Kiinan kansan äänellä puhuvat nyt muutkin kuin maan kommunistipuolue. Ääni voimistuu internetissä, vaikka moni vasta "päästelee höyryjä", joilta sensuuri on sulkenut muut kanavat, Wang Xiaofeng arvioi.

Kiinan tunnetuimpiin bloggareihin kuuluva Wang, 44, edustaa nettikirjoittelun älymystöä. Kun yhdysvaltalainen Time-lehti vuonna 2006 valitsi internetyhteisön vuoden henkilöksi, sen kasvoiksi lehden kanteen pääsi Wang.

Hän elää kuitenkin kaksoiselämää. Bloggaamisen ohella Wang työskentelee toimittajana Kiinan arvostetuimpiin kuuluvassa viikkolehdessä.

Onni hukassa

"Bloggarina tunnen itseni paljon vapaammaksi, ja lukijoitakin on enemmän. Perinteiseen mediaan kohdistuu niin paljon rajoituksia, että joskus en tunnista juttuani lehdestä. Kiinassa netti on ainoa tila, jossa voi olla suora ja oma itsensä", Wang kertoo.

Wangin mukaan ulkomaalaisten on mahdoton ymmärtää Kiinaa, joka elää nyt sekä parhaita että pahimpia aikojaan.

"Kiinaa pidetään rikkaana ja mahtavana. Minä näen maan, joka on lähellä murtumispistettä. Siitä voi seurata vain suuri kriisi ja sitten uusi alku."

Wang kiistää tuntevansa yhtään onnellista kiinalaista.

"Edes rikkaat eivät ole onnellisia, koska heidän rahansa eivät ole turvassa ja heidän lapsiaan uhkaavat vaarat niin maidossa kuin tieliikenteessäkin."

Kiinalaiset ovat kuitenkin maailman parhaita kansalaisia, "he eivät koskaan kapinoi", Wang jatkaa.

Kaikesta tulee riita

Wang ei usko internetin mahdollisuuksiin mullistaa Kiinaa.

"Kiinalainen kulttuuri pitää itseään vahvana, koska se on vuosien mittaan onnistunut sulauttamaan ulkoa tulleita vaikutteita itseensä niin, että ne palvelevat sen omia tarpeita ja torjuvat muutosta."

Bloggauskin palvelee Wangin mukaan Kiinassa kahta tarkoitusta: ihmiset voivat ilmaista itseään ja taistella keskenään.

"Jokainen keskustelunaihe synnyttää kaksi vastakkaista leiriä. Miten se voisi johtaa muutokseen?"

Wangin mielestä kiinalaiset hyväksyvät vain mustan ja valkoisen, mutta eivät näe kolmatta vaihtoehtoa.

"Jokaisessa kiinalaisessa asuu Qin Shihuang (Kiinan ensimmäinen keisari ja kuuluisa tyranni). Se ajaa läpi omaa näkemystään ja vierastaa suvaitsevaisuutta."

Wangia pelottaa ajatella Kiinan tulevaisuutta. Hän toivoo talouden romahtavan ryminällä, joka ravistelee yhteiskuntaa ytimiä myöten.

"Ilman sokkia emme muutu koskaan."

Vihollisia joka puolella

Wang kuitenkin epäilee, että rysähdyksen sijasta Kiina luovii läpi vaikeuksien.

"Kiina on maatalousyhteiskunta ja sidoksissa maahan. Sillä on pakkomielle ruoasta ja valtava kyky selviytyä ja toipua. Muutos voisi tulla vain talouskriisin kautta. Poliittinen muutos vaatisi uuden Mihail Gorbatshovin."

Wangin mukaan Kiina näkee ulkopuolellaan pelkkiä vihollisia.

"Jos vihollisia ei olisi, Kiinasta tulisi kansan vihollinen. Kiinalaisia on niin helppo huijata."

Wangin mielestä kiinalaisten todellinen vihollinen on henkisyyden puute.

"Me emme usko mihinkään. Jos kulttuurivallankumous tuhosi kulttuurimme pinnan, uudistukset ja avautuminen tuhosivat sen juuret", hän sanoo.