Islam uutisissa

Kymmenen kuoli moskeijaiskussa Irakissa.

Nuori pommimies tappoi yhdeksän shiiaa Peshawarissa.

Kuulostaako tutulta? Otsikot ovat lehtipinosta summamutikassa nostetusta Helsingin Sanomista kahden viikon takaa. Mutta samanlaisia yhden palstan uutisia löytyy miltei päivittäin, uutisia, joissa islaminusko yhdistetään väkivaltaan tai terrorismiin.

Tampereen yliopiston tiedotustutkijoiden tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingin Sanomien ja neljän muun suomalaisen päivälehden islamia sivuavista jutuista peräti kaksi kolmasosaa kertoo väkivallasta tai terrorismista, yleensä Lähi-idän maissa.

”Lähi-idän maita käsittelevissä jutuissa uutisaiheet liittyvät konflikteihin, ja islam esiintyy niissä usein ikään kuin tapahtumia selittävänä asiana”, todetaan tutkimusraportissa Islam suomalaisissa joukkoviestimissä.

Tamperelaistutkijat muistuttavat, että todellisuudessa pommi-iskut ja terroriteot eivät kuulu muslimien jokapäiväiseen elämään muualla kuin sotaa käyvissä maissa. Toisin kuin pelkästään uutisia seuraamalla voisi arvata, suurin osa muslimeista ei myöskään tunne sen kummempaa innostusta ääriliikkeisiin.

”Journalismin luonteeseen kuitenkin kuuluu, että se tekee poikkeuksellisesta tavanomaista ja tulee näin luoneeksi ja ylläpitäneeksi kuvaa islamista väkivaltaisena ja äärimmäisyyksiin taipuvaisena uskontona”, tutkimuksessa päätellään.

* * *

Viikko sitten Helsingin kansainvälisessä kulttuurikeskuksessa Caisassa järjestetyssä raportin julkistamisseminaarissa puhuttiin median antaman islam-kuvan lisäksi myös islaminuskosta todellisessa maailmassa.

”Onko uskonto tuotava joka kerta esiin Lähi-idän uutisissa?” kysyi maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors omassa puheenvuorossaan. Thorsin mielestä ”taitava toimittaja ei uskonnollista poliittisia tapahtumia”.

Ministeri toivoi myös, että suomalaisessa mediassa työskentelisi enemmän maahanmuuttajia. ”Näin tiukasti vain kantaväestöä edustavaa lehtimieskantaa ei pidettäisi poliittisesti korrektina useimmissa muissa Euroopan maissa.”

Kulttuurikeskus Caisan johtaja Ahmed Akar ihmetteli tutkimusraportissa esitettyä näkemystä islamista kokonaisvaltaisena oppina, jossa uskontoa ei voi erottaa politiikasta ja muista elämänalueista. ”Turkki, Tunisia tai Irak Saddam Husseinin aikana ovat esimerkkejä maista, joissa poliittinen elämä on erotettu uskonnosta”, Akar totesi.

* * *

Islamtutkija Marko Juntunen Helsingin yliopistosta kaipasi kotimaan tiedotusvälineisiin tuulahduksia eri puolilla maailmaa – myös Suomessa – käytävästä vireästä keskustelusta islamista ja uskonnon roolista maailmanpolitiikassa.

Juntunen kertoi Suomessa asuvista, arabiankielisille sanomalehdille ja tv-kanaville raportoivista maahanmuuttajatutuistaan, jotka ensimmäisinä uutisoivat maailmalle Matti Vanhasen kommentit Muhammed-pilapiirroksista. Suomen pääministerin näkemyksillä oli kansainvälistä uutisarvoa, koska Suomi oli tuleva EU:n puheenjohtajamaa.

”Islam on yhtä globaali asia kuin farkkumuoti, mutta arabiankielisten taivaskanavien ja sanomalehtien internetsivustojen elävästä islamilaisesta debatista ei kerrota juuri mitään meidän mediassa.”

Helsinkiläinen äidinkielen ja uskonnon opettaja Jama Egal puhui puolestaan muslimikoululaisten hämmennyksestä, kun median välittämä sotaisa kuva islamista on aivan toinen kuin aikoinaan kotimaassa saatu käsitys islamista.

Hän ihmetteli myös Palestiinan konfliktin uutisointia Uutislehti 100:ssa. ”Kun uutisissa kerrotaan palestiinalaisten tekemistä pommi-iskuista, tapahtumien taustoja ei yleensä selitetä. Israelin hyökkäyksiä kutsutaan kuitenkin aina kostoiskuiksi.”

* * *

Seminaarin yleisökeskustelussa pohdittiin militanttien islamilaisten ääriryhmien perimmäisiä tavoitteita. Marko Juntunen muistutti, ettei esimerkiksi Al-Qaidalla ole mitään julkaistua poliittista ohjelmaa. Mitään ei ole myöskään kuultu Osama bin Ladenin talouspoliittisista näkemyksistä. Suuressa maailmassa jotkut tutkijat uskovatkin, että Al-Qaidalle väkivalta on päämäärä itsessään.

Ranskalainen politiikantutkija Olivier Roy on kirjoituksissaan analysoinut islamilaisen maailman aseellisten ryhmien eroja ja yhtäläisyyksiä. Palestiinalainen Hamas, libanonilainen Hizbollah, Afganistanin Taleban-liike sekä Irakin shiiojen ja sunnien prikaatit kamppailevat poliittisesta vallasta nimenomaan omien maidensa sisällä ja edustavat sekä uskonnollisesti että poliittisesti keskenään hyvinkin erilaisia näkemyksiä.

Al-Qaidalla sen sijaan ei ole kotimaata, vaan taistelua käydään valtioiden rajat ylittävän muslimien yhteisön puolesta Yhdysvaltojen ja länsimaiden hegemoniaa vastaan.

”Al-Qaida lukuisine inkarnaatioineen on ylikansallinen järjestö, jolla on vain satunnaisia yhteyksiä Lähi-itään”, Olivier Roy kirjoittaa Le Monde diplomatiquessa.

Royn mukaan on kuvaavaa, ettei Al-Qaida ole tehnyt iskuja Israelia vastaan eikä Al-Qaidan operaatioihin ole osallistunut Gazan tai Länsirannan palestiinalaisia. Al-Qaidan nimeen vannovat jihadistit ovat osallistuneet sotiin pikemminkin islamilaisen maailman syrjäisemmissä kolkissa, kuten Afganistanissa, Kashmirissa ja Tshetsheniassa.

Ranskalaistutkijan mielestä länsimaissa on ylikorostettu Al-Qaidan islamilaista puolta. Samalla vähemmälle huomiolle on jäänyt sen globaali, imperialisminvastainen puoli, joka saattaa vedota Euroopan suurkaupunkien rähjäisten lähiöiden musliminuoriin. Royn mukaan Al-Qaidan toiminnalla onkin tänä päivänä yhä vähemmän kannatusta muslimimaissa, mutta sitäkin enemmän länsimaissa juurettomuutta kokevien maahanmuuttajanuorten keskuudessa.

Julkaisija: Kansan Uutiset