Kalkutta raivoissaan "Ilon kaupungista"
Roland Joffe kuvaa mielenosoitusten ja sensuurin keskellä
Hankkiessaan kuvausoikeudet Dominique Lapierren Kalkutasta kertovaan menestyskirjaan "Ilon Kaupunki", elokuvaohjaaja Roland Joffe tuskin aavisti minkälaisiin vaikeuksiin joutuisi.
Kun elokuvan filmaukset lopulta helmikuussa aloitettiin Kalkutassa, olivat Joffea vastassa mielenosoitukset, niin kuvauspaikoilla, osavaltion kulttuuriministeriössä, hotellissa kuin lehdistötilaisuuksissakin.
Intian suurimman kaupungin asukkaat eivät olleet saapuneet toivottamaan elokuvantekijöitä tervetulleiksi.
Yhtenä päivänä filmiryhmä sai niskaansa kenkä- ja sandaalisateen, toisena sulkivat kaupunginosan asukkaat heiltä tien barrikaadeilla. Kun väkijoukko kerran uhkasi koko ryhmää selkäsaunalla, joutui Joffe miehistöineen pakkaamaan tavaransa ja pyytämään suojaa niin poliisilta kuin Britannian konsulaatiltakin.
Vakavin tilanne syntyi, kun elokuvaa kritisoineen bengalilaislehden toimittaja kuoli sairaalassa pari päivää filmiryhmän turvamiesten kanssa käydyksi väitetyn vakavan käsirysyn jälkeen. Kuolinsyyksi todettiin myöhemmin pitkälle edennyt syöpä eikä todistamatta jäänyt pahoinpitely. Uusi mellakka oli kuitenkin ehtinyt jo syntyä.
Laajan vastustuksen vuoksi kuvaukset on jouduttu keskeyttämään useampaan otteeseen. Joffen huhutaan jo harkitsevan Kalkutta- elokuvansa filmausten siirtämistä johonkin toiseen kaupunkiin.
"Kirja on
asistinen loukkaus"
Syynä kohuun on kalkuttalaisten tunnettu mustasukkaisuus omasta kaupungistaan ja sen maineesta. Kaupungin valtavasta Anand Nagar- slummista kertova Lapierren kirja kuuluu nykyään niiden lukuisten suurten länsimaisten petosten joukkoon, joiden uhreiksi he katsovat joutuneensa.
Kalkutan vieraanvaraisuuden pettureita ovat myös muiden muassa kirjailija Günther Grass sekä elokuvaohjaajat Roberto Rossellini, Louis Malle ja Nicholas Claudes.
Kolmannen maailman köyhyys myy hyvin lännessä, eikä Lapierrekään ollut Ilon kaupunki- kirjassaan kiinnostunut muusta kuin sen hyväksikäytöstä, väittää Kalkutan voimakkaasti vasemmalle kallistuva radikaali älymystö.
Länsi- Bengalin osavaltion kulttuurimisteri syytti kuvausten alkajaisiksi kirjaa rasistiseksi ja "loukkaukseksi jokaista omanarvontuntoista intialaista kohtaan". Hän sanoi kykenevänsä osoittamaan 700- sivuisesta kirjasta ainakin 70 vakavaa valhetta.
Käsikirjoituksesta
4 versiota
"Tämä ei ole elokuva köyhyydestä, vaan ihmisistä, jotka nousevat sen yläpuolelle", vastasi ohjaaja Roland Joffe. Elokuvalla ei hänen mukaansa itse asiassa ole mitään tekemistä kirjan kanssa, mutta kalkuttalaiset eivät ole siitä yhtä vakuuttuneita.
Filmaamisesta on nostettu kanne osavaltion korkeimmassa oikeudessa ja tuottajat ovat joutuneet raahaamaan virkamiesten tutkittavaksi jo 13 versiota käsikirjoituksesta.
-Neljästoista versio odottaa työpöydälläni, en ole sitä ehtinyt vielä lukea, sanoi Länsi- Bengalin osavaltion pääministeri ja kommunistipuolueen johtaja Jyoti Basu ulkomaisille toimittajille New Delhissä viime viikon lopulla.
Kritiikki ja kontrollivaatimukset eivät Kalkutassa ole yksin vasemmiston harrastus. Kilpailevan Kongressipuolueen paikallisjohtaja ehätti jo vaatia käsikirjoituksen tuomista parlamentin tutkittavaksi ja tarpeen vaatiessa sekä kirjan että elokuvan kieltämistä.
-Me emme pidä Ilon Kaupunki- kirjasta, mutta emme halua kieltää elokuvan tekijöiden demokraattisia ja taiteellisia oikeuksia, sanoi Basu. Tällä hetkellä me emme ole aikeissa kieltää elokuvan filmaamista.
-Mutta Kalkutta ei voi muuttua elokuvastudioksi. He ovat rakentaneet keskustan ulkopuolelle kokonaisen kaupungin, kuvaukset sen ulkopuolella sotkevat liikenteen ja aiheuttavat järjestyshäiriöitä. Tämän me olemme heille ilmoittaneet.
Epävarmuus jatkuu
Ilon Kaupungin kuvaukset jatkuvat tällaiset asiat kuolemanvakavasti ottavassa Kalkutassa toistaiseksi - aikataulun mukaan toukokuun puoliväliin saakka. Joffen tarkoituksena on saada suurkaupunkiin ajautuneen rikshanvetäjän ja amerikkalaisen lääkärin tarina levitykseen vuoden loppuun mennessä.
Siihen saakka kalkuttalaisia tulee askarruttamaan kysymys, jonka puki sanoiksi bengalilaisen elokuvan "Grand Old Man", Satyajit Ray luettuaan ja tuomittuaan elokuvan ensimmäisen käsikirjoitusversion:
-Tuleeko se olemaan kotikaupunkini autenttinen muotokuva, vai onko se jälleen vain yksi rahanhimossa annettu moukarinisku Kalkutalle?
Toinen bengalilainen elokuvaohjaaja, Mrinal Sen kieltäytyi edes avaamasta Ilon Kaupungin käsikirjoitusta: "Elokuvantekijällä ei ole mitään oikeutta tunkeutua toisen alueelle."
© Muista tekijänoikeudet
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia