"Olen kestänyt 35 sotaa ja ollut kaikki nämä vuodet oppositiossa. Se on ollut kovaa, vaikeaa ja vaarallista. Suurin saavutukseni on, että olen yhä elossa", toteaa Sima Samar, yksi Afganistanin vaikutusvaltaisimmista naisista.

57-vuotias Samar oli perustamassa maan ensimmäistä naisasioiden ministeriötä vuonna 2001. Nykyisin hän johtaa Afganistanin ihmisoikeuskomissiota sekä perustamaansa Shuhada-järjestöä, joka on tarjonnut esimerkiksi koulutuspalveluita kymmenille tuhansille afganistanilaisille.

Naisiin kohdistuvia väkivallantekoja on raportoitu Afganistanissa viime aikoina yhä enemmän. Samarin mukaan se ei välttämättä kerro tilanteen huononemisesta.

"Kyse ei ole väkivallan lisääntymisestä, vaan rekisteröityjen tapauksien lisääntymisestä. Se johtuu tietoisuuden kasvusta, median, kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuskomission ja naisministeriön läsnäolosta", Suomessa viime viikolla vieraillut Samar sanoo.

"Suurin saavutukseni on, että olen yhä elossa."

Ihmisoikeusjärjestöt ovat olleet huolissaan kansainvälisten joukkojen vetäytymisestä Afganistanista, sillä se voi hankaloittaa naisten asemaa maassa, jota jo valmiiksi pidetään yhtenä maailman pahimmista paikoista naisille.

Samarin mukaan mikäli turvallisuustilanne pahenee, naiset kärsivätkin eniten, mutta jos maan hallinto keksii uusia tapoja rajoittaa naisten oikeuksia, nämä panevat vastaan.

"Kansainvälisten joukkojen läsnäolon merkitystä ei voi aliarvioida. Mutta yhteiskunnassa on tapahtunut muutoksia, joita kukaan ei voi jättää huomiotta. Naisten selviytymiskykyä ei pitäisi aliarvioida. Selvisimme 35 vuotta kovempienkin hallintojen alla ja selviämme tästäkin – joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vastustaa", hän sanoo.

Konservatiivisuus jyllää

Samar itse on tottunut taistelemaan. Hän onnistui pääsemään aikoinaan Kabulin yliopistoon ja suorittamaan lääketieteen tutkinnon yhtenä ensimmäisistä syrjityn hazara-vähemmistön naisista.

Samarin aviomies katosi jäljettömiin Neuvostoliiton hyökkäykseen aikaan vuonna 1979, ja hän itse joutui pakenemaan poikansa kanssa myöhemmin Pakistaniin.

Hän perusti Shuhada-järjestön, joka alkoi toimittaa terveys- ja koulutuspalveluita Afganistanin naisille sekä Pakistaniin paenneille afganistanilaisille. Nykyisin järjestö keskittyy esimerkiksi ihmisoikeusvalistukseen.

"Ympäristö oli erilainen kuin nykyisin. Maassa oli täysin anarkismi. Rakensimme kouluja ja sairaaloita, mutta materiaalia ryösteltiin jo matkalla", Samar muistelee.

Hän palasi Kabuliin vasta vuonna 2001 Taleban-hallinnon kaaduttua ja toimi puoli vuotta maan naisasioiden ministerinä maan ensimmäisessä naisasiaministeriössä, joka valvoi muun muassa tyttöjen paluuta takaisin kouluun.

Muun muassa Forbes-lehden maailman vaikutusvaltaisimpien naisten listalle usein valittu Samar pitää yhtenä afgaaninaisten suurimmista nykyhaasteista johtajien poliittisen tahdon puutetta.

Se on näkynyt maassa esimerkiksi lakien kehnona toteutuksena. Afganistan kriminalisoi vuonna 2009 naisiin kohdistuvan väkivallan, mutta viime vuonna julkaistun YK-raportin mukaan vain seitsemän prosenttia sen rikkomiseen liittyvistä tapauksista etenee lopulta syyttäjille.

Tänä vuonna maassa yritettiin läpi lakia, joka olisi estänyt syytettyjen sukulaisten käytön todistajina, mikä olisi vaikeuttanut naisiin kohdistuvien väkivaltatapausten tutkimista. Viime syksynä maassa ehdotettiin myös kivitysrangaistuksen palauttamista.

"Meillä on yhä paljon konservatiivisia elementtejä parlamentissa ja valtion instituutioissa. He haluavat omasta mielestään soveltaa shariaa, mutta oikeastaan he vain haluavat kontrolloida ja rajoittaa naisten vapautta. Muutokset vaativat aikaa ja enemmän poliittista tahtoa", Samar toteaa.