Reena Laman johtama FAITH-järjestö ei ole Nepalissa kovin suosittu. FAITH puhuu yhteiskunnan marginaaleissa elävien naisten puolesta: hiv-positiivisten, huumeita käyttävien ja seksityötä tekevien.

”Avunantajat ja hallitus arvostavat ihmiskaupan vastaisia järjestöjä, mutta meitä pidetään konnina. Puolustamme niitä, jotka valitsevat tehdä seksityötä. Keskustelu kääntyy kuitenkin usein siihen, että me muka edistämme seksityötä. Miten sellaiseen päätelmään oikein voi tulla?” hän puuskahtaa.

FAITHin toimintafilosofia lähtee ihmisoikeuksista. Se tekee työtä vain vapaaehtoisesti alalla olevien seksityöntekijöiden kanssa ja rohkaisee näitä vaatimaan oikeuksiaan. Se myös lobbaa viranomaisia, jotta seksityöntekijöiden oikeudet sisältyisivät lainsäädäntöön ja muihin poliittisiin päätöksiin.

Se ei kannusta naisia seksityöhön mutta ei myöskään vaadi heitä lopettamaan sitä.

”Meiltä kysytään, miksi emme kouluta naisia ja paranna heidän elämäänsä. Se on kuitenkin viranomaisten tehtävä”, Lama sanoo.

Hän korostaa, että myös ihmiskaupan vastainen työ on tärkeää. Nepalissa onkin paljon esimerkiksi Intiaan suuntautuvaa ihmiskauppaa. Ihmiskauppa on kuitenkin erotettava itse valitusta seksityöstä, mitä ei hänen mukaansa ymmärretä aina kansainväliselläkään tasolla.

Lama vierailee tällä viikolla Suomessa ja osallistuu viikonloppuna Maailma kylässä -festivaaleille. Hän on utelias tietämään, miten seksityöntekijöitä edustavat järjestöt Suomessa toimivat, sillä lainsäädäntö on osin samanlainen.

Naisnäkökulma puuttui

Naisten oikeuksien puolustaminen ei ole aina ollut FAITHin toiminnan ytimessä. Lama perusti järjestön vuonna 2005 kollegoidensa kanssa, kun elettiin Nepalin hiv-epidemian pahimpia vuosia. FAITH ryhtyi tekemään vaikuttamistyötä sen puolesta, että kaikki saisivat tarvitsemaansa lääkitystä.

Vuosia myöhemmin Lama alkoi kuitenkin tuntua siltä, että taistelu oli voitettu. Hiv-luvut tasaantuivat Nepalissa, hoito oli parantunut eikä mediakaan pitänyt tartuntaa enää kuolemantuomiona.

Lama alkoi pohtia, vieläkö järjestöä tarvitaan. Hän lähti Amsterdamiin suorittamaan maisterintutkintoa ja valitsi gradunsa aiheeksi hiv-positiivisten naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden. Silloin hän ymmärsi, että naisten näkökulma oli jäänyt puuttumaan hiv-työstä.

”Olin luullut tietäväni kaiken ja asioiden olevan kunnossa. Olin häpeissäni, kun tajusin, että emme olleet koskaan ajatelleet näitä asioita, vaikka olimme kampanjoineet hiv-positiivisten hoidon puolesta”, Lama tunnustaa.

Hän viittaa siihen, että hiv-työssä ei oikeastaan huomioitu juuri naisille erityisiä seikkoja. Hiv-positiiviset naiset saattoivat menettää vastasyntyneen, koska lääkärit ja sairaanhoitajat eivät uskaltaneet hoitaa vauvaa. Joskus heille tehtiin kohdunpoisto ilman, että heille kerrottiin asiasta. Jos raskaana oleva nainen sai positiivisen testituloksen, henkilökunta saattoi kertoa siitä naisen perheelle.

”Tulin vihaiseksi. Minut tunnetaan vihaisena ihmisenä”, Lama naurahtaa.

Hän palasi Nepaliin vuonna 2015 ja uudisti FAITHin. Siitä tuli naisten johtama järjestö, joka puolustaa hiv-positiivisten, huumeita käyttävien ja seksityötä tekevien naisten seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia. Tukea se saa esimerkiksi suomalaiselta Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiöltä.

Laki ei toimi

Jo byrokratia tekee FAITHin työstä haastavaa, sillä Nepalissa perhesuunnittelu ja hiv-työ on hajautettu eri hallintoyksiköihin, ja riskiryhmiin kuuluvat naiset työnnetään mieluiten hiv-puolelle silloinkin, kun nämä tarvitsisivat perhesuunnittelua.

Toinen suuri haaste on laki. Seksityö on Nepalissa kyllä laillista – ainakin periaatteessa. Seksin ostaminen on kuitenkin kiellettyä, samoin parittaminen.

Lainsäädäntö muistuttaa siis hieman Pohjoismaista mallia eikä ole Laman mukaan kovin toimiva.

”Tämä lainsäädäntö on kuin köyttäisi ihmisen ja sanoisi sitten, että tämä on valmis uimaan.”

Lama viittaa kommentillaan siihen, että asiakkaiden ja vuokranantajien toiminnan kriminalisoiminen vaikuttaa myös seksityöntekijöihin ja heidän turvallisuuteensa, vaikka heitä ei suoraan syytettäisikään.

Toinen ongelma on se, että poliisi käyttää seksityöntekijöitä usein hyväkseen. Seksityöntekijöitä ja heidän kanssaan olevia ihmisiä saatetaan ottaa kiinni esimerkiksi epäiltynä yleisen järjestyksen rikkomisesta.

”Poliisi saattaa pyytää seksityöntekijältä ’ilmaista’ seksiä. Kyseessä on raiskaus”, Lama toteaa.

FAITH pyrkii kitkemään myös asiakkaiden seksityöntekijöihin kohdistamaa väkivaltaa. Se lisääntyi etenkin koronapandemian aikana, kun asiakkaat purkivat turhautumistaan seksityöntekijöihin. Tapahtui jopa joukkoraiskauksia.

Aloite seksityöntekijöillä

Lakien ja käytäntöjen muuttaminen on pitkän tähtäimen tavoite, mutta seksityöntekijät tarvitsevat tukea myös selviytyäkseen nykyisten lakien kanssa. 

FAITH kouluttaa seksityöntekijöitä kertomalla heille heidän juridisista oikeuksistaan sekä ohjeistamalla, miten toimia riskitilanteissa. Näin he voivat reagoida, jos heidät esimerkiksi pidätetään ilman syytä. Tarkoituksena on, että seksityöntekijät pystyvät puolustautumaan paremmin ja kyseenalaistamaan vaikkapa poliisin toimet silloinkin, kun muuta apua ei ole saatavilla.

Lama on tarkka siitä, että järjestön roolina on tukea seksityöntekijöitä, ei panna asioita alulle näiden puolesta.

”Suutun, jos he eivät kuuntele, vaan olettavat, että järjestö huolehtii heistä. On heidän vastuullaan tietää ja käyttää tietoa hyväkseen. Jos asiat menevät vikaan, siitä pitää raportoida, ja jos se pelottaa, me annamme tukea.”

Hän uskoo, että jos seksityöntekijä kertoo oppimastaan yhdellekin kollegalleen, voimaantumista on jo tapahtunut.

Reena Lama haastattelussa Maailma kylässä -festivaalilla la 25.5. klo 18.25–18.50.