuningatar kurdiksi”, hän sanoo.

Kween kertoo viettäneensä ensimmäiset 25 vuotta 33-vuotisesta elämästään ”tylsänä miehenä”.

”Opin torjumaan tarpeeni. Pukeuduin äitini vaateisiin ja meikkasin kuitenkin ensimmäisen kerran jo viisivuotiaana.”

Mekkoon pukeutuneena Kween sanoo olevansa ”se ihminen, joka olen ja olen aina ollut”.

Pukeutumisella on hintansa. Kween ei unohda selkäsaunaa, jonka sai vanhemmalta veljeltään, kun jäi ensimmäisen kerran kiinni äitinsä vaatteissa kuusivuotiaana tai loukkauksia ja kiusaamista koulussa.

Kun Kween oli 24, joku yritti murhata hänet. Hän sai internetissä viestin, jossa ehdotettiin tapaamista kaupungin laidalla. Paikalle tuli viisi ihmistä, jotka hakkasivat hänet. Pahoinpideltynä, mudan ja veren peittämänä Kweenillä oli vielä voimia mennä tuomarin luo.

”Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: voit joko valittaa ja pilata perheen maineen iäksi tai lopettaa tuon touhun”, tuomari huusi Kweenille.

Kotona Kween ei voinut kertoa kokemastaan. Vielä tänä päivänäkään kukaan Diyalassa ei tiedä, että hän on nainen.

Kween on työskennellyt jo vuosia kansalaisjärjestössä, joka keskittyy haavoittuvien ryhmien suojelemiseen. Muiden hankkeiden ohella hän tekee luetteloa kurdinkielisistä sanoista, joilla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista voi puhua hlbtqi-yhteisön jäseniä loukkaamatta.

Sana hawragazkhwaz, joka tarkoittaa kirjaimellisesti omaan sukupuoleen viehtynyttä, on toistaiseksi ainoa homoseksuaalisuutta tarkoittava sana, joka ei pidä sisällään ”raiskauksia” tai ”pedofiliaa”, kuten yleensä käytetyt käsitteet.

Kween ei ole päättänyt, alkaako syödä hormoneja tai meneekö korjausleikkaukseen, eikä hän ole ehtinyt asiaa paljon miettiäkään. Työ kansalaisjärjestössä ja queer-yhteisön oikeuksien puolustaminen vievät suurimman osa ajasta.

”Jos minulla jokin elämäntehtävä on, niin se on tämä.”

Elämää uhan alla

Transsukupuolinen nainen hakattiin, poltettiin elävältä ja heitettiin roskiin. Hyökkääjät murhasivat homomiehen ja pakottivat hänen kumppaninsa katsomaan. Lesbo puukotettiin hengiltä, kun hänen käskettiin lopettaa moraaliton käyttäytymisensä.

Nämä kolme tapausta ja monta muuta sisältyvät ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin (HRW) maaliskuussa 2022 julkistamaan raporttiin hlbtqi-yhteisön oloista Irakissa. Kidnappauksia, raiskauksia, kidutusta ja queer-ihmisten murhia aseistettujen joukkioiden, usein valtion turvallisuuskoneiston, kynsissä.

”Yhteisön jäsenet elävät jatkuvan uhan alla. Irakin poliisi voi kaapata ja tappaa heidät ja jäädä rankaisematta”, kirjoittaa HRW:n tutkija Rasha Younes raportissa.

”Tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan mene ulos”, 23-vuotias queer-aktivisti Varin sanoo.

Hän työskentelee uima-altaalla, mutta kemian opinnot ovat avanneet hänelle työmahdollisuuden Qatarissa, eikä hän halua menettää sitä.

”Menin työhaastatteluun vaatimattomasti naiseksi pukeutuneena ja pitkät hihat peittivät tatuoinnit”, Varin selittää ja purskahtaa nauruun.

Pelkoa ja toivoa

Varin tuntee noin 30 Sulaimaniyahin hlbtqi-yhteisön jäsentä. He tapaavat kahviloissa, ja sosiaaliset verkostot helpottavat tutustumista. Mielenosoituksia yhteisö ei järjestä, se olisi liian vaarallista.

Huhtikuussa 2021 useita sulaymaniyahlaisia miehiä pidätettiin ”homoseksuaalisuudesta ja moraalittomuudesta”, kuten operaation johtaja kertoi medialle.

Häirintä näyttää ulottuvan myös tukijoihin. Yksi tukijoista on paikallinen kansalaisjärjestö Rasan, joka joutui oikeuteen hlbtqi-yhteisön tukemisesta. Järjestö odottaa oikeudenkäyntiä, jota ajaa kurdiparlamentin jäsen.

Rasanin Sulaimanyahin johtaja Tanya Kamal Darwesh sanoo, että järjestö ”pyrkii lisäämään yhteiskunnan tietoisuutta”, ei edistämään queer-yhteisön asiaa. Huolestuttavinta on, että yhteisön jäsenten pidätykset ovat edelleen yleisiä Irakin kurdialueilla.

”Sen sijaan, että heidät hyväksyttäisiin, vaaditaan heidän kriminalisoimistaan, heitä syytetään prostituutiosta, huumeiden salakuljetuksesta tai mistä tahansa, mikä häätää heidät kaduilta”, Darwesh sanoo.

”Kaikki klaanit, puolueet ja johtajat – sekä uskonnolliset että poliittiset – ovat yhtä vihamielisiä queer-yhteisöä kohtaan. He tarttuvat uskonnollisiin kysymyksiin väkivaltaa oikeuttaakseen tai tekevät vain politiikkaa.”

”Toivon lisäksi Kween ja Varin tarjoavat yhteisölle tilaa esittää kysymyksiä”, pitkään Lähi-idässä työskennellyt psykologi sanoo. ”Pelkästään olemalla näkyvästi queereja he osoittavat suurta rohkeutta.”