(IPS) -- Pamporen kaupunki Kashmirin laaksossa on kuuluisa sahramistaan. Se on maailman viimeisiä paikkoja, joissa sahramikrookus kasvaa. Yli 19 000 perhettä saa toimeentulonsa sahramista, joka on maailman kallein mauste.

Kun 36-vuotias sahraminviljelijä Mubeen Yasin kävelee purppuraisten, vienosti tuoksuvien krookuspeltojen keskellä, hän ei ole toiveikas. Hän ei usko, että maisema säilyy yhtä kauniina kuin se nyt on.

Viime vuosikymmenen aikana seudulle on noussut sementtitehtaita kuin sieniä. Tutkija Fayaz Ahmad Darin mukaan tehtaat levittävät ympärilleen pölyä, joka pienentää sahramisatoja.

Jo muutama vuosi sitten tekemässään tutkimuksessa hän havaitsi, että sementtitehtaat muodostivat vakavan vaaran yli 200 hehtaarille sahramipeltoja.

”Menetykset riippuvat sementtitehtaiden syytämän pölyn määrästä. Lähellä tehtaita sijaitsevien peltojen sadot ovat pienentyneet kolmesta kilosta hehtaaria kohden vain 1 400 grammaan hehtaarilta. Useimmat sementtitehtaat sijaitsevat ainoalla laakson alueella, jossa kasvatetaan sahramia suuremmassa mitassa”, Dar kertoo.

Yasin puolestaan arvelee, että Intian keskushallinnon suunnitelmat Kashmirin teollistamiseksi tuhoavat sahraminviljelyn.

”Tähän asti hedelmälliset maat kuihtuvat kuiviksi. Jo nyt olemassa olevat sementtitehtaat ovat tuhonneet sahramisatoja pahemmin kuin osasimme kuvitella. Mitä tapahtuu, kun tänne tulee sadoittain uusia tehtaita”, Yasin kysyy.

Maata teollisuuden käyttöön

Kashmirin alue on jaettu Intian ja Pakistanin kesken, mutta molemmat maat pitävät sitä omanaan.

Yasinin ja muiden viljelijöiden pelkojen takana on vuonna 2019 tapahtunut Kashmirin autonomian peruminen. Tuolloin Intia jakoi hallitsemansa Jammun ja Kashmirin osavaltion kahtia ja muutti maalakeja.

Aiemmin vain kashmirilaiset saivat omistaa maata Kashmirissa, nyt maanomistusoikeus on kaikilla intialaisilla. Hallitus on myös siirtänyt yli 1 200 hehtaaria maata teollisuuden käyttöön, jotta alueelle saataisiin investointeja.

Kashmirin itsenäisyyttä tavoittelevien järjestöjen yhteisessä julkilausumassa syytettiin keskushallitusta yrityksestä muuttaa alueen demografiaa, väestösuhteita. Kashmirin väestöstä on ollut muslimeja 67 prosenttia.

Viranomaiset puolustavat maan käyttötarkoitusten muuttamista ja vakuuttavat, ettei tehtaiden alle joudu maatalousmaata. Tarkoituksena on vain lisätä teollisuutta ja luoda työpaikkoja.

Valtava määrä tiiliuuneja

Ympäristönsuojelijat ja Kashmirin kansalaisjärjestöt kuitenkin pelkäävät, että alueen luonnon monimuotoisuus on vakavasti uhattuna. Laajamittainen teollisuus ja väestönkasvu saattavat muuttaa kuvauksellisen laakson betoniviidakoksi.

Uusien maalakien tahattomaksi uhriksi saattaa joutua myös alueen ruokaturva. Veden vähyys ja sään ääri-ilmiöt rasittavat Kashmirin ruokajärjestelmää, mutta lisäksi maanviljelysmaata on entistä vähemmän. Teollistuminen uhkaa myös alueen vesiä.

”Infrastruktuurin rakentamiseen tarvitaan valtava määrä tiiliuuneja, sementtitehtaita, kivimurskaamoja. Kuvittele, mille tasolle saasteet kohoavat paikassa, joka on sisämaassa ja täysin vuorten saartama. Se on varma katastrofi”, Kashmirin yliopiston ympäristötieteiden opettaja tri Arshid Jahangir sanoo.

”Kashmirissa nähdään jo nyt, miten muu kuin teollinen saaste pilaa jokiamme ja järviämme. Jätteidenkäsittelyinfrastruktuuri ei ole asiallisessa kunnossa. Teollisen jätteen käsittely tulee olemaan mahdoton tehtävä”, Hampurin yliopiston tutkija Tavseef Mairaj toteaa.