Joka arkiaamu Basilisa Isaka Ishengoma, 15, herää kello 4.45 ja valmistautuu koulupäivään. Hänen lähtiessään kotoa on yhä pimeää, joten hänen turvallisuutensa takaamiseksi äiti tai joku isoveljistä saattaa hänet bussipysäkille 400 metrin päähän. Sen jälkeen hänen koulumatkansa muuttuu kuitenkin vieläkin hankalammaksi.

Ishengoma on yksi niistä tuhansista Tansanian Dar es Salaamin oppilaista, joiden pitää käyttää daladala-minibusseja päästäkseen kouluun. Teoriassa jokaisen näistä yksityisesti toimivista busseista pitäisi ottaa kyytiin tietty määrä opiskelijoita, jotka maksavat noin 200 Tansanian shillinkiä eli alle kahdeksan eurosenttiä per kyyti. Aikuisten taksa on 23–29 senttiä.

Liikennöitsijät kuitenkin usein jättävät tämän ohjeen huomiotta.

”Daladala ei välttämättä pysähdy, jos kuski ja rahastaja näkevät, että pysäkillä on enemmän koululaisia kuin aikuisia. Jos he pysähtyvät, suurimman osan ajasta he kieltäytyvät ottamasta meitä kyytiin. On sydäntäsärkevää, että herään niin aikaisin aamulla eikä sekään takaa, että ehdin kouluun ajoissa”, Ishengoma sanoo.

Opiskelijoiden kamppailu ei rajoitu vain aamuihin. Koulun jälkeen heidän pitää odottaa uudelleen ja tungeksia muiden teräväkyynärpäisten matkustajien kanssa toivoen, että rahastaja armahtaa heidät ja päästää heidät sisään.

”Paikat ovat aikuisille ja niille, jotka haluavat maksaa aikuisten taksan. Meidät opiskelijat pidetään usein taka-alalla ja annetaan nousta bussiin viimeisinä, ja silloin ne ovat täynnät. Jotkut daladala-rahastajat toivovat, ettei meitä olisi olemassa”, sanoo 17-vuotias Neema Mbande.

Koululaisten kamppailu liikennöitsijöiden kanssa liittyy usein rahaan. Daladalat ovat yksityisomisteisia, ja kuskit ja rahastajat maksavat bussien omistajille tietyn summan kapasiteetista ja reitistä riippuen. He vuokraavat autoa päivä- tai viikkohinnalla. 

”Raha, jonka ansaitsemme, täytyy käyttää polttoaineeseen, aterioihin, mekaanikon palveluihin ja liikennemaksuihin. Päivän päätteeksi pomo haluaa osansa, emmekä voi mennä myöskään perheidemme luo tyhjin käsin”, sanoo 30-vuotias rahastaja Razak Tamba. 

”Jos päätämme ottaa jokaisen näkemämme opiskelijan kyytiin, emme voi tehdä bisnestä.”

Vaikutukset opiskelijoihin voivat olla vakavat. Buzan koulun opettaja Frank Chotingule sanoo, että koululaisilla, joiden on vaikea päästä kouluun, on usein myös vaikeuksia keskittyä hektisten aamujen jälkeen. 

”Opettajana on tehtävä keskimääräistä enemmän auttaakseen näitä lapsia pärjäämään luokassa tai he jäävät jälkeen”, hän sanoo.

Jotkut koululaiset myös kertovat, että heitä rangaistaan myöhästymisestä, mikä vaikuttaa myös heidän mielialaansa ja oppimisintoonsa. Zahirinia Mamuya, 17, kertoo, että hänelle annettiin keppiä myöhästymisestä, kun hänellä oli ollut vaikeuksia päästä daladalan kyytiin. 

”Itkin sinä päivänä paljon enkä halunnut jäädä kouluun, mutta en voinut myöskään lähteä, etenkin koulumatkalla kokemieni vaikeuksien takia”, hän kertoo.

Jotkut opiskelijat välttelevät kouluunmenoa tyystin, koska he pelkäävät rangaistusta. 

”He pakenevat kaduille, jossa he polttavat pilveä ja harrastavat uhkapelejä”, kertoo julkisen koulun opettaja Ummy Msoffe.

Nuoret, etenkin naispuoliset opiskelijat, jotka käyttävät daladaloja, ovat haavoittuvia myös seksuaaliselle hyväksikäytölle joko daladalan kyydissä tai hyväksyessään kyydin tuntemattomalta.

Zuwena Shabanilla, 17, on luokkatovereita, joilla on seksisuhteita vanhempiin miehiin. Hän muistaa päivän, jona kolmekymppinen mies tarjosi kyytiä hänelle ja hänen ystävälleen ja pyysi myös ystävän puhelinnumeroa.

”Ystäväni sanoi, ettei hänellä ole puhelinnumeroa, mutta mies vaati, että ystäväni ottaa ylös hänen numeronsa. Hän suostui, otti kirjan laukustaan ja kirjoitti siihen miehen puhelinnumeron.”

Kuukausia myöhemmin Shabani kuuli, että ystävällä ja miehellä on salainen suhde. 

Grooming ja seksuaalinen hyväksikäyttö on tunnistettu Tansaniassa pitkään ongelmaksi, ja siitä keskusteltiin parlamentissa vuonna 2018, kun apulaisopetusministeri myönsi, että koulutytöt kohtaavat hyväksikäyttöä, raiskauksia ja raskaaksi tulemisen.

Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksiin keskittyvän Guttmacher Instituten mukaan Tansaniassa joka vuosi 360 000 15–19-vuotiasta naista tai tyttöä synnyttää.

”Dar es Salaam on johtava matkustajien oikeuksien rikkoja, ja koululaiset kärsivät eniten”, sanoo Tansanian matkustaja suojelevan järjestön CHAKUAn puheenjohtaja Hassan Mchanjama. 

Muutos vireillä

Tansanian opiskelijat ovat kuitenkin olleet kaikkea muuta kuin passiivisia. Esimerkiksi vuonna 2016 Modesta Joseph, joka oli tuolloin 15-vuotias, kehitti mobiilisovellus Our Criesin. Sen avulla koululaiset pystyivät helposti raportoimaan väärinkäytöksistä poliisille ja liikenneviranomaisille. Järjestelmä keräsi noin 200 raporttia, mutta sen käyttöä ei ole jatkettu. 

Paikallinen painostus on myös pakottanut viranomaiset reagoimaan. Esimerkiksi vuonna 2018 Dar es Salaamin silloinen aluevaltuutettu Paul Makonda ilmoitti, että opiskelijoille hankitaan 20 omaa kulkuneuvoa.

Tämäkin käytäntö näyttää jo jääneen sivuun, mutta hiljattain Dar Es Salaamin liikennejärjestelmä DART siirsi neljä suurta bussia, joihin mahtuu kuhunkin 150 aikuista, koululaisten kuljettamiseen tukeakseen hallituksen yritystä varmistaa, että kaikki lapset saavat koulutusta.

Tämä aloite on muuttanut monien opiskelijoiden, kuten Mwajuma Mohamedin, elämää. Hän käy ensimmäistä vuottaan yläkoulua.

”Olen onnekas, kun olen pystynyt välttämään kamppailun, jonka suurin osa opiskelijoista kohtaa”, hän sanoo.

Myös hänen äitinsä, joka on hyvin tietoinen opiskelijoiden kohtaamista haasteista, on tyytyväinen.

”Hän on kolmas ja nuorin lapseni, ja olen helpottunut siitä, ettei hänen tarvitse taistella päästäkseen kotiin”, hän sanoo.

DART-bussit hyödyttävät kuitenkin vain 34 koulun oppilaita. Jotta myös muiden opiskelijoiden kohtaamiin haasteisiin voitaisiin puuttua, CHAKUA tekee yhteistyötä liikenneviranomaisten kanssa kouluttaakseen rahastajia ja kuskeja koulumatkaliikenteen tärkeydestä. 

”Meidän kaikkien pitää tehdä yhteistyötä varmistaaksemme, että helpotamme lapsiemme joka päivä kohtaamia vaikeuksia”, sanoo Mchanjama. 

Tansanian opiskelijoiden verkosto-ohjelma TSNP puolestaan vaatii kaikkia yhteiskunnan jäseniä puolustamaan opiskelijoita, jos heidän havaitaan kokevan kaltoinkohtelua.

”Jokainen on velkaa nuorille sen, että suojelee heitä kuin he olisivat omia lapsia”, sanoo pääsihteeri Robert Majige. 

Toiveissa on, että uudet aloitteet muuttavat asenteita. Monet, kuten Ishengoma, ovat kuitenkin skeptisiä sen suhteen, että ongelmat ratkeavat sinä aikana, kun he ovat opiskelijoita.

”Toivon, että kun aloitan viidennen luokan, pystyn menemään sisäoppilaitokseen. Siihen asti minun täytyy pysyä vahvana ja saada päätökseen jäljellä olevat kaksi vuotta. Äiti käskee joka päivä minua olemaan kärsivällinen, koska nämä ongelmat eivät kestä ikuisesti”, Ishengoma sanoo.

Suomennos: Teija Laakso

Artikkelin alkuperäinen versio on julkaistu African Arguments -julkaisussa.