Konfliktinehkäisyllä kestävää kehitystä ja inhimillistä turvallisuutta
Kehitys edellyttää turvallisuutta. Asekauppa kehitysmaiden konfliktialueille kuluttaa resursseja, jotka tulisi suunnata kehitykseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Euroopan unioni on maailman suurin virallisen kehitysavun antaja ja samalla kolmanneksi suurin aseiden viejä.
”Turvallisuus on kehityksen ennakkoedellytys”, todetaan Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa (2003). Alueelliset konfliktit, pienaseiden leviäminen, järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi ovat uhkia valtioiden ja ennen kaikkea yksilöiden turvallisuudelle ja kestävälle kehitykselle. Samalla ne ovat este YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle. Jotta EU pystyisi tehokkaasti torjumaan uhkia, jotka vaikuttavat myös Euroopan turvallisuuteen, sen tulisi toimia niiden alkusyiden ratkaisemiseksi. Näitä syitä ovat muun muassa köyhyys, huono hallinto ja eriarvoisuus.
Tämä tarkoittaa inhimillisen turvallisuuden edistämistä, mikä tapahtuu erityisesti kehityspolitiikan ja siviilikriisinhallinnan avulla sekä huomioimalla kehityspoliittinen näkökulma Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Inhimillinen turvallisuus tarkoittaa yksilön vapautta perusturvattomuudesta ja ihmisoikeuksien loukkauksista. Lyhytnäköinen omien etujen ajaminen ei edistä kestävää turvallisuutta. Inhimillinen turvallisuus on nykymaailman reaalipolitiikkaa.
Terrorismin vastaisen sodan myötä maailman yhteenlasketut sotilasmenot ovat nousseet lähes kylmän sodan huippuvuosien tasolle. Vuonna 2004 käytettiin ennätysmäiset 1000 miljardia dollaria. Kokemukset konflikteista kuitenkin osoittavat, että uusia uhkia ei torjuta aseellisilla keinoilla. Erityisesti terrorismin vastaisessa toiminnassa kehityspolitiikka sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion edistäminen ovat ensisijaisia. EU:n tulee huomioida, että terrorismin vastaisen toiminnan klausuulit eli lisäpykälät, jotka on lisätty kolmansien maiden kanssa solmittuihin kumppanuussopimuksiin, ovat aina alisteisia varsinaisille kehitysyhteistyötoiminnoille.
Johtavien ihmisoikeus- ja kehitysjärjestöjen tuottama
EU on turvallisuusstrategiassaan poliittisesti sitoutunut konfliktinehkäisyyn. Asekaupan rajoittaminen konfliktialueille, kehitysmaihin ja ihmisoikeuksia loukkaaviin tai heikkoihin valtioihin olisi konkreettista konfliktinehkäisyä. Tässä mielessä EU:n syksyllä 2005 ottama myönteinen kanta globaalin asekauppasopimuksen, Arms Trade Treatyn, perusperiaatteita kohtaan on tärkeä.
EU:n turvallisuusstrategia luo mielikuvan globaalista toimijasta, joka edistää rauhaa ja turvallisuutta sekä pyrkii ehkäisemään aseellisia konflikteja poliittisin keinoin. Käytännössä EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisista toimista osa on kuitenkin sellaisia, jotka eivät edistä kestävää kehitystä eivätkä inhimillistä turvallisuutta. EU:n tulee edistää kokonaisvaltaisia kehitysohjelmia, joissa huomioidaan kaikki politiikkalohkot ja konfliktinehkäisyn mahdollisuudet. Lisäksi EU:n instituutioiden välistä yhteistyötä tulee kehittää niin, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alla toteutettavasta ja jäsenmaiden vastuulla olevasta lyhytkestoisesta kriisinhallinnasta voidaan sujuvasti siirtyä pitkäkestoiseen jälleenrakennukseen, josta pääasiassa komissio vastaa.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia