Kehitysmaat eivät ole vastuussa kasvihuoneilmiöstä

KU- NEW DELHI / JUHA REKOLA

Kasvihuoneilmiö uhkaa maailman ilmastoa ja luonnon tasapainoa. Ongelman tunnustamisen myötä on alkanut myös vimmattu syyllisten etsintä.

Yhdysvaltalaisen Maailman Luonnonvarojen Tutkimussäätiön, WRI:n yhteistyössä YK:n kehitys- ja ympäristöohjelmien kanssa julkaisema "Maailman Luonnonvarat 1990-91"- raportti väittää kehitysmaiden olevan vastuussa lähes puolesta kasvihuoneilmiötä aiheuttavista saastepäästöistä.

Tunnettu intialainen ympäristötutkija Anil Agarwal pitää raporttia matemaattisena kikkailuna, jonka tarkoitus on sysätä vastuu globaalista ympäristökatastrofista syyttömille.

-Koska YK on arvovallallaan sen takana, on raportin tiedot hyväksytty sellaisinaan kaikkialla. Luettuamme sen tarkemmin huomasimme, että luvuissa on mukana enemmän politiikkaa kuin tiedettä", sanoo Anil Agarwal, joka johtaa New Delhissä toimivaa Ympäristö- ja tiedekeskus CSE:tä.

Hän pitää raporttia erinomaisena esimerkkinä ympäristökolonialismista.

-Intia ja Kiina ovat tänään kolmasosa maailman väestöstä. Mutta kulutammeko me kolmasosan maailman luonnonvaroista tai tuotammeko kolmasosan siitä saastasta, joka ilmakehään ja valtameriin tungetaan?

-Jos kerran emme, niin eikö meitä pitäisi kiittää siitä, että me pidämme tätä maailmaa tasapainossa huolimatta lännen harrastamasta ylikulutuksesta ja luonnonvarojen raiskaamisesta, kysyy Agarwal.

Salliiko länsi
ääkaapin kiinalaisille?

CSE on juuri julkaissut Agarwalin yhdessä kollegansa Sunita Narainin kanssa kirjoittaman raportin "Global Warming in an Unequal World - a case of environmental colonialism", jossa suorin sanoin syytetään USA:ta ja länttä vastuun väistämisestä ja yrityksistä maksattaa oman saastuttamisensa lasku kehitysmailla.

Agarwal on pettynyt ja vihainen. -Toivoimme, että ympäristöaktivistit lännessä olisivat käyttäneet tilannetta hyväkseen "kehittääkseen" omia maitaan, mutta nyt huomion ja hysterian kohteena on kolmannen maailman pyrkimys parantaa omaa elintasoaan.

-Kun lännen kulutus on vain kasvamassa, jokaisen kiinalaisen unelma omistaa jääkaappi koetaan maailmanlaajuisena kirouksena!

WRI:n mukaan Kiina ja Intia yksin ovat vastuussa yli 10 prosentista kasvihuoneilmiön aiheuttavista saastepäästöistä.

-On epäoikeudenmukaista rinnastaa toisiinsa amerikkalaisten ja eurooppalaisten autojen saastepäästöt ja bengalilaisen juuttiviljelijän tai thaimaalaisen köyhän karjankasvattajan hengissäpysyttelemisestä aiheutunut päästö, sanoo Agarwal.

Luonnon puhdistuskyky
aettava tasan kaikille

Ympäristö, valtameret ja troposfääri absorboivat osan kasvihuonekaasuista ja tätä luonnollista "imukykyä" tulee Agarwalin mukaan pitää osana ihmiskunnan yhteistä perintöä ja omaisuutta.

Kasvihuoneilmiön aiheuttaa tämän luonnollisen puhdistautumiskyvyn ylittäminen. WRI:n suurin virhe on Agarwalin mukaan se, että tämä kyky on jaettu väärin kehitysmaiden tappioksi, ottamatta huomioon kunkin maan väkilukua.

-Kasvihuonekaasujen nettopäästöissä yksi amerikkalainen vastaan 8 150 intialaista, sanoo Agarwal. -Koska me uskomme, että ihmiset ovat samanarvoisia, olemme jakaneet maapallon luonnollisen puhdistuskyvyn kullekin maalle väkiluvun mukaan.

Näin esimerkiksi Intialle, jonka väkimäärä on 16 prosenttia koko maapallon väestöstä, lankeaa 16 prosenttia puhdistautumiskyvystä.

-Me laskemme hiilidioksidin ja metaanin päästöt tähän luonnolliseen rajaan saakka luvallisiksi. Kun Intia tuottaa hiilidioksidia kuusi prosenttia ja metaania 14 prosenttia maapallon luontaisesta puhdistautumiskyvystä, kuinka meitä voidaan syyttää ilmakehän saastekasautumista? kysyy Agarwal.

Maailmanlaajuinen
mpäristösakko

Yksinkertaiseen maalaisjärkeen ja WRI:n esittämiin päästölaskelmiin nojaten CSE esittää raportissaan kaksiosaista maksujärjestelmää, jolla eniten saastuttavat maat joutuisivat korvaamaan yhteiselle ympäristölle aiheuttamansa vauriot.

Ensin saastuttajat ostaisivat väkilukunsa mukaisen osuuden maapallon luontaisesta puhdistuskyvystä niiltä, joilla ylikapasiteettia on. Ne, jotka saastuttavat yli tämänkin ja ovat siis syypäitä kasvihuoneilmiöön, joutuisivat maksamaan sakkoa kansainvälisesti valvottuun ympäristörahastoon.

Saastuttamiskapasiteetin ostohinta on CSE:n luonnoksessa 15 dollaria hiilitonnilta ja kasautuvista päästöistä saisi maksaa 25 dollaria tonnilta.

Suomelle
iljardilasku

Suomen väkiluku on 0,09 prosenttia maailman väestöstä, sille siis kuuluu sen mukainen osuus luonnollisesta hiilidioksidi- ja metaanikaasujen puhdistuskyvystä, eli noin 4,5 miljoonaa hiilitonnia vuodessa.

Suomi päästää WRI:n mukaan hiilidioksidia ilmakehään vuodessa 14,6 miljoonaa tonnia eli yli 10 miljoonaa tonnia yli kiintiönsä. Metaanikaasuja Suomi päästää 179 000 tonnia alle kiintiönsä. CFC- kaasuja, joita luonto ei kykene lainkaan puhdistamaan, Suomi päästää ilmaan 6,1 miljoonaa tonnia vuodessa.

Viiden miljoonan väkiluvullaan Suomi saisi ostaa luvan päästää ilmakehään 3,85 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasuja vuodessa. Hinnaksi tulisi CSE:n mallissa 58 miljoonaa dollaria.

Lopuista 12,3 miljoonasta tonnista ilmakehään päästettyjä kasvihuoneilmiötä aiheuttavia kaasuja Suomi joutuisi maksamaan 25 dollaria tonnilta -eli noin 300 miljoonaa dollaria vuodessa.

Tutkimukselle
iristysruiske

Väkilukuun perustuva ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä malli tulisi siis maksamaan Suomelle yli 350 miljoonaa dollaria eli 1,3 miljardia markkaa vuodessa. Suurimpia yksittäisiä kasvihuoneilmiön aiheuttajia ja korvausten maksajia olisivat tässä mallissa USA (44,6 mrd $) ja Neuvostoliitto (23,6 mrd $) sekä Kanada, Japani, Iso-Britannia ja yhdistynyt Saksa.

Vastaavasti suurimpia edunsaajia olisivat Kiina (11,3 mrd $) ja Intia (8,2 mrd $) sekä Pakistan, Nigeria, Bangladesh ja Egypti.

Kansainväliseen sakkorahastoon saataisiin vain 15 saastuttavimmalta teollisuusmaalta kerättyä 90 miljardia dollaria vuodessa. Varat pitäisi CSE:n mukaan käyttää tutkimukseen, vaihtoehtoisen saasteettoman teknologian kehittämiseen ja saastumisen vaikutuksista eniten kärsivien tukemiseen.

-Myös aurinkoenergian tutkiminen saisi tällä tavalla kipeästi tarvitsemansa piristysruiskeen.

-Tällainen malli sopisi mainiosti markkinataloushenkiselle maailmalle, sanoo Agarwal. -Summista voidaan toki keskustella, mutta periaate on järkeenkäypä ja varmasti rohkaisi kaikkia päästöjensä tarkempaan kontrollointiin.

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: KU