Keski-Afrikan tasavallan luoteisosassa kidnapattiin heinäkuussa yhteensä yhdeksän avustustyöntekijää, Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Keski-Afrikan maatoimiston johtaja Zaire Lwango laskee. Yksi menetti henkensä.

”Olemme valmiita menettämään rahaa, tavaroita ja ajoneuvoja, mutta jos alamme menettää ihmishenkiä, se on huono juttu”, Lwango sanoo videopuhelun välityksellä.

KUA tukee maassa koulutuksen kehittämistä ja tekee rauhantyötä muun muassa uskontoryhmien välistä dialogia edistämällä. Sen rauhallisemmalla alueella sijaitseva toimisto on välttynyt hyökkäyksiltä.

Keski-Afrikan tasavallassa kytee väkivaltainen konflikti, jonka vuoksi maan 4,7 miljoonasta asukkaasta noin 1,3 miljoonaa on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Nimensä mukaisesti keskellä Afrikkaa Sudanin, Kamerunin, Tšadin ja Kongon demokraattisen tasavallan välissä sijaitseva Keski-Afrikan tasavalta on yksi maailman vaarallisimmista maista avustustyöntekijöille. Inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna se on toiseksi viimeisellä sijalla ennen Nigeriä.

Puolella väestöstä ei ole tarpeeksi ruokaa, ja alle viisivuotiaista lapsista yli kolmasosa on kroonisesti aliravittuja. Väestöstä 2,6 miljoonaa on humanitaarisen avun tarpeessa.

”Keski-Afrikan tasavalta on todellakin unohdettu kriisi”, sanoo Afrikan konflikteihin perehtynyt sotatieteiden apulaisprofessori Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta.

Syynä on Käihkön mukaan se, että maan ongelmat ovat niin monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia, eikä sillä ole juurikaan painoarvoa kansainvälisessä tai edes alueellisessa politiikassa.

”Valitettavasti lukuisista maailman kriiseistä vain osa saa huomiota. Keski-Afrikan tasavalta on koko historiansa ajan jäänyt tässä kilpailussa alakynteen.”

Ranskan vaikutus suuri

Keski-Afrikan tasavalta itsenäistyi Ranskan siirtomaavallan alta vuonna 1960.

”Siirtomaaisännät pyrkivät maksimoidaan siirtomaistaan tulevan voiton, eivät rakentamaan niitä toimiviksi valtioiksi. Ranskan Keski-Afrikan tasavalta on ääriesimerkki tästä logiikasta, joka on luonut niin heikon valtion, että sitä on kutsuttu aavevaltioksi”, Käihkö sanoo.

Kuvaavaa on, että Ranskan siirtomaavallan aikana Keski-Afrikan tasavaltaa kutsuttiin Tuhkimoksi ja jopa jäteastiaksi.

Itsenäistymisen jälkeen maan hallinto ulkoistettiin yksityisille yrityksille, jotka käyttivät paikallisia asukkaita pakkotyövoimana. Päätöksiä tekivät ranskalaiset asiantuntijat. Valta on vaihtunut pääosin sotilasvallankaappauksilla, usein Ranskan myötävaikutuksella.

”Ranskan vaikutus itsenäisyyden ajan politiikassa on valtava. Kolonialistinen hallintomalli, jossa hallitsijat pyrkivät hyötymään alamaisistaan sen sijaan, että palvelisivat kansalaisiaan, jatkuu yhä”, Käihkö sanoo.

Se näkyy muun muassa julkisten palvelujen puutteessa. KUA:n Zaire Lwangon mukaan Keski-Afrikan tasavallassa voi ajaa satoja kilometrejä näkemättä merkkiäkään valtiosta. Vesi- ja viemäröintijärjestelmät puuttuvat, teitä on vähän, energiaa saadaan puun polttamisesta.

”Jos joku saa vähän koulutusta Punaiselta Ristiltä, hänestä tulee kylän lääkäri”, Lwango sanoo.

Pankkien ja muiden palvelujen puute on yksi syy avustusjärjestöjen toimistoihin ja työntekijöihin kohdistuviin hyökkäyksiin.

”Hyökkääjät tietävät, että järjestöjen toimistoissa on rahaa. Se on kuin lotossa voittaisi”, Lwango toteaa.

Aseelliset ryhmät taistelevat vallasta

Nykyinen konflikti käynnistyi loppuvuodesta 2012. Käihkön mukaan sen juuret ovat siirtomaa-aikana luodussa epätasa-arvoisessa hallintojärjestelmässä.

”Koska valtio nähdään maallisena mutta kristittynä, on muslimit leimattu ulkomaalaisiksi. Valtiovalta on historiallisesti kohdellut muslimeita epäluotettavina ja polkenut heidän oikeuksiaan.”

Maan väestöstä muslimeja on noin 15 prosenttia, kristittyjä protestantteja ja katolisia noin 80 prosenttia.

Pääosin muslimeista koostuva Séléka-liike nousi kapinaan ja syrjäytti presidentti François Bozizén maaliskuussa 2013. Sélékaa vastustamaan syntyi Anti-Balakaksi kutsuttu kristittyenemmistöinen aseellinen ryhmä. Molemmat syyllistyivät siviiliväestöön kohdistuneisiin julmuuksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin, ja maassa pelättiin jopa kansanmurhaa.

”Väkivalta johti kierteeseen, jossa niin kristityt kuin muslimitkin tukeutuivat yhä enemmän omaan yhteisöönsä suojatakseen itseään toiselta”, Käihkö kertoo.

Olisi kuitenkin liian yksinkertaistettua puhua vain uskontoryhmien välisestä konfliktista. Maassa taistelee useita eritaustaisia, omia etujaan ajavia kapinallisryhmiä, joista osa tulee naapurimaista Sudanista ja Tšadista.

”Aseelliset ryhmät väittävät, että heillä on poliittinen agenda ja että he haluavat suojella ihmisiä ja puolustaa tietyn uskonnollisen ryhmän oikeuksia. Todellisuudessa he haluavat vain alistaa alueet omaan hallintaansa”, Lwango sanoo.

Ryhmät taistelevat muun muassa maan timanttikaivosten hallinnasta. Keski-Afrikan tasavalta tunnetaan niin sanotuista veritimanteistaan, joilla aseelliset ryhmät ovat rahoittaneet toimintaansa. Viime vuosina Keski-Afrikan kaivosoikeuksista on kiinnostunut myös Venäjä, jolla on maassa palkkasotilaita.

Rauhansopimus presidentti Faustin-Archange Touadéran hallituksen ja 14 kapinallisryhmän välillä solmittiin viime vuonna, mutta väkivalta ei ole loppunut. Keski-Afrikan tasavallasta 70 prosenttia on aseellisten ryhmien hallinnassa.

Maailma.netin Unohdetut kriisit -juttusarjassa käsitellään vähemmälle huomiolle jääneiden konfliktien, humanitaaristen kriisien ja katastrofien taustoja.

Suomen apu tärkeää

Lwango ei usko Keski-Afrikan tilanteen paranevan lähitulevaisuudessa. Joulukuussa järjestettävien presidentinvaalien pelätään kiihdyttävän väkivaltaisuuksia entisestään.

Koronan vuoksi rajat naapurimaihin ovat kiinni, mikä heikentää haurasta taloutta. Koulut ovat olleet kiinni viisi kuukautta, ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.

”Iso osa lapsista on pudonnut kyydistä eikä todennäköisesti palaa enää ensi vuonna kouluun.”

Väkivalta ja levottomuudet ovat keskittyneet maan pohjois- ja itäosiin. Länsi- ja eteläosissa maata on sen sijaan hyvin rauhallisia alueita, Lwango sanoo.

”Siellä ei tarvita humanitaarista apua vaan tukea taloudellisen toiminnan käynnistämiseksi uudelleen.”

Ylipäätään apua tarvittaisiin infrastruktuurin, toimivan valtion ja talouden kehittämiseen, Lwango sanoo. Suomi voisi asiantuntemuksellaan auttaa Keski-Afrikan tasavaltaa luonnonvarojen, kuten metsien hyödyntämisessä kestävällä ja paikallisia yhteisöjä tukevalla tavalla.

”Suomen apu ja tuki ovat todella tärkeitä Keski-Afrikan tasavallalle, myös siksi että Suomea ei nähdä täällä poliittisena vaan neutraalina toimijana, toisin kuin vaikka Ranska, Englanti tai Yhdysvallat. Olemme onnistuneet edistämään dialogia eri osapuolten välillä ja saaneet jopa muslimijohtajat keskustelemaan keskenään, vaikka olemme kristillinen järjestö. Meidät otetaan kaikkialla hyvin vastaan.”