Järjestöt: Pakolaisten suojelua kehitettävä

Kannanotto Suomen EU-puheenjohtajuuden tavoitteista pakolaispolitiikan osalta

Amnesty Internationalin Suomen osasto, Ihmisoikeusliitto ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Kirkon Ulkomaanapu, Pakolaisneuvonta ry, Suomen ekumeeninen neuvosto, Suomen Pakolaisapu ry ja Suomen Punainen Risti haluavat tuoda hallituksen tietoon näkemyksiä ja kriittisiä huomi-oita Euroopan unionin pakolaispolitiikasta. Järjestöt toivovat, että Tampereen vuoden 1999 huippukokouksen ansiokkaat päätelmät ja ns. Tampereen henki olisivat Suomen linjana pu-heenjohtajuuskaudella. Haagin ohjelman väliarvio tullaan toteuttamaan syksyllä, mikä an-taa Suomelle hyvät mahdollisuudet Tampereen jälkeisen kehityksen kriittiseen arviointiin eri-tyisesti siltä osin, että kontrollitoimet ovat painottuneet suojelun kustannuksella.

1. Vaikuttaminen pakolaisuuden syihin - johdonmukaisesti

YK:n pääsihteerin ja joidenkin valtioiden asettama kansainvälinen siirtolaisuuskomissio (Global Commission on International Migration) arvostelee valtioita ja nykyistä kansainvä-listä muuttoliikettä ohjaavaa järjestelmää koherenssin puutteesta. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden politiikoille on tyypillistä, että eri politiikkalohkot eivät toimi riittävässä yhteistyössä kansainväliseen muuttoliikkeeseen liittyvissä kysymyksissä ja niillä saattaa olla jopa keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Turvapaikka- ja pakolaispolitiikka on EU:ssa painottunut pitkälti oikeus- ja sisäasioihin. Pa-kolaisuutta ja sääntelemätöntä siirtolaisuutta sekä niihin liittyviä ongelmia ei kuitenkaan ratkaista ilman kokonaisvaltaista ja johdonmukaista politiikkaa, jossa huomioidaan myös puuttuminen ongelmien syihin. Tähän kokonaisuuteen liittyvät rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen sekä köyhyyden ja taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen.

Kehitysyhteistyössä tulisi huomattavasti nykyistä enemmän huomioida myös pakolaisten suojelu ja pysyvien ratkaisujen kehittäminen pakoon joutuneille. Olennaisen tärkeää on aito vuoropuhelu ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa. Vain vaikuttamalla niihin syi-hin, jotka pakottavat ihmiset lähtemään kotimaistaan, voidaan vaikuttaa Eurooppaan kohdistuvan muuttoliikkeen laajuuteen.

EU:n tulisi myös tehostaa ja suunnata kriisinhallintaa niin, että pakolaisuuteen johtavia konflikteja saadaan estettyä tai lopetettua nykyistä tehokkaammin. Unionin tulisi YK:ssa aktiivisesti ajaa konflikteihin puuttumista rauhanturvaoperaatioiden muodossa.

2. Vastuunjako ja uudelleensijoittaminen

Euroopan unionin tulee ottaa riittävästi vastuuta pakolaisten suojelemisesta. Muihin maanosiin verrattuna Euroopan pakolaismäärät ovat edelleen pieniä ja unioni koetaan sulkeutuneena alueena.

Taloudellisen ja poliittisen tuen lisäksi tarvitaan konkreettisia osoituksia siitä, että EU on myös valmis vastaanottamaan alueelleen suojelua tarvitsevia henkilöitä. Tämä edellyt-tää hyvää, solidaarisuuteen perustuvaa yhteistyötä jäsenvaltiolta. Mikäli jäsenvaltioiden lähtökohtana on vastaanottaa mahdollisimman vähän pakolaisia maahansa, johtaa tämä vastuunsiirtopolitiikan vahvistumiseen. Vastuunsiirto voi EU:n ja muun maailman ta-solla tarkoittaa esimerkiksi sitä, että turvapaikanhakijoita ei haluta päästää unionin alu-eelle vaan kehitettäisiin ns. kokoomaleirejä, johon hakijat kerättäisiin. EU:n sisällä vastuun-siirtoa on se, että jäsenvaltiot pyrkivät kiristämään lainsäädäntöjään, jotta juuri niiden alueelle tulisi mahdollisimman vähän turvapaikanhakijoita.

Euroopan unionin keskeisiä ongelmia pakolaisten suojelun näkökulmasta on vaikeus päästä hakemaan suojaa unionin alueelta. Koska laillisia maahantuloväyliä ei juuri ole, joutuvat turvaa hakevat turvautumaan ihmissalakuljetukseen. Laittoman maahantulon torjunta sinänsä on ymmärrettävää, mutta se ei saa estää pakolaisten mahdollisuutta saada tarvitsemaansa suojelua. EU:n tulisikin kehittää laillisia maahantuloväyliä suojaa hakeville ihmisille.

Pakolaisten uudelleensijoittaminen on konkreettinen tapa kantaa vastuuta pakolaisten suojelemisesta. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n arvion mukaan noin kuusi miljoonaa pa-kolaista on elänyt leiriolosuhteissa yli kymmenen vuoden ajan ilman pysyvää ratkaisua ti-lanteeseensa. On myös äkillisiä tilanteita, joissa tietty joukko pakolaisia tarvitsee nopeasti turvallisen sijoituspaikan. Vaikka uudelleensijoittaminen on vain yksi mahdollinen pysyvä ratkaisu, on se toimiva vaihtoehto silloin, kun mahdollisuudet paluumuuttoon tai paikalli-seen integraatioon ovat heikot.

Euroopan unionin tulisi omalta osaltaan osoittaa valmiutensa ja halukkuutensa osallistua pakolaisten uudelleensijoittamiseen siten, että jäsenvaltiot nykyistä huomattavasti pa-remmin sitoutuisivat vastaanottamaan ns. kiintiöpakolaisia. Pidemmällä tähtäimellä unionille tulisi kehittää yhteinen uudelleensijoittamisjärjestelmä.

Suomella on pitkät perinteet pakolaisten uudelleensijoittamisessa. Tietomme ja osaami-semme avulla voimme tukea ja kannustaa muita jäsenvaltioita rohkeammin mukaan toimintaan. Suomen tulisi puheenjohtajuuskaudellaan erityisesti viedä eteenpäin EU:n yh-teisen uudelleensijoitusjärjestelmän kehittämistä.

3. Euroopan unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä

Haagin ohjelman mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteet ovat yhteisen turvapaikkamenettelyn vahvistaminen ja yhtenäinen asema niille, joille myönnetään turvapaikka tai toissijaista suojelua. Vaikka unioni on edennyt yhteisten di-rektiivien laatimisessa, on yhteisen järjestelmän luominen vielä hyvin kesken. Huolestutta-vaa on myös se, että jo hyväksyttyjen direktiivien voimaansaattaminen ei ole edennyt toivotulla tavalla.

Harmonisaatioprosessin perusongelmana on ollut jäsenvaltioiden haluttomuus luoda to-dellista yhteistä järjestelmää, joka edellyttäisi niiltä omien lainsäädäntöjen ja turvapaikka-järjestelmien muuttamista. Näin ollen jotkut direktiivit kuten esimerkiksi turvapaikkamenet-telyjä koskeva direktiivi ovat vain kokoelma alhaisimpia standardeja. Edelleen jäsenvalti-ot hyvin pitkälti toimivat omien järjestelmiensä mukaisesti, minkä vuoksi myös turvapaik-kapolitiikat eri maissa vaihtelevat huomattavan paljon.

Turvapaikanhausta on EU:ssa tullut eräänlaista ”lottoamista”. Esimerkiksi vuonna 2004 Itä-vallassa turvapaikan sai yli 50 prosenttia hakijoista, kun Suomessa turvapaikka myönnet-tiin vain 0,6 prosentille kaikista hakijoista.

Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio, jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä ha-kee turvapaikkaa tai johon hän ensimmäisenä saapuu, on velvollinen käsittelemään ha-kemuksen. Järjestelmä ei ole kuitenkaan onnistunut turvaamaan turvapaikanhakijoille oi-keudenmukaista kohtelua. Jotkut jäsenmaat esimerkiksi estävät pääsyn turvapaikkame-nettelyyn asetuksen mukaisesti maahan siirretyille henkilöille. Turvapaikanhakijoita ote-taan yhä useimmin säilöön ennen toiseen maahan siirtämistä. Kidutuksen uhrit ja muut haavoittuvaiset ryhmät eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja tukea, koska vastaanotto-olosuhteet kuten terveyden- ja mielenterveyshoito vaihtelevat jäsenmaasta toiseen.

Dublin-järjestelmän epäkohtiin tulee kiinnittää välittömästi huomiota, mutta pitkällä täh-täimellä EU:n tulee löytää oikeudenmukaisempi, inhimillisempi ja toimivampi vaihtoehto Dublin-järjestelmälle. Siihen saakka EU:n tulee seurata, miten jäsenmaat soveltavat ase-tusta, ja kannustaa maita mekaanisen tulkinnan sijaan huomioimaan perheen yhtenäi-syyden ja lapsen edun periaatteet asetuksen mahdollistamalla tavalla.

Turvapaikkamenettelyihin liittyen jäsenmaat neuvottelevat turvallisten alkuperämaiden listan laatimisesta. Listalla olevasta maasta tulleen turvapaikanhakijan hakemusta pidet-täisiin lähtökohtaisesti perusteettomana ja lista olisi jäsenvaltioita sitova. Järjestöjen mie-lestä turvallisten maiden listat vaarantavat turvapaikanhakijoiden oikeuden yksilölliseen tutkintaan, esimerkiksi oikeutta yksilölliseen puhutteluun ei taata. Mitään maata ei voida pitää turvallisena kaikille kansalaisille kaikissa olosuhteissa. Päätös turvallisten maiden lis-tasta tulee tehdä yhteispäätösmenettelyssä, jossa Euroopan parlamentin kanta otetaan huomioon. Suomen tulee järjestöjen mielestä suhtautua hyvin kriittisesti turvallisten läh-tömaiden luetteloon.

Euroopan unioni pyrkii myös laatimaan yhteiset säännöt ja menettelyt laittomasti jäsen-valtioiden alueella olevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta. Palautuksiin liittyy usein oikeusturvaan, turvaamistoimiin ja pakkokeinoihin liittyviä ongelmia, joiden ratkaisemiseen tulee pyrkiä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioittavilla yhteisesti sovi-tuilla menettelyillä. Ns. palautusdirektiivistä neuvoteltaessa tulee erityisesti ottaa huomi-oon haavoittuvaiset ryhmät kuten yksin tulleet lapset, joiden säilöönottoa ei tulisi sallia ja joiden palauttamisessa tulee aina lähteä lapsen edun ensisijaisuudesta. Mikäli kolman-nen maiden kansalaisia ei voida syystä tai toisesta palauttaa, tulee heille myöntää lailli-nen oleskelulupa.

4. Suvaitsevaisuus

Kansainvälistä pakolais- ja turvapaikkatyötä vaikeuttava suvaitsemattomuus ja populisti-nen politiikka estävät ihmisiä saamasta heille kansainvälisten sopimusten takaamaa suo-jelua. Rasismin kasvua ei voi enää selittää Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden määrän kasvulla, sillä hakijamäärät ovat viime vuosina laskeneet selvästi. Kun nykyisistä EU-maista (25) haki turvapaikkaa vuonna 2001 yhteensä 440 000 henkilöä, oli vastaava luku viime vuonna 240 000. Yli 80 prosenttia pakolaisista oleskeleekin köyhissä maissa.

Rasismin kasvu ja turvapaikkapolitiikan kiristyminen vaikeuttavat suojelua tarvitsevien pääsyä turvaan, myös ajaen ihmisiä turvautumaan "laittomaan" maassaoleskeluun. Su-vaitsevaisuuden lisääminen yhteiskunnissa sen sijaan edistää pakolaisten ja turvapaikan-hakijoiden kansainvälistä suojelua sekä auttaa kotiinpaluussa ja pakolaiskriisien ratkaisus-sa.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n päävaltuutettu António Guterres on nostanut suvaitsevai-suuden pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kohtaan järjestön yhdeksi pääteemaksi. Hänen mukaansa vainoa pakenevien ihmisten suojelukysymykset tulee saada mukaan kehitys-yhteistyön ytimeen. Vain näin saadaan kestäviä ratkaisuja globaaleihin kehitys-, pako-laisuus- ja ihmisoikeusongelmiin.

Suositukset Suomen puheenjohtajakaudelle:

• Suomen tulee edistää johdonmukaista puuttumista pakolaisuuden syihin, myös kriisinhallinnan keinoin. Pakenemaan joutuneiden ihmisten suojelu ja pysyvien ratkaisujen löytyminen tulee tuoda osaksi kehitysyhteistyön ydintä.

• Euroopan unionin tulee osallistua uskottavalla tavalla kansainväliseen vastuunja-koon pakolaisten suojelemisessa. Tarvitaan laillisia maahantuloväyliä EU:n alueel-le. Suomella on erityinen mahdollisuus puheenjohtajakaudellaan edistää EU:n uu-delleensijoittamisjärjestelmän kehittymistä.

• Suomen tulee edistää sellaisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämistä, joka takaa hakijoille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet saada suojelua unionin alueelta. Dublin-järjestelmän ongelmat tulee tunnustaa ja ratkais-ta.

• Suomen tulee suhtautua hyvin kriittisesti turvallisten lähtömaiden luetteloon. Turva-paikkamenettelydirektiivi ei nykyisellään takaa yksilöllistä käsittelyä näistä maista tuleville hakijoille.

• Palauttamisdirektiiviä koskevissa neuvotteluissa tulee erityisesti huomioida haa-voittuvassa asemassa olevien henkilöiden kuten lasten asema. Mikäli kolmansien maiden kansalaisia ei pystytä EU:n alueelta palauttamaan, tulee heille taata lailli-nen asema.

• EU:n jäsenmaiden tulee selkeästi sanoutua irti sellaisista teemoista maahanmuut-topolitiikassa, jotka lisäävät vieraanpelkoa. Vähemmistöt tulee ottaa mukaan päättämään heitä koskevista asioista.

Helsingissä, YK:n pakolaispäivänä 20.6.2006

Frank Johansson toiminnanjohtaja Amnesty Internationalin Suomen osasto

Miko Lempinen vt. pääsihteeri Ihmisoikeusliitto Antti Pentikäinen toiminnanjohtaja Kirkon Ulkomaanapu

Mauri Upanne toiminnanjohtaja Lastensuojelun Keskusliitto

Liisa Murto toiminnanjohtaja Pakolaisneuvonta

Jan Edström pääsihteeri Suomen ekumeeninen neuvosto

Kim Remitz toiminnanjohtaja Suomen Pakolaisapu

Kristiina Kumpula pääsihteeri Suomen Punainen Risti