Kahdenlaista globalisaatiota

Kenialainen Ngugi wa Thiong`o on epäilemättä yksi Afrikan kuuluisimmista kirjailijoista. Hänet tunnetaan maailmalla paitsi romaaneistaan myös kirjalllisuustieteellisistä esseekokoelmistaan, joissa hän on peräänkuuluttanut afrikkalaista kirjallisuutta Afrikan maiden omilla alkuperäiskielillä.

Poliittisen vainon vuoksi pitkään maanpaossa Yhdysvalloissa asunut Ngugi vieraili tammikuussa kotimaassaan julkistamassa uuden romaaninsa Wizard of the Crow kikujunkielisen alkuperäisversion sekä englanninkielisen käännöksen Afrikan painoksen.

Wizard of the Crow, eli suoraan suomeksi käännettynä Variksen velho, on tiiliskiven kokoinen humoristinen kertomus maasta nimeltä Aburiria, jota johtaa julma hallitsija, jonka kuningasajatuksena on rakennuttaa maailman korkein rakennus, niin korkea, että se yltää taivaaseen asti.
arodian kohteena lienee Kenian entinen presidentti Daniel arap Moi, joka halusi aikoinaan rakentaa Afrikan korkeimman tornitalon Nairobin keskustan suosittuun puistoon, Uhuru Parkiin.

Ngugi wa Thiong´o kutsuu kirjaansa globaaliksi eepokseksi Afrikasta. Hän sanoo hiukan suurellisesti, että hänen pyrkimyksenään on ollut kuvata koko maailman tilaa globalisaation aikakaudella.

"Kirjan tapahtumapaikka Aburiria on kuviteltu maa Afrikassa, mutta Abuririassa on myös niin paljon yleismaailmallisia piirteitä, että aivan sama tarina voisi tapahtua missä tahansa kolmannen maailman maassa tai miksei yhtä hyvin vaikka myös Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa."

Ngugin ensisijaisena tarkastelukohteena on diktatuuri, joka on hänestä hyvin herkullinen kuvauksen kohde, sillä vaikka diktatuurissa on kyse tragediasta, se sisältää myös paljon koomisia ja hullunkurisia piirteitä.

Joka tapauksessa Aburiria on Ngugin mukaan postkoloniaalinen alue, eli eletään siirtomaavallan jälkeisessä maailmassa, jossa kolonialismin aikana pystytetyt taloudelliset rakenteet ja poliittiset asetelmat ovat yhä vallassa.

"Olennaista kertomuksessa on nimenomaan Aburirian ja globaalien voimien keskinäinen vuorovaikutus."

"Kuten hyvin tiedämme, maailma on jakautunut kahtia, rikkaisiin ja köyhiin maihin", Ngugi wa Thiong´o sanoo. "Pieni vähemmistö maailman maista on rikkaita, pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon maita, ja suuri enemmistö on köyhiä maita Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa."

Absurdia tässä tilanteessa on Ngugi mukaan se, että pohjoisen pallonpuoliskon rikkaat maat ovat kuitenkin hyvin pitkälle riippuvaisia Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden voimavaroista.

"Ja tästä riippuvuussuhteesta huolimatta rikkaiden ja köyhien maiden välinen kuilu vain kasvaa ja syvenee päivä päivältä."

Mutta tämä ei ole ainoa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä.

Kenialaiskirjailija Ngugi wa Thiong´o toteaa, että jokaisessa maailman maassa, jopa kaikkein kehittyneimmissä maissa, on myös kuilu äärimmäisen rikkaan vähemmistön sekä suuren enemmistön välillä, joilla ei ole rikkauksia eikä poliittista valtaa. "Ja globalisaation aikakaudella jokaisessa maailman maassa tämäkin kuilu vain kasvaa ja syvenee päivä päivältä."

Ngugi muistuttaa, ettei suinkaan tarvitse lähteä kehitysmaihin asti etsimään köyhiä ja kodittomia ja kerjäläisiä, vaan heitä on yhtä lailla suurkaupungeissa rikkaissa teollisuusmaissa, jotka kutsuvat itseään demokratioiksi. "Los Angelesissa, New Yorkissa, Lontoossa, kuten myös Nairobissa, Johannesburgissa tai Bombayssa", Ngugi wa Thiong´o luettelee.

"Eli kyse on siis kahdesta hyvinvointikuilusta: toinen on rikkaiden ja köyhien maiden välillä ja toinen kaikkien maailman maiden sisällä."
a nämä molemmat kuilut ovat Ngugi wa Thiong´on mielestä pääasiallisena syynä epävakauteen ja useimpiin maailman konflikteihin, oli sitten kyse uskonnollisista, kulttuurisista, alueellisista tai etnisistä konflikteista.

Keniassakin kuilu vauraan vähemmistön ja köyhien ihmisten enemmistön välillä on hyvin jyrkkä. Nairobin keskustaan on kohonnut kymmenen viime vuoden aikana lukuisia toinen toistaan kiiltävämpiä ja korkeampia pilvenpiirtäjiä, ihmiset kantavat kalliita matkapuhelimia ja joka toiseen kadunkulmaan on perustettu uusia pikaruokaloita.
nemmistö monimiljoonakaupungin asukkaista asuu edelleen kuitenkin hökkelikylissä kaupungin laitamilla usein alle yhden euron päivätuloilla.

Mutta verrattuna presidentti Moin diktatuurin aikaan, moni asia on muuttunut koko väestön kannalta parempaan suuntaan.

Ngugi wa Thiong´o kertoo olevansa hyvin vaikuttunut demokraattisen tilan laajentumisesta Keniassa.

"Moin diktatuurin aikana ihmiset vilkaisivat aina olkansa yli ennen kuin ryhtyivät puhumaan politiikasta. Kenialaisten silmät olivat aina täynnä pelkoa. Ihmisiä pidätettiin baareissa, ihmisiä katosi, heitä tapettiin, joten pelko oli aivan aiheellista. Mutta nyt maan poliittinen tilanne on vapautunut. Ihmiset eivät katso olkansa yli puhuessaan hallituksesta tai mistä tahansa muistakaan asioista."

Ngugi wa Thiong´o toteaa, että demokraattinen tila on erittäin tärkeä, sillä vain demokraattisessa tilassa ihmiset voivat puhua ongelmista, arvostella hallitusta ja käydä dialogia heitä itseään koskevista asioista. Ja Moin diktatuuriin verrattuna Keniassa vallitsee tänä päivänä sananvapaus, ja tavalliset ihmiset käyttävät hyväkseen tätä vapautta ilmaistakseen avoimesti omia näkemyksiään.

Monipuoluejärjestelmään siirtymisen myötä Keniaan on perustettu myös lukuisia eri poliittisia puolueita, jotka kilpailevat poliittisista valta-asemista seuraavan kerran loppuvuodesta pidettävissä parlamentti- ja presidentinvaaleissa.

"Monipuoluejärjestelmä on tietenkin osa tuota demokraattista tilaa", Ngugi wa Thiong´o toteaa. Mutta samalla hän kuitenkin korostaa, ettei monipuoluejärjestelmä välttämättä merkitse sitä, että maassa olisi toimiva demokratia.

Keniassa poliittiset puolueet eivät Ngugin mielestä ole vielä kyenneet kunnolla hyödyntämään uutta demokraattista tilaa, vaan lähinnä tyytyneet kilpailemaan keskenään vaalivoitosta. Uusien puolueiden tulisikin hänen mielestään tehdä aloitteita ja esittää näkemyksiä, muotoilla todellisia poliittisia ohjelmia, joista voitaisiin käydä keskustelua.

Ennen Wizard of the Crown julkaisemista Ngugi wa Thiong´on edellisen romaanin, Matigarin, ilmestymisestä ehti kulua yli 20 vuotta. 80-luvun Keniassa ei ollut Ngugin suitsuttamaa demokraattista tilaa, sillä heti julkaisemisensa jälkeen kirja kiellettiin Keniassa.

Itse asiassa tilanne meni niin pitkälle, presidentti Moin hallitus etsintäkuulutti romaanin päähenkilön, vallitsevia epäkohtia vastaan kamppailevan Matigarin, ja turvallisuuspoliisi pidätti ihmisiä, jotka saattaisivat tietää jotain romaanihenkilön olinpaikasta.

"Olen kuullut, että muissa maissa kirjoja on poltettu, mutta en koskaan, että fiktiivinen romaanihenkilö on yritetty pidättää", Ngugi sanoo.

Mutta leikitäänpä vielä hetki Kenian turvallisuuspoliisin erikoisyksikön ajatuksenjuoksulla, että Matigari on oikea henkilö. Missä Ngugi uskoisi Matigarin olevan ja vaikuttavan tänä päivänä?

"Toivoisin, että hän jatkaisi kamppailua totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta haastaen jokaisen instituution työskentelemään yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta", Ngugi wa Thiong´o sanoo.

Seuraavaksi kysyn, kuinka hänen mielestään tulisi suhtautua länsimaissa niin usein kuultuihin näkemyksiin, että Afrikka on marginalisoitu, että Afrikka on unohdettu maanosa.

"Ei Afrikkaa ole unohdettu. Afrikan mineraalivaroja ei varmastikaan ole unohdettu, timantteja, kultaa, öljyä, uraania, eikä myöskään rahakasveja, kahvia, teetä tai kaakaota", Ngugi wa Thiong` o vastaa.
Kyse on pikemminkin siitä, ettei näistä tuotteista makseta niiden todellisen arvon mukaista hintaa."

Tärkeintä Afrikan maille olisikin Ngugin mukaan löytää keinot, joilla ne pystyisivät kollektiivisesti todella hallitsemaan omia voimavarojaan.

"Sillä jos Afrikan maat kontrolloisivat omia voimavarojaan, ne voisivat neuvotella pohjoisen teollisuusmaiden kanssa oikeudenmukaisemmasta kaupankäynnistä."

Mutta tänä päivänä näyttäisi pikemminkin siltä, etteivät Afrikan maat suinkaan hallitse omia voimavarojaan yhtään sen paremmin kuin aikaisemminkaan. Ngugin mielestä syynä tähän onkin maailmantalouden ja maailmanhallinnan uusi postkoloniaalinen vaihe, joka tunnetaan paremmin globalisaationa.
utta globalisaatiossakin on hänen mukaansa kuitenkin kaksi tendenssiä.

"Ensimmäinen on pääoman vapaus liikkua maasta toiseen, sinne missä tarjolla on kulloinkin edullisimpia raaka-aineita, halvinta työvoimaa ja hyödyntavoittelun kannalta muutenkin otollisimmat olosuhteet. Pääoma voi mennä Intiaan, Afrikkaan tai Latinalaiseen Amerikkaan, ottaa työvoimasta irti suurimman mahdollisen hyödyn ja palata sitten kumuloituneen lisäarvon kera takaisin Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan."

Osittain tämän pääoman globalisaation on mahdollistanut kommunikaation ja tiedonsiirron helpottuminen. Mutta aivan sama teknologia, joka on mahdollistanut tiedonsiirron nopeutumisen, on mullistanut maailman myös toisella tasolla.
gugi muistuttaa, että television ja internetin ansiosta ihmiset Keniassa ovat tänä päivänä paremmin tietoisia siitä, mitä tapahtuu tavallisille ihmisille Suomessa tai Japanissa tai Yhdysvalloissa.

"Nyt ihmisillä on myös paremmat mahdollisuudet tunnistaa eri maissa vallitsevia rakenteellisia samankaltaisuuksia, ja tämä puolestaan mahdollistaa eräänlaisen globaalin tietoisuuden syntymisen, mikä voi olla maailmalle ainoastaan hyväksi."

80-luvun alussa julkaistussa kuuluisassa esseekokoelmassaan Writers in Politics, "Kirjailijat politiikassa", Ngugi wa Thiong´o kaipasi nimenomaan taistelevaa kirjallisuutta. Näin neljännesvuosisata myöhemmin kysyn häneltä vielä lopuksi, kuinka kirjailija hänen mielestään voi vaikuttaa politiikkaan.

"Taide on hyvin tärkeää sekä kriittisenä voimana että todellisuuden heijastajana ja tulevaisuutta koskevien unelmien tyyssijana", Ngugi vastaa. "Niinpä tarvitsemme tänä päivänä Afrikassa kirjallisuutta ja taidetta, joka heijastaa todellista elämää kaikkine kamppailuineen, mutta joka sisältää myös unelmia toisenlaisesta mahdollisesta Afrikasta."

Julkaisija: YLE Radio1