Maapallon selkärankaisten eläinpopulaatioiden kannat ovat pienentyneet keskimäärin peräti 73 prosenttia vuosina 1970–2020, selviää ympäristöjärjestö WWF:n tänään julkaisemasta Living Planet Index -raportista.

WWF:n Suomen pääsihteeri Jari Luukkonen alleviivasi tilanteen vakavuutta tiedotustilaisuudessa tiistaina. Luonto on kaiken toiminnan perusta, hän muistutti.

”Jos talouspuolella esitettäisiin tällaisia prosentteja, niin meillä olisi katastrofitilanne ja valtavat toimenpiteet käynnissä. Joka kerta tämän raportin ilmestyessä toivon, että tämä herättäisi meidät siihen, että asioille täytyy tehdä jotain. Romahdus on todella merkittävä.”

Kahden vuoden välein ilmestyvä WWF:n Living Planet -indeksi mittaa selkärankaisten eläinpopulaatioiden, eli nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen, keskimääräisten kantojen kokoa. Tänä vuonna mukana oli 5 495 eläinlajia ja lähes 35 000 populaatiota.

Raportin viesti on aiempinakin vuosina ollut synkkä. Kahden vuoden takaisessa raportissa kannat olivat pienentyneet 69 prosenttia, sitä ennen 68 prosenttia. Lukuja ei voi verrata suoraan toisiinsa, sillä aineisto vaihtelee, mutta samaan suuntaan osoittavat monet muutkin raportit: käynnissä on nopea, ihmisen toiminnan aiheuttama luontokato.

Keikahduspisteet lähellä

Raportin mukaan pahin tilanne on sisävesien eläinlajeilla. Niiden populaatiot ovat puolen vuosisadan aikana vähentyneet 85 prosenttia. Maaekosysteemien eläinpopulaatiot ovat vähentyneet 69 prosenttia, meriekosysteemien 56 prosenttia.

Kuten myös aiempien vuosien raporteissa, suurimpana syynä pidetään maankäytön muutoksia eli käytännössä ihmisen toimintaa, kuten maa- ja metsätalouden aiheuttamaa luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.

Esimerkiksi metsäkadosta 90 prosenttia metsäkadosta on maatalouden aiheuttamaa. Yli 80 prosenttia maatalousmaasta menee tuotantoeläinten ruokintaan.

Muita keskeisiä tekijöitä ovat lajien kestämätön hyödyntäminen eli esimerkiksi ylikalastus, haitalliset vieraslajit ja taudit, saasteet sekä ilmastonmuutos.

Muutokset koskevat myös Suomea, WWF muistuttaa. Esimerkiksi lähes 80 prosenttia Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Lohenkalastus Itämerellä pitäisi pysäyttää, kirjanpainajatuholainen uhkaa etenkin kuusia.

Raportissa nostetaan esiin ensimmäistä kertaa myös niin sanottujen keikahduspisteiden lähestyminen. Niillä tarkoitetaan muutoksia, joiden vaikutukset ovat peruuttamattomia ja tuhoisia. Niitä ovat esimerkiksi Amazonin sademetsäkato, korallien vaaleneminen, Grönlannin ja Antarktiksen jääpeitteen sulaminen sekä mahdollinen Atlantin merivirtojen muuttuminen.

Järjestelmän on muututtava

Trendi voidaan vielä kääntää, mutta se vaatii radikaaleja toimia.

”Pelkkä suojelu ei riitä, vaan suojelutyön lisäksi tarvitaan vahvaa ennallistamista. Ilman sitä tilannetta ei saada enää korjattua. Olemme päätyneet niin syvälle kuoppaan ja luontovelkavankeuteen, että meidän on pakko käyttää paljon euroja ennallistamiseen”, Luukkonen sanoi.

Koko tapa, jolla ihmiskunta tuottaa ja kuluttaa ruokaa ja energiaa, pitää panna uusiksi. Tuotanto ja kulutus pitää käytännössä puolittaa.

Siihen listataan raportissa keinoja. Monet niistä ovat jo aiemmin tiedossa olleita ja joihin on osittain kansainvälisesti sitouduttukin: on siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja luovuttava fossiilisista polttoaineista. Ruuassa on suosittava kasvisruokia ja esimerkiksi niitä kalakantoja, jotka ovat kestävällä tasolla. 

Ympäristölle haitallisista tuista on luovuttava, päästöt pitää puolittaa vuoteen 2030 mennessä, uusiutuvan energian osuus on kolminkertaistettava ja energiatehokkuus tuplattava. Yksi prosentti bruttokansantuotteesta pitäisi ohjata luontotoimenpiteisiin.

”Itseäni huolestuttaa se, että julkisuudessa ei puhuta lainkaan energiatehokkuudesta. Se on unohtunut. Meillä ei ole varaa tuottaa aurinko- tai tuulienergiaa määrättömästi, koska silläkin on omat luontovaikutuksensa”, Luukkonen huomautti.

Tänä syksynä Kolumbiassa järjestetään YK:n biodiversiteettikokous ja Azerbaidžanissa ilmastokokous. Niissä pitäisi sitoutua konkreettisiin toimiin ”paperinmakuisten” sijasta, Luukkonen sanoi.

Hän kritisoi myös Suomen politiikkaa, kuten EU:n biodiversiteettistrategian tulkintaa. Sen mukaan 30 prosenttia maapinta-alasta pitää suojella.

”Suomi luistelee sillä, että Lapissa on niin iso suojeltu pinta-ala, ettei Etelä-Suomessa tarvitse niin hirveästi enää suojella. Se on täysin väärä tulkitsemistapa.”

Kiitosta ei saanut myöskään kansainvälinen yhteisö. Euroopan komissio ehdotti hiljattain, että EU:n metsäkatoasetuksen toimeenpanoa lykättäisiin vuodella. Se on Luukkosen mukaan ”farssi”.

”EU ikään kuin ajattelee, että metsäkato ei ole asia, johon pitäisi puuttua. Asetuksen täytäntöönpanossa on varmasti teknisiä haasteita, mutta niinhän kaikessa uudessa on. Se, että sitä vain lykätään, ei ole ratkaisu.”

Pientä toivoakin on silti olemassa. Uusiutuvan energian käyttö kasvaa ja joidenkin sukupuuton partaalla olevien lajien kantoja on saatu kasvuun – siitä esimerkkinä vaikkapa saimaannorppa Suomessa. Myös yritykset ovat lähteneet mukaan ilmastotalkoisiin.

”Luonto elpyy, kun sille annetaan mahdollisuus. Kaikkien sukupuuttouhalta pelastettujen lajien kohdalla se on kuitenkin vaatinut aktiivista työtä ja paljon euroja”, Luukkonen sanoi.