Kehitysmaat tietoteknologian hyödyntäjinä

Maanosista Aasiassa ja Afrikassa on vähiten tietokoneita ja internetin käyttäjiä suhteessa väestömäärään. Vuonna 2002 Aasiassa oli noin 4 tietokonetta sataa asukasta kohden ja 5,6 prosentilla oli mahdollisuus päästä internetiin. Afrikassa vastaavat luvut olivat 1,2 tietokonetta sataa asukasta kohden ja noin 1 prosentilla oli mahdollisuus päästä verkkoon.

Lisäksi on huomioitava alueiden sisäinen eriarvoistuminen: rikkaiden valtioiden asukkailla ja kaupunkilaisilla on huomattavasti suurempi mahdollisuus informaatioteknologian käyttöön kuin maaseutuväestöllä ja köyhimpien kehitysmaiden asukkailla. 37:ssä vähiten kehittyneessä maassa laskettiin vuonna 2001 olevan keskimäärin vain 0,8 tietokonetta 100 ihmistä kohden.

Siitä, kuinka paljon avoimen lähdekoodin ohjelmistoja tällä hetkellä hyödynnetään teollisuusmaiden ulkopuolella, on varsin niukalti tietoa tarjolla. Voidaan kuitenkin luetella kolme seikkaa, jotka varmuudella edistävät niiden nopeaa leviämistä: lisenssimaksujen kalleus, piratismin vastaiset kampanjat sekä kaupallisten ohjelmistojen luoma teknologiariippuvuus.

Hinta on tekijöistä merkittävin. Lisenssimaksut kaupallisissa ohjelmistoissa voivat helposti kivuta pilviin, ja tällä hetkellä monet tietotekniikan käyttäjät kehitysmaissa jättävät maksut yksinkertaisesti maksamatta. Avoimen lähdekoodin ohjelmat sen sijaan on mahdollista imuroida ilmaiseksi netistä, ja niiden käyttö on maksutonta. Esimerkkinä kustannusten mittasuhteista sanottakoon, että Suomen valtionhallinnossa on suunniteltu kattavaa siirtymistä Windows –käyttöjärjestelmästä Linuxiin, ja siirtymän vuosittaissäästöksi on arvioitu 26 miljoonaa euroa.

Toinen ohjelmistojen leviämistä edistävä seikka on tehostunut piratismin vastainen kampanjointi. Laittomien ohjelmien kopiointi ja käyttö on erittäin yleistä, mm. Perun julkishallinnon käyttämistä ohjelmista 90 prosenttia on laittomia. Kun lisenssimaksuja aletaan periä, ollaan tilanteessa, jossa kehitysmailla ei ole varaa maksaa lisenssejä, mutta ei myöskään varaa jättäytyä tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Piratismin vastainen kampanja ajaa köyhät maat etsimään halvempia ratkaisuja, ja avoimen lähdekoodin ohjelmat tarjoavat silloin varteenotettavan vaihtoehdon.

Kolmas aspekti liittyy tietoturvallisuuteen ja teknologiseen riippumattomuuteen. Suljetun lähdekoodin ohjelmistoista ei voida olla varmoja, etteivätkö ne sisältäisi vakoiluun kykeneviä koodinpätkiä. Jos ne sisältävät, voi ulkopuolinen taho salaa tarkkailla tietokoneiden käyttöä. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa ei tätä vaaraa ole, sillä käyttäjä tuntee koodin. Teknisesti turvallisia niistä tekee suuri globaali kehittäjäkunta, jonka työn tuloksena lähdekoodeihin jää huomattavasti vähemmän viruksen mentäviä virheitä kuin vain muutaman kehittäjän työhön kaupallisessa ohjelmistoyrityksessä. Kehitystyö tapahtuu suoraan lähdekoodiin, eikä uutta kallista ohjelmaa tarvitse ostaa.

Linkit:

ITU
YK:n tilastosivut
World Economic Forum: Global Information Technology Report 2002-2003
(Sisältää mm. arvioita eri maantieteellisten alueiden tietoteknologiavalmiudesta)