Syntyvyyskeskustelua on pitkään leimannut huoli naisten hedelmällisyydestä.

Keskustelu kiihtyi tänä syksynä, kun Valtioneuvoston tilaama, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin tekemä selvitys julkaistiin. Raportissa analysoidaan syntyvyyden laskun syitä ja listataan kaksikymmentä ehdotusta lapsitoiveiden tukemiseksi.

Eniten huomiota on saanut niin kutsuttu vauvabonus. Se olisi noin 10 000–30 000 euron suuruinen rahallinen kannustin naisille, jotka saavat esikoisensa ennen 30 vuoden ikää.

Kannustinta perustellaan muun muassa lasten hankkimisen yleistyneellä myöhästymisellä, joka monessa perheessä johtaa toiveita pienempään lapsimäärään. Kannustin voitaisiin myöntää esimerkiksi asunto- tai opintolainan lyhennyksinä tai veronkevennyksinä. 

Ehdotusta on kritisoitu julkisuudessa. Kannustimen on ajateltu lisäävän nuorten naisten painetta synnyttämiseen. Lisäksi sen pelätään hyödyttävän pääasiassa vain keskiluokkaa. Esimerkiksi lainaan sidottu bonus hyödyttäisi niitä, joilla on jo lainaa, eli tavallisimmin korkeasti koulutettuja ja keskituloisia. 

“Bonukset ovat sidottuja sukupuoleen, ikään sekä tiettyyn tapaan saada lapsia. Veronkevennykset taas kohdistuvat heihin, joilla on jo jotain, mistä keventää”, huomauttaa Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Emma Kolu.

Monimuotoiset perheet -verkosto on kymmenen eri perhejärjestön yhteistyöverkosto. Se koostuu järjestöistä, joiden kohderyhmät poikkeavat perinteisestä perhemuodosta.

“Me ajattelemme, että olisi tärkeää ylipäänsä puhua lapsiperheellistymisen eri muodoista. Jos puhumme pelkästään syntyvyydestä ja hedelmällisyydestä, ohitetaan paljon asioita, jotka liittyvät lasten hankintaan ja sen eri mahdollisuuksiin”, Kolu sanoo.

Lahjasoluhoidoilla lapsen saaneiden perheiden määrä on Suomessa kasvussa, ja jo noin kuusi prosenttia kaikista lapsista syntyy hedelmöityshoitojen avulla. Hedelmöityshoidoilla apua raskauden aloitukseen saavat heteroparien lisäksi itselliset naiset ja lesboparit.

Naisten syyllistämisestä kärsivät myös miehet

Kolun ja Monimuotoiset perheet -verkoston mukaan syntyvyyskeskustelussa olisi tarpeen huomioida kaikenlaiset perheet aiempaa paremmin. Tällä hetkellä syntyvyydestä puhutaan pitkälti niin, että keskiössä ovat ydinperheet.

“Tällä hetkellä olen huolissani poikien ja miesten lapsitoiveiden toteutumisesta. Hirveän paljon puhutaan naisista ja synnyttämisestä ja hedelmällisyydestä. Miehet jäävät siinä sivuun”, Kolu pohtii.

Miehille voi hänen mukaansa olla vaikeaa avautua lapsitoiveista tai edes tunnistaa omia mahdollisuuksiaan saada lapsia, koska lisääntymispuheen keskiössä on lähes aina nainen.

“Yksi marginaalinen näkökulma, jota ei juuri lainkaan tuoda esiin, ovat miehet, joilla on testosteronivajetta. Mies saattaa olla testosteronivajeessa, eikä sitä välttämättä tiedetä, kun pariskunta ryhtyy yrittämään lasta.”

Itsellisten miesten ja miesparien keinot saada lapsia Suomessa ovat vähäiset. Ei-kaupallinen sijaissynnytys on laitonta ja adoptio harvinaista, minkä takia miesten yleisin vaihtoehto on kumppanuusvanhemmuus. Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa, että lasta kasvattavat aikuiset, jotka eivät ole rakkaussuhteessa.

Huolipuhetta syntyvyydestä

Myös tutkija, yliopistonlehtori Riikka Homanen Oulun yliopistosta tunnistaa ilmiön, jossa mies unohtuu lisääntymiskeskustelusta.

“Lisääntyminen nähdään meidän kulttuurissamme vain naisten asiana, vaikka mukana on muitakin osapuolia. Tämä taas johtaa helposti siihen, että naisia syyllistetään eri tavalla.”

Homanen on tutkinut aiemmassa hankkeessaan Väestöliiton historiallisia dokumentteja syntyvyydestä. Vielä ennen 60- ja 70-lukuja naisen kansalaisvelvollisuus oli synnyttää vauvoja. Lapsia tuli hankkia kansakunnan elinvoimaisuuden takaamiseksi.

“Syntyvyys on poliittisessa keskustelussa nähty aina huolena”, Homanen toteaa.

Nykyisin perheen ymmärretään olevan henkilökohtainen asia. Lainsäädäntö ja yleinen ilmapiiri eivät enää salli synnyttämiseen painostamista.

Tilalle on Homasen mukaan noussut tunteisiin vetoaminen ja ”hienovarainen kannustaminen”, joka muuttuu kuitenkin herkästi syyllistämiseksi jyrkästi laskevien syntyvyyslukujen valossa.

Syntyvyys kääntyi Suomessa laskuun 2010-luvulla. Viime vuonna lapsia syntyi 43 705, ja kokonaishedelmällisyysluku oli 1,26. Luku on pienin sitten vuoden 1776.

Huolipuheen tilalle lisää tukea kaikille lapsiperheille

Yksiselitteistä syytä syntyvyyden laskuun ei ole. Väestöliiton selvityksessä syiksi mainitaan muun muassa parisuhteiden haurastuminen ja lastenhankinnan viivästyminen. Sekä tahaton että vapaaehtoinen lapsettomuus ovat yleistyneet pitkään.

Vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyminen kertoo Homasen mukaan osaltaan siitä, että lasten saaminen ei ole ihmisille yhtä tärkeää kuin ennen.

“Siinä tapauksessa, että ihmiset eivät halua lapsia, on jossain vaiheessa ryhdyttävä pohtimaan, onko syntyvyyden lasku oikeasti yhteiskunnallinen ongelma, johon tulee ensisijaisesti puuttua”, hän huomauttaa.

Emma Kolun mukaan on ongelmallista, kun keskustelussa painostetaan vapaaehtoisesti lapsettomia lastenhankintaan. Huomio tulisi sen sijaan kiinnittää tahattomasti lapsettomien lasten hankinnan tukemiseen.

Lastensaanti tulisi tehdä aiempaa helpommaksi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, Homanen sanoo.

”Suomessa ajatellaan, että meillä on sosiaalinen tasa-arvo, vaikka käytännössä kaikki ei toteudu niin kuin kuuluisi.”

Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun opiskelija.