Kehitysyhteistyö Suomen Politiikassa Osa 3.

Kansainvälinen yhteisö

YK-järjestelmän piirissä on koko 1990-luvun puhuttu tarpeesta tukea köyhimpien maiden kehitystä poliittisilla uudistuksilla ja kehitysavun lisäämisellä. Huippukokous toisensa perään on vahvistanut yleisen 0,7 % tavoitteen ja tuonut oman lisänsä agendaan. Rikkaiden teollisuusmaiden talousjärjestö OECD hyväksyi oman kehitysyhteistyöstrategiansa vuonna 1996. Viime vuosina julkisen kansainvälisen kehitysyhteistyön merkitys on korostunut myös Maailmanpankin ja muiden Bretton Woods –instituutioiden työjärjestyksessä.

Eri toimenpideohjelmien keskeisinä osina on esitetty globalisaation hallintamekanismien kehittämistä, velkahelpotuksia, teollisuusmaiden markkinoiden avaamista kehitysmaiden vientituotteille sekä enemmän ja parempaa kehitysyhteistyötä.

Tämä globaaliagenda koottiin yhteen syyskuussa 2000 YK:n Millenium-huippukokouksessa, joka hyväksyi Suomen Tarja Halosen ja Namibian Sam Nujoman puheenjohdolla vuosituhatjulistuksen. Tässä julistuksessa tehtiin konkreettisia päätöksiä köyhyyden lieventämisestä maailmassa ja vedottiin teollisuusmaihin, jotta ne antaisivat runsaampaa kehitysapua.

Huolimatta tästä poliittisen yhteisymmärryksen lisääntymisestä teollisuusmaiden antama kehitysapu on vähentynyt 1990-luvulla 61,3 miljardista dollarista vuonna 1990 56,2 miljardiin dollariin vuonna 2000, samaan aikaan kun maailman rikkaimpien ja köyhimpien välinen elintasokuilu on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuonna 1990 kuilu oli yli 60-kertainen, vuosikymmenen lopulla jo peräti 86-kertainen. Apu kaikkein köyhimmille maille on pudonnut jopa enemmänkuin apu keskimäärin.

Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa teollisuusmaat jälleen kerran sitoutuivat nostamaan kehitysyhteistyönsä 0,7 prosentin tasolle.

Toistaiseksi 0,7 prosentin määrärahaosuuteen ovat EU-maista yltäneet Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Luxemburg; muista maista tavoitteeseen on päässyt Norja. Viime aikoina on poliittinen keskustelu alkanut johtaa tuloksiin monissa eri maissa:

Irlanti päätti v. 2001 maan kehitysyhteistyön nostamisesta 0,31 prosentin tasosta 0,7 prosenttiin vuoteen 2007 mennessä.

Belgia julkisti Monterreyn kokouksen alla aikataulun, jolla se pyrkii 0,7% suositustasoon vuoteen 2010 mennessä

Ranska on päättänyt nostaa kehitysyhteistyönsä 0,7 prosenttiin kansantulosta vuoteen 2010 mennessä.

Norjan hallitus nostaa keväällä 2002 hyväksytyn toimintaohjelman mukaisesti kehitysyhteistyön 1 prosenttiin kansantulosta vuoteen 2005 mennessä. Avusta 40 prosenttia kohdennetaan kaikkein köyhimmille maille. Lisäksi Norja korostaa lisäponnisteluja kansainvälisten velkahelpotusjärjestelmien parantamiseksi.

Ruotsin hallitus julkisti huhtikuussa 2002 budjettiesityksensä, jonka mukaan Ruotsi nostaa kehitysapunsa 0,7 prosentista BKTL:sta 0,86 prosenttiin BKTL:sta vuoteen 2004 mennessä. Tämä merkitsee Ruotsin kehitysavun kruunumääräistä korottamista 14 miljardista 21 miljardiin kruunuun eli 50 prosentilla kolmessa vuodessa.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julkisti Monterreyn kehitysrahoituskokouksen alla poliittisen aloitteen 5 miljardin dollarin lisäapupaketista kolmivuotiskaudella 2004-2006.

EU lupasi Monterreyn alla nostaa kehitysavun keskiarvon nykyisestä 0,33 prosentista 0,39 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä. Tämä merkitsee noin seitsemän miljardin dollarin nousua jäsenmaiden kehitysyhteistyömäärärahoihin: 25 miljardista 32 miljardiin dollariin. EU:n jäsenmaat uudistivat myös sitoutumisensa YK:n suosittamaan 0,7 prosentin tavoitteeseen. Maiden tavoitteena on vähentää avun sitomista antajamaasta tehtäviin hankintoihin ja yhdenmukaistaa toteuttamistapoja.

Britannia päätti kesällä nostaa kehitysapunsa 0,4 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä. Avun osuus bruttokansantuotteesta on nykyisellään 0,32 prosenttia. Päätös merkinnee Britannian kehitysyhteistyöbudjetin nousua lähes kahdeksaan miljardiin euroon nykyisestä reilusta viidestä miljardista eurosta. Parlamentin alahuoneen kehityskomitea toivoo aikataulua 0,7% tavoitteelle.


Tasavallan Presidentti

Tarja Halonen on omalla presidenttikaudellaan useaan otteeseen pitänyt kehitysyhteistyötä tärkeänä ja esittänyt näkemyksenään, että määrärahoja tulisi nostaa.

Halonen totesi elokuussa 2000 rauhantutkijoiden maailmankonferenssissa Tampereella kehitysavun määrän nostamisen ja paremman kohdistamisen olevan välttämätöntä. YK-liiton Maailmanpyörä-lehden lokakuun numerossa hän täsmensi: “Olen ollut mukana poliittisessa liikkeessä, joka edellyttää avun nostamista. Lamavuosien jälkeen meillä olisi siihen myös varaa. Presidentti ei ole budjettineuvottelija, ja vältänkin arvioimasta hallituksen budjettiesitystä. Ei kuitenkaan ole selkään puukottamista, jos sanon, että apua pitäisi nostaa alkuperäisen tavoitteen suuntaan."

Lokakuussa 2000 Halonen puhui myös SASKin solidaarisuuspäivillä Tampereella: “Suomalaisen politiikan kestopuheenaihe on kehitysyhteistyömäärärahojen suuruus. Olemme nyt pääsemässä ylöspäin laman romahduttamalta tasolta. Meillä on mahdollisuus harkita kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämistä ja samanaikaisesti meidän on pyrittävä kasvattamaan kehitysyhteistyömme vaikuttavuutta. Molempiin on nyt hyvät edellytykset, onhan valtiontalous pitkästä aikaa ylijäämäinen ja meille on kertynyt huomattavasti lisää tietoa ja taitoa kehitysyhteistyöstä.”

Helmikuussa 2002 presidentti Halonen esitti STT:n (27.2.) haastattelussa selväsanaisen toivomuksen, että Suomessa saataisiin aikaan yhteisymmärrys kehitysavun nostamisesta YK:n tavoitteeseen. Halonen toivoi, että “Suomi olisi myös tässä asiassa kansainvälisellä tasolla kaiken arvostuksen ansaitseva”.

“Tärkeintä olisi päättää jonkinlaisesta aikataulusta ja etenemissuunnasta, joka antaisi prosessille tietyn uskottavuuden. Suomen kehitysapu on viime vuosina jäänyt hieman alle puoleen YK-tavoitteesta, vaikka asiasta on kiistelty jokaisessa budjettiriihessä. Pyrkimys on nyt sopia useamman vuoden ohjelma, jonka avulla taso nostettaisiin YK:n suositukseen. Muut pohjoismaat ovat jo kauan sitten saavuttaneet ja ylittäneet YK-suosituksen”, Halonen muistutti.


Eduskunta

Eduskunta on vaalikauden aikana joka vuosi budjettikäsittelyn yhteydessä selvin sanoin muistuttanut hallitusta vuonna 1996 asetetuista tavoitteista ja vaalikauden lopulla vaatinut hallitukselta ohjelmaa ja aikataulua tavoitteiden toteuttamiselle. Sekä ulkoasiainvaliokunta että valtiovarainvaliokunta ovat olleet aktiivisia. Eduskunnan näkemys käy selväksi seuraavista vaalikauden loppupuolelta valikoiduista kannanotoista:

Valtiovarainvaliokunta vuoden 2000 budjettiesityksestä:

Saadun selvityksen perusteella valtiovarainvaliokunta pitää epätodennäköisenä, että kehitysyhteistyömenoissa vuonna 2000 todellisuudessa saavutettaisiin hallituksen esityksessä todettua 0,34 prosentin tasoa. …

Valiokunta muistuttaa, että hallitus osana vuonna 1996 tekemäänsä periaatepäätöstä päätti, että kehitysyhteistyön 0,34 prosentin osuus bruttokansantuotteesta on minimitaso, jonka alapuolelle kehitysyhteistyön volyymia ei lasketa. Samassa linjapäätöksessä vuoden 2000 tavoitteeksi kirjattiin 0,4 prosenttia ja vuoden 2007 tavoitteeksi YK:n suosittelema 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yhtyen ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon (UaVL 8/1999 vp) valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että kehitysyhteistyömäärärahojen bruttokansantuoteosuuden kasvu tavoittaa mahdollisimman pian vuonna 1996 asetetut tavoitteet.

Valtiovarainvaliokunta vuoden 2001 budjettiesityksestä:

Valiokunta muistuttaa, että vuoden 1996 periaatepäätöksessä vuoden 2000 tavoitteeksi kirjattiin 0,4 prosenttia ja vuoden 2007 tavoitteeksi YK:n suosittelema 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kuten ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa UaVL 5/2000 vp on todettu, nykyisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus nostaa kehitysyhteistyövaroja lisärahoituksella ja tavoittelee YK:n suosituksen mukaista tasoa taloudellisen tilanteen niin salliessa. Ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon yhtyen valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto esittää eduskunnan hyväksyttäväksi ohjelman, jonka mukaisesti kehitysyhteistyömäärärahojen kasvulle asetetut tavoitteet saavutetaan.

Ulkoasianvaliokunta lausunnossaan 8/2001 Suomen ulkoasiainhallinnon tehtävistä ja voimavaroista

Valiokunta yhtyy niinikään valtiovarainvaliokunnan näkemykseen, että kyseeseen tulisivat vain kasvavat kehitysyhteistyömäärärahat. Valiokunta on useaan otteeseen kiirehtinyt kehitysyhteistyörahojen kasvattamista kansainvälisesti tehtyjä sitoumuksia vastaaviksi, viimeksi lausunnossaan UaVL 7/2001 vp , jossa valiokunta esitti, että valioneuvosto valmistelee eduskunnalle esitettäväksi ennen maaliskuussa 2002 pidettävää YK:n kehitysrahoituskonferenssia ohjelman kehitysyhteistyön määrärahojen kasvulle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ulkoasiainvaliokunta mietinnössään 8/2001 vp hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2000

Valiokunta painottaa edelleen Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen BKTL-osuuden kasvattamisen tärkeyttä ja viittaa useaan otteeseen, esimerkiksi vuoden 1999 hallituksen toimenpidekertomuksen käsittelyn yhteydessä esittämäänsä kantaan (UaVM 8/2000 vp ), jonka mukaan valtioneuvoston tulisi esittää eduskunnan hyväksyttäväksi ohjelma, jonka mukaisesti kehitysyhteistyön määrärahojen kasvulle asetetut tavoitteet saavutettaisiin.

Valtiovarainvaliokunta vuoden 2002 budjettiesityksestä

Valtiovarainvaliokunta on useina vuosina budjettimietinnöissään muistuttanut YK:n suosittelemasta kehitysyhteistyömenojen 0,7 prosentin bruttokansantuoteosuudesta. Nykyisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus nostaa kehitysyhteistyövaroja lisärahoituksella ja tavoittelee YK:n suosituksen mukaista tasoa taloudellisen tilanteen niin salliessa. Valtiovarainvaliokunta toistaa kuluvan vuoden talousarviosta antamassaan mietinnössä VaVM 43/2000 vp esittämänsä kannan, että valtioneuvoston tulee esittää eduskunnan hyväksyttäväksi ohjelma, jonka mukaisesti kehitysyhteistyömäärärahojen kasvulle asetetut tavoitteet saavutetaan.

Kehitysyhteistyömäärärahojen taso oli esillä myös EU:n Göteborgin huippukokouksessa viime kesäkuussa, jolloin unioni vahvisti sitoumuksensa saavuttaa mahdollisimman pian YK:n asettama virallinen kehitysaputavoite. Komissio on kuluvan vuoden marraskuussa tiedustellut jäsenmaiden aikataulua 0,7 prosentin BKT-tavoitteen suhteen. Maaliskuussa 2002 Meksikossa pidetään YK:n kehitysrahoituskokous, jossa erityisesti teollisuusmailta odotetaan uusia aloitteita kehitysrahoituksen laajentamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että edellä todettu ohjelma/suunnitelma esitetään eduskunnalle ennen YK:n kehitysrahoituskokousta. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman:

Valiokunnan lausumaehdotus 1: Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii ohjelman aikatauluineen siitä, kuinka Suomi saavuttaa YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason eli 0,7 % bruttokansantuotteesta.

Valtiovarainvaliokunta lausunnossaan (24/2002 vp) hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2001:

Valtiovarainvaliokunta pitää Monterreyn kehitysrahoituskonferenssissa saavutettua edistystä myönteisenä. Myös EU:n ja Suomen linjaukset kehitysyhteistyöpanostustensa lisäämiseksi ovat oikeansuuntaisia. Valiokunta toteaa kuitenkin vertailun vuoksi, että esimerkiksi Ruotsi on päättänyt nostaa kehitysapunsa nykyisestä 0,7 prosentista 0,86 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2004 mennessä. Valiokunta katsoo, että Suomi ei voi olla jatkossa ottamatta kansainvälistä kehitystä huomioon. Viimeistään tulevien eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä uusi hallitus joutuu ottamaa kantaa aikatauluun, jolla Suomi saavuttaa edellä todetun YK:n suositteleman kehitysyhteistyömenojen tason, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.



Puolueiden tuoreimmat kannaotot ja päätökset määrärahoista:

SDP: “0,7% viimeistään 2010 mennessä”

Kumppani-lehden 1/99 vaaligallupissa SDP:n vastaus lähtee siitä, että määrärahojen tason tulee olla ennakoitavissa, ja niinpä "tulevalla hallituskaudella on laadittava aikataulu määrärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin".

SDP:n puoluekokous 6.-8.6.2002 Tampereella hyväksyi kansainvälisistä asioista kannanoton, jossa todetaan:

“SDP:ssä kehitysyhteistyökysymykset ovat olleet olennaisella sijalla ulkopolitiikan painotuksissa. SDP:n mukaan kehitysyhteistyöpolitiikan on perustuttava erityisesti kehityksen edellytysten tukemiseen, mukaan lukien kansainvälisen kauppapolitiikan mahdollisuudet. SDP:n tavoite on kehitysyhteistyömäärärahojen tason nostaminen YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin BKT:sta. Tulevalla hallituskaudella tulee laatia ohjelma määrärahojen nostamiseksi viimeistään vuoteen 2010 mennessä. Hallituksen on tämän jälkeen johdonmukaisesti vuosittain noudatettava ja seurattava suunnitelmaa. “

Kokoomus: “0,7% realistisella aikataululla”

Kokoomus ilmoitti Kokoomus ilmoitti Kumppani-lehden 1/99 vaaligallupissa tavoitteen olevan hyvä ja kannatettava, mutta "etenemistahti 0,7 prosentin tason saavuttamiseksi on kiinni valtiontalouden elpymisestä."

Turun puoluekokouksen 7.-9.6.2002 globalisaatiokannanotossa Kokoomus sitoutuu vahvasti vuosituhat-huippukokouksen tavoitteisiin. “Julkisen kehitysavun nostaminen 0,7 %:iin on yksi YK:n huippukokouksessa sovituista…toimenpiteistä. Se yksin ei kuitenkaan riitä.” Kokoomus painottaa kehityksen tukemista myös kaupan keinoin ja puhuukin asiakirjassaan “kauppapoliittisesta avusta ja kehitysavusta”.

“Kokoomus sitoutuu julkisen kehitysavun nostamiseen realistisella aikataululla 0,7 %:n tasolle bruttokansantuotteesta. Kokoomuksen mielestä avun määrän lisäksi sen kohdentaminen ja koordinoiminen ovat vähintään yhtä keskeisiä.”

Vasemmistoliitto: “0,7% vaalikauden loppuun mennessä”

Kumppani-lehden 1/99 vaaligallupissa vasemmistoliitto vastasi, että sen mielestä 0,7 prosentin taso voitaisiin saavuttaa “vuonna 2010 siten, että rahoja lisättäisiin 0,03 prosenttiyksikköä vuosittain”.

Vasemmistoliitto on muutamaan otteeseen budjettiriihien alla ottanut julkisesti kantaa määrärahojen kasvattamisen puolesta.

Vasemmistoliiton poliittinen tavoiteohjelma 2001-2004 kirjaa tavoitteiksi mm että: Suomen kehitysyhteistyön voimavaroja lisätään suunnitelmallisesti tavoitteena saavuttaa uudelleen YK:n suosittelema 0,7%:n osuus bruttokansantuotteesta seuraavan vaalikauden loppuun mennessä ja että kehitysmäärärahoista entistä suurempi osa tulee kohdentaa kaikkein köyhimmille maille.


ihreät: “0,7% vuoteen 2010 mennessä”

Vihreät totesivat Kumppanin vaaligallupissa talouskasvun nopeuden vaikuttavan siihen, onko pitkän aikavälin tavoite 0,7% saavutettavissa jo vuonna 2007. He kuitenkin huomauttavat, että nykytilanteessa jo 0,4 prosentin tavoite vuodelle 2000 oli kunnianhimoinen, koska se tarkoittaisi määrärahojen lisäystä 600 miljoonalla markalla ensi vuonna.

Vihreiden puoluekokous Jyväskylässä 26.5.2002 hyväksyi liitolle uuden periaateohjelman. Siinä todetaan, että: “Kehitysyhteistyömääräraha tulee nostaa prosenttiin bruttokansantuotteesta ja vähintään 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Suomen tulee edistää köyhimpien maiden velkojen anteeksiantamista ja niille on ohjattava varoja koululaitoksen kehittämiseen, naisten tasa-arvoisen aseman edistämiseen ja terveydenhuollon sekä ympäristönsuojelun tehostamiseen. Kehitysyhteistyöpolitiikalla ei ole mielekästä vain korjailla muilla politiikan sektoreilla tehtyjä virheitä, vaan Suomen ja EU:n harjoittaman politiikan tulee olla johdonmukaisesti kehitysmaiden köyhien etujen mukaista.”


KP: “0,7% vuoteen 2010 mennessä”

Ruotsalainen kansanpuolueen globalisaatiokannanotto vuodelta 1999 sanoo, että Suomen pitäisi korottaa kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7 prosenttiin niin pian kuin mahdollista. “Finland bör så fort som möjligt uppnå FN:s mål om att 0.7 procent av BNP anslås till uhjälp. Den sk. 20/20 principen borde på internationellla fora drivas kraftfullt (dvs. att u-länderna satsar 20 procent av sin budget och i-länderna 20 procent av sitt bistånd på socialsektorn). Finland bör före utgången av år 2000 inleda förhandlingar om avvecklandet av u-ländernas skulder med alla våra biståndspartners.”

RKP:n työvaliokunta täsmensi helmikuussa 2002 puolueen kannattavan suunnitelmaa korottaa Suomen kehitysapu 0,7 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2010 mennessä.


eskusta: “edettävä määrätietoisesti 0,7 prosenttiin”

Kumppani-lehden 1/99 vaaligallupissa myös Keskusta oli sitä mieltä, että välitavoitteesta 0,4% vuonna 2000 tuli pitää kiinni. Keskusta painotti vastauksessaan työllisyystilanteen parantamista ja arveli, että jos budjetti saadaan sen avulla tasapainotettua, "meillä on mahdollisuudet tasaiseen vauhtiin kohti YK:n vanhaa suositusta, 0,7 prosenttia bkt:sta".

Puoluekokouksen 16.6.2002 kannanotto “Koko Suomen voimavarat käyttöön” ottaa kuitenkin kantaa myös kehitysyhteistyön määrärahatasoon: “Suomen tulee kehitysavun määrärahojen osalta yltää vähintään EU-maiden keskitasolle, mieluummin kuitenkin yli. Hollannin, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kehitysavun osuudet ovat olleet jo parikymmentä vuotta YK:n määrittelemän tavoitteen yläpuolella. Suomen tulee määrätietoisesti edettävä kohti YK:n asettamaa kehitysavun tavoitetta, joka on 0,7% bruttokansantuotteesta.”


ristillisdemokraatit: 0,7%

Suomen Kristillisdemokraattien puoluekokous 26.5.2001 hyväksyi päätöksen jonka mukaan keskustelu globalisaatiosta on välttämätöntä. “Tähän kuuluu YK:n kaikinpuolinen vahvistaminen. Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen nykyisestä 0,31 prosentista YK:n tavoittelemalle tasolle 0,7 prosenttiin olisi yksi kansallinen vastaus tähän haasteeseen. Yhtä tärkeää on kehittää reilun kaupan pelisääntöjä niin, että kehitysmaiden tuotteet pääsevät tulleitta teollisuusmaiden markkinoille.”


KP: 0,7%

SKP:n edustajakokouksen 19.-20.5.2001 tekemän päätöksen mukaan “kehitysyhteistyön määrärahat on nostettava seuraavan eduskuntakauden aikana YK:n suositusten mukaisesti 0,7 prosenttiin kansantuotteesta.”


Kansalaisjärjestökenttä

Prosenttiliikkeen muodossa esiintynyt vahva kansalaisliike oli yksi avaintekijä, kun valtioneuvosto saatiin 1980-luvun puolivälissä tekemään päätöksen nostaa kehitysyhteistyövarat YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta.

Poliittinen konsensus saatiin koskemaan määrällistä tavoitetta, mutta kehitysyhteistyön sisältökeskustelu oli vaatimatonta. Virallista sisällöllistä strategiaa eiollut. Niinpä kehitysmaaliikkeessä 1980-luvun loppupuolella virinnyt kehityskriittinen keskustelu ja “liike” pääsi hämmentämään tuota poliittista konsensusta ja sekoittamaan kehitysmaaliikkeen sisäisiä kuvioita samaaan aikaan kun lama vuosikymmenen vaihteessa iski päälle ja osoitti poliittisen eliitin keskuudessa todellisen kontaktipinnan, sitoumukset ja konsensuksen heikoksi.

1990-luvun alussa syntyneen kehitysyhteistyön hallitsemattoman syöksykierteen keskellä Kepan ympärille vuonna 1992 perustettu uusi kansalaisjärjestöjen prosenttiliike ei ollut riittävän tehokas eikä yhtenäinen. Vetoomukset, delegaatiot ja pari mielenosoitustakin järjestänyt liike sai kuitenkin aikaan sen, että leikkaukset eivät juurikaan kohdistuneet kansalaisjärjestöjen yhteistyöhön.

Järjestöjen prosenttiliike lakkautti itse itsensä, kun Lipposen ykköshallitus vuonna 1996 teki poliittisen periaatepäätöksensä kehitysyhteistyön palauttamisesta YK-suositusten tasolle. Tämän jälkeen kansalaisjärjestöissä, Kepassakin odoteltiin melko pitkään lupauksen lunastuksen alkua, ennen kuin yhteistyö alkoi taas ylittää Kepan normaalin toiminnan puitteet aivan 2000-luvun alussa.

Järjestöjen ydinryhmän ovat Kepan ympärillä muodostaneet SASK, KUA, SLS, YK-liitto ja osittain SYL. Näillä järjestöillä on ollut suuri vaikutus arkkipiispa Paarman ja SAK:n puheenjohtaja Ihalaisen yhteisen vetoomuksen syntyyn ja mm. Harri Holkerin esiintymisiin.

Keväällä 2001 kerättiin lyhyessä ajassa varsin mittava ja laajapohjainen vetoomus kehitysyhteistyörahojen nostamisen puolesta. Siinä olivat mukana Kepan lisäksi kaikki palkansaajien keskusjärjestöt (SAK, STTK, Akava), MTK, kirkko, Punainen Risti, nuoriso- opiskelija-, nais-, ympäristö-, lastensuojelu- ja rauhanjärjestöjä, Pelastusarmeija, Partiolaiset ja Martat.

Loppukeväästä 2001 kirkon järjestöt organisoivat seurakunnista postikorttikampanjan päättäjille kehitysyhteistyömäärärahojen puolesta. SASK, SYL ja YK-liitto keräsivät nimiä Paarman ja Ihalaisen vetoomuksen alle.


Tiedotusvälineet

Järjestöjen aktivoitumisen myötä ovat tiedotus ja poliittinen keskustelu kehitysyhteistyörahoista lisääntyneet. Tämä on näkynyt valtavirran tiedotusvälineissä sekä uutisten että pääkirjoitusten kasvaneena määränä.

Käytössä ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta yleissilmäys sanoisi tiedotusvälineiden yleensä ottaen kääntyneen viime vuosina myönteisemmiksi kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämiselle. Tästä ovat osoituksina mm. seuraavat otteet sanomalehtien viimeaikaisista pääkirjoituksista ja arvovaltaisista kolumneista, joita tässä raportissa ei aiemmin ole lainattu:

Helsingin Sanomat: 2001/10/09:Antti Blåfield / Yhdestoista hetki: “Johtopäätös masentavien epäonnistumisten sarjasta ei ole, että kehitysyhteistyötä pitää vähentää. Päinvastoin, sitä pitää kasvattaa. … Ei ole kysymys vain auttamisesta vaan myös valistuneesta itsekkyydestä. Sisällissodan repimä Suomikin sen oivalsi: rauha maksaa.”

Ilkka: 2002/02/16: Eino Uusitalo/ Kiittämättömyys on maailman palkka: “Kehitysmaita on syytä auttaa, se on hyvinvointivaltioiden suoranainen velvollisuus. Välttämätöntä on kuitenkin tarkkaan miettiä missä muodossa apu annetaan ja miten valvotaan ettei apu mene vääriin käsiin…Avun antaminen on iloinen asia silloin kun voiolla varma että apu menee sitä tarvitseville.”

Kaleva: 2002/03/09: Pallottelua kehitysrahoilla: “Kunhan pöly on laskeutunut, Suomen tulee asettaa selvä aikataulu, jolla YK-tavoitteeseen päästään. Koska siihen menee ainakin vuosikymmen, tarvitaan myös vähintäin yksi välietappi.0,7 prosentin saavuttaminen maksaa paljon. Siksi poliitikkojen on oltava valmiita päättämään, millä hanke rahoitetaan. Muusta on oltava valmis tinkimään. Samalla on pidettävä silmällä, että kehitysrahat menevät tarkoitettuihin kohteisiinsa ja että ne tuottavat tulosta.”

Aamulehti: 2002/03/09: Sekava aikataulu: “Keskustelu kehitysavusta saa meillä turhan usein farssimaisia piirteitä. Hyvää tarkoittavat ministerit lupaavat maailmalla kaikenlaista, ja sitten valtiovarainministeriö vetää maton alta. Rahaa ei tahdo löytyä. Näin tärkeässä asiassa pitäisi saada konsensus aikaan. On olemassa vain yksi suunta: ylöspäin. Pieninkin lisäponnistuksin esimerkiksi tyttöjen koulutukseeen voidaan muuttaa paljon.”

HBL:2002/03/09: 24 år till FN-målet?: “Skammen har redan så länge gått på torra land I vår biståndspolitik att utrycket inte längre kan tillgripas. Det är alldeles för svagt för att beskriva regeringens oförmåga att enas om ett tidtabell för när vår biståndsanslag skall uppnå FN-rekommendationen 0,7 procent av BNP.”

Savon Sanomat: 2002/03/09: Outoa venkoilua kehitysyhteistyössä: “Julkisen talouden ongelmista huolimatta Suomi on yksi maailman rikkaimmista maista. Meidän vastuumme maailman köyhistä näyttäytyy suunpieksentänä.”

Turun Sanomat: 2002/03/10: Noloa päättämättömyyttä: “Nyt sattuu vain olemaan kyse hankkeesta, jossa maamme on jo vuosikausia kiusallisella tavalla poikennut muiden vastaavien hyvinvointivaltioiden rintamasta.”

Kainuun Sanomat: 2002/03/23:Valoa myös köyhille: Vaikka maailman köyhyyden poistamiseen on vielä pitkä matka, rikkaiden maiden kehitysapu on pitkästä aikaa kääntymässä kasvuun….Pelkkä raha ei kuitenkaan ratkaise. Onmietittävä myös kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Maailmanpankin sekä muiden kansainvälisten rahoittajien antamien kehityslainojen ehtoja. Ne suosivat usein yksipuolisesti lainanantajaa eivätkä ota huomioon kehitysmaiden omia tarpeita.”

Suomen Kuvalehti: 2002/06/06: Jaakko Iloniemi/ Toivo ja terrori: “On traagista, että tarvittiin syyskuun 11. päivän kaltainen kokemus herättämään ihmiset miettimään sitä, mikä syy-yhteys saattaa olla terrorismilla ja täydellisellä näköalattomuudella, jossa ei ole mitään toivoa ihmisarvoisesta elämästä….Kehitysyhteistyö on yksi niistä keinoista, joilla todellisia tuloksia saavutetaan.”

Kouvolan Sanomat: 2002/07/12: Kehitysyhteistyö saa lisää kannatusta: “On hyvin ymmärrettävää, että YK:n tehtävissä toimivien suomalaisten ja kehitysyhteistyön tehostamista koskeviin kyselyihin vastaavien kansalaisten mielestä kehitysyhteistyöhön käytettäviä varoja olisi lisättävä….Suomella ei kansainvälisen vertailun valossa ole mitään hävettävää nykyisessä kehitysyhteistyöpanoksessaan.”

Kymen Sanomat: 2002/07/13: Kehitysapuun lisää varoja: “Lama on takana ja Suomi on yksi maailman varakkaimmista maista. Vaikka nykyinen 0,34% taso ei kansainvälisessä vertailussa ole huono, olisi kohtuullista että määrärahoja voitaisiin vähitellen nostaa. Valtiontalouden liikkumavara on kuitenkin niin pieni, että YK:n suosituksen mukainen 0,7 prosentin taso ei ole realismia. Se merkitsisi määrärahojen kaksinkertaistamista liki miljardiin euroon.”

Helsingin Sanomat: 2002/07/13: Kehitysapu myötätuulessa: “Suomalaisten asenteet ovat…selvästi muuttumassa myönteisemmiksi kehitysyhteistyölle…. [KYO:n ja Kepan] Kyselyyn vedoten hän [kehitysyhteistyöministeri Suvi-Anne Siimes] vaati, että seuraavan hallituksen pitää nostaa kehitysyhteistyörahoja tuntuvasti. Nyt sitä ei estä ainakaan kansalaisten vastustus.”

Ilta-Sanomat: 2002/07/15: Kansalaiset lisäisivät kehitysapua: “Suomen kehitysyhteistyövarojen niukkuutta on ihmetelty mm. muissa Pohjoismaissa. Ne eivät reagoineet omiin 1990-luvun alun talousvaikeuksiinsa kehitysyhteistyöbudjettejaan pienentämällä. Nyt paine tilanteen korjaamiseen näyttää kasvavan myös kotona.”

Kristityn Vastuu: 2002/08/08: Rahaa kestävään kehitykseen: “Valtiovarainministeriön esitys valtion ensi vuoden talousarvioksi puree nilkkaan niin kotimaan köyhimpiä kuin kehitysmaiden kaikkein köyhimpiä ihmisiä. Kehitysyhteistyövarojen suunniteltu 0,348 prosentin taso kuvaa hyvin Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien politiikkaa. Sitä kannattaa verrata kristillisdemokraattisvetoisen Norjan hallituksen toimiin nostaa kehitysyhteistyövarojen osuus 0,92 prosenttiin kansantuotteesta.”