Kalkutan kirjastosta lainataan lapsille kotieläimiä

Miltä tuntuisi, jos voisit lainata kirjastosta lapsellesi eläinkirjan sijasta kuukaudeksi aidon kotieläimen? Baliganjin kaupunginosassa, Intian Kalkutassa, on tämäkin mahdollista.

Birlan teollisuus- ja teknologiamuseon kokeilu on voittanut lasten sydämet - eläinten puolelle.


otieläinlainasto perustettiin neljä vuotta sitten ja siitä tuli heti varhaisnuorison suosikki. Teollisuus- ja teknologiamuseo ei ensi kuulemalta vaikuta paikalta, josta saisi lainata kotiinsa kanin tai käärmeen, mutta museon johtaja Samaresh Goswami uskoo vankasti, ettei teknistä kehitystä voi irroittaa elävästä elämästä.

Lainasto joutuu 10 miljoonan asukkaan kaupungissa rajoittamaan toimintaansa ja asiakaskuntaansa. Vaikka jäsenmaksua ei ole, eläinlainaston jäsenmäärä on rajoitettu. Tällä hetkellä asiakkaita on vain 190 ja jonotuslista on pitkä. Jäseneksi otetaan vain 7 - 10- vuotiaita lapsia, lainaksi saa yhden eläimen kuukaudeksi kerrallaan.


Kani, marsu
ai kanarialintu?

Lainaeläinten valikoima on mielenkiintoinen kuin eläintarha. Kanien lisäksi voi kullanmuru tuoda kuukaudeksi kotiin kultakalan, papukaijan, komeapyrstöisen kyykhkysen tai käärmeen - myrkyttömän tietenkin. Kalkutassa käyneet tietävät kaupungin normaalin kotieläinvalikoiman olevan jo aikamoinen ja periaatteena on tutustuttaa lapsia eläimiin, joita kotona ei yleensä pidetä. Herkästi isäntiinsä kiintyviä koiria tai kissoja lainasto ei välitä.

Kun lapsi lainaa eläimen, mukaan annetaan perustiedot sen hoidosta, elintavoista ja ruokavaliosta. Palautuksen myötä lasten täytyy tuoda myös raportti siitä, miten kuukausi on lemmikin kanssa kulunut. Leikin lisäksi pyrkimys on opettaa suhtautumista eläimiin ja luontoon yleensä.

Kotieläinlainaston kysyntä ylittää tarjonnan. Mainoskampanjoita ei tarvita, kun sana kulkee lasten suusta suuhun. Rahaa ei tarvitse käyttää eläinten ostamiseenkaan, koska auliita lahjoittajia löytyy jatkuvasti.

Ongelmia syntyy lähinnä, kun lapset kiintyvät lainalemmikkiinsä niin, että palauttamisesta tulee liian tuskallista. Silloin lainaston hoitajat juttelevat lapsen ja vanhempien kanssa ja tarpeen vaatiessa joustavat säännöistä.

Vain vanhemmat
elkäävät käärmeitä

Pieni Anindita kiintyi lainaamaansa boakäärmeeseen niin, että uusii lainansa aina kun mahdollista. Kun yhdeksänvuotias Santanu rakastui kaniinsa liian lopullisesti ja kävi päivittäin ruokkimassa sitä, hoitajat lahjoittivat lemmikin hänelle omaksi.

Kahdeksanvuotias Pujil lainasi lintupariskunnan ja päästi vahingossa toisen niistä karkuun. Pelätessään lintujen tuntevan olonsa yksinäiseksi erossa toisistaan, tyttö päätti reippaasti vapauttaa toisenkin. Lainaston hoitajat eivät toruneet häntä, vaan kokivat pikemminkin työnsä tarkoituksen tulleen täytetyksi.

Ainoastaan lasten vanhemmat ovat joskus valitelleet lastensa ihastuksen kohteiden tapoja. Jotkut kaupunkilaiset eivät ole ihastuneet löytäessään kerrostaloasunnostaan käärmeen ja useampikin kotipuhelin on mykistynyt lainakanin terävissä hampaissa.

Tautitartuntoja lainaston hoitajat eivät tunnu pelkäävän. Kalkutan kaltaisessa kaupungissa hyvin hoidetut lainaeläimet ovat hygieniaongelmista pienimpiä.

Hiukan inhimillistä lämpöä ja eläinrakkautta raadollisen miljoonakaupungin keskellä. Kalkutan kotieläinlainasto on pienimuotoisuudessaan jo suuri menestys eikä paikallinen eläinsuojeluyhdistyskään voi kuvitella parempaa liittolaista kuin sen asiakaskunta.

Vain eläimiltä ei ole kysytty mielipidettä, mutta toistaiseksi nekään eivät ole sen vakavammin valittaneet.

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: Vihreä Lanka