(IPS) -- Valtaosa maailman naisista on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Maakohtaisista tiedoista ilmenee, että heitä on noin kaksi miljardia eli 75 prosenttia kaikista 18 vuotta täyttäneistä naisista maailmassa.

Maailman terveysjärjestö WHO raportoi, että uhreista melkein puolet eli noin 930 miljoonaa naista on kokenut suoranaista seksuaalista väkivaltaa kotona tai kodin ulkopuolella.

Seksuaalisen häirinnän määritelmät vaihtelevat, mutta yleensä on kyse ei-toivotusta käytöksestä, joka loukkaa naisen ihmisarvoa ja luo pelottavan, nöyryyttävän tai vihamielisen ilmapiirin.

Vaihtelevat tilastot

Arviot häirintää kokeneiden naisten osuudesta vaihtelevat suuresti eri maissa. Tilastojen mukaan se on alimmillaan 50–59 prosenttia Etiopiassa, Indonesiassa, Irlannissa, Italiassa, Singaporessa, Etelä-Koreassa ja Espanjassa.

Toisessa ääripäässä häirittyjen naisten osuus on 90–99 prosenttia. Ryhmään kuuluvat Afganistan, Egypti, Iran, Kenia, Nepal, Pakistan, Venäjä, Turkki ja Jemen.

Tilastot ovat kuitenkin epätarkkoja ja heijastavat eroja tulkinnassa, raportoinnissa, politiikassa ja kulttuurissa.

Häirintää esiintyy kaikissa maissa ja sosiaaliryhmissä, mutta esimerkiksi Kiina kuittaa sen länsimaiseksi ilmiöksi ja pyrkii tukahduttamaan sitä vastustavat kampanjat.

Seksuaalista häirintää voi esiintyä samaa tai eri sukupuolta olevien välillä, ja uhri voi olla mies tai nainen, kuten tekijäkin. Useimmiten tekijöinä ovat kuitenkin miehet ja uhreina naiset.

Sana sanaa vastaan

Monesti naiset eivät halua kertoa tapahtuneesta häpeän, leimautumisen, syyllistämisen, työpaikan menetyksen tai koston pelossa.

Raportointia vähentää myös tieto siitä, ettei se usein johda seuraamuksiin, varsinkaan sana sanaa vastaan -tilanteessa. Naisille jätetty todistustaakka tuntuu raskaalta ja koko prosessi liian hankalalta.

Häirinnällä voi kuitenkin olla vakavia vaikutuksia naisen elämään sekä hänen henkiseen ja fyysiseen terveyteensä. Tuloksena saattaa olla työuran tai opintojen katkeaminen, tulojen menetys ja syrjäytyminen.

Taloudellisia menetyksiä

Ahdistelusta koituu kustannuksia myös työnantajille ja valtioille. Poissaolojen kasvu sekä työtyytyväisyyden ja tuotannon lasku alentavat viime kädessä kansantuotettakin. Työnantajille voi tulla lisäkuluja oikeudenkäynneistä.

Eräissä maissa naisten turvallisuutta koetetaan parantaa sulkemalla heidät kotiin, erottamalla sukupuolet toisistaan julkisissa tiloissa ja määräämällä naisille peittävä vaatetus. Elämä on kuitenkin osoittanut, että mitä verhotumpia naiset ovat, sitä enemmän miehet ahdistelevat heitä.

Monissa maissa seksuaalinen häirintä on koettu osaksi ”maan tapaa”, johon naisten on alistuttava. Nyt #metoo-kampanja on kuitenkin levinnyt koko maailmaan. Yhä useampi uhri uskaltaa puhua ja yhä useampi tekijä saa rangaistuksen: eroaa tehtävistään tai maksaa korvauksia välttääkseen vankilan.

Kielto on voimassa

YK:n 193 jäsenvaltiosta 189 on ratifioinut naisiin kohdistuvan syrjinnän vastaisen sopimuksen. 122 maalla on säädöksiä, jotka kieltävät seksuaalisen ahdistelun työpaikoilla.

Monissa maissa on varattu naisille omia osastoja joukkoliikennevälineisiin, ja esimerkiksi Ranskassa valmistellaan lakia sakkorangaistuksesta naisia kadulla ahdisteleville miehille.

Työnantajat ovat lisänneet henkilökunnan kolutusta seksuaalisen häirinnän torjumiseksi. Motiivina on naisten suojelun ohella pyrkimys välttää korvausoikeudenkäynnit ja kustannukset. Samasta syystä yritykset hankkivat työnantajan vastuuvakuutuksia.