Kuubalaista sosialismia

Keskiviikon kuubalaislehdissä nimittäin julkaistiin jälleen yksi Fidelin kirjoitus maailman tilasta ja etenkin Yhdysvaltojen uhkauksista Irania vastaan. Pitkän kirjoitelman yhdessä lauseessa Castro mainitsi olevansa edelleen liian heikossa kunnossa voidakseen puhua vaalitilaisuudessa ennen maassa sunnuntaina pidettäviä parlamenttivaaleja.

Uutistoimistojen uutispätkissä ei kerrottu Kuuban parlamenttivaaleista sen enempää, eikä Castron kirjoituksen muusta sisällöstä. Länsimaat kun näyttäisivät vain odottavan, milloin mies poistuu lopullisesti näyttämöltä.

Jos Kuubassa kysyy hallituksen kannattajilta, miten maan käy kun Fidelistä aika jättää, vakiovastaus on, ettei Kuuban tilanne riipu Comandante en Jefestä, ylipäällikkö Fidelistä, sillä maassa on miljoonia Fideleitä.

* * *

Viikon turistimatkan perusteella Kuuba ei suinkaan vaikuta niin täydelliseltä diktatuurilta kuin lehtiä lukemalla voisi luulla. Havannassa ja pääkaupungin lähiseuduilla kuubalainen sosialismi elää ja voi hyvin. Kyse ei ole niinkään talousjärjestelmästä vaan asenteesta, jonkinlaisesta periaatteellisesta uskosta ihmisten tasavertaisuuteen.

Matkamuistokauppias Havannan vanhassakaupungissa lueskelee joutessaan pokkaria Kuuban vapautustaistelusta.

Kirjailijaliiton puutarhan trubaduurikeikalla pöytään kannettu rommipullo on kaikkien yhteistä omaisuutta.

Jonoissa ei kiilata.

Lauantai-illan balettitunnilta tulevat teinitytöt tanssitrikoissaan rientävät kommunistipuolueen nuorisoliiton toritilaisuuteen, jossa soitetaan salsaa.

Tuntuu oudolta, kun missään ei ole mainoksia. Ainoastaan poliittisia iskulauseita lähinnä Yhdysvaltojen taloussaartoa vastaan.

”Kuuba vastaa uhkaan ja aggressioon: Lisää vallankumousta!”

”Yksi ainoa päivä taloussaartoa = 48 junaveturia”

Kohta 50 vuotta kestäneen kauppasaarron aiheuttamia tappioita lasketaan kymmenissä miljardeissa dollareissa. ”Jokainen laivalasti Euroopasta maksaa 215 800 dollaria enemmän kuin vastaavien tuotteiden tuonti Yhdysvalloista maksaisi”, arvioi kuubalaistoimittaja Carmen Alfonso Hernández.

* * *

Reglan työläiskaupunginosassa vastaan tulee eläkkeellä oleva opettaja Héctor Casado. Hän lähti 50-luvulla kurjuutta pakoon Yhdysvaltoihin ja pelasi siellä baseballia ammattilaisena. ”Ennen vallankumousta suurin osa Havannan asukkaista oli työttöminä. Kaupat olivat täynnä tavaraa, mutta useimmilla ei ollut varaa edes ruokaan ja vaatteisiin. Vallankumous toi meille hyvinvoinnin.”

Länsimaalaisen mielestä köyhyys Kuubassa voi olla monin paikoin silmiinpistävää, mutta toisin kuin useimmissa muissa Latinalaisen Amerikan maissa, aliravitsemusta ei ole, kaikki lapset pääsevät maksutta kouluun, terveydenhuolto on laadukasta, kirjastoja on joka kaupunginosassa ja joukkoliikenne, kaikista valituksista huolimatta, on kutakuinkin ilmainen.

Kuubassa on asukasta kohti laskettuna eniten lääkäreitä maailmassa. Kuubassa on maailman laajin rokotusohjelma. Kuubalaiset elävät keskimäärin 77-vuotiaiksi. Luku on Yhdysvaltojen ja Tanskan luokkaa. Lapsikuolleisuus on alhaisempi kuin Yhdysvalloissa – ja kymmenen kertaa pienempi kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa.

Lukutaitoprosentti on kutakuinkin sata. Opetusmäärärahojen osuus bruttokansantuotteesta on maailman kolmanneksi suurin.

Taide-elämä on korkeatasoista, urheilijat ovat monessa lajissa maailman huippuluokkaa. Museoita on paljon, ja ne ovat ilmaisia. Elokuvateattereita on enemmän kuin missään näkemässäni kehitysmaassa.

* * *

Viimeistään tässä vaiheessa täytyy silti mainita, että Amnesty Internationalin mukaan Kuubassa on ainakin 69 mielipidevankia, jotka on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin poliittisten mielipiteidensä takia.

Kuubassa on 26 sanomalehteä ja tasokas tv, mutta hallitusta vastustava sisältö on ankarasti kriminalisoitu. Perustuslain mukaan pahin rikos on ”isänmaan pettäminen”.

Poliiseja on joka puolella. Kuten valtion tehtaalta varastettuja sikareita kaupannut kaveri sanoi: ”Havanna on turvallinen, kaksi miljoonaa asukasta, miljoona poliisia.”

Monet kuitenkin uskovat, että Kuuban virkaatekevä presidentti, Fidel Castron veli Raúl Castro, olisi viemässä maan politiikkaa avoimempaan suuntaan. ”Meillä on Kuubassa vain yksi puolue, mutta siitä täytyy tehdä maailman demokraattisin puolue, jossa on enemmän keskustelua ja erilaisia näkemyksiä, jotka voidaan esittää oikeassa yhteydessä, sovitun järjestyksen mukaisesti”, Raúl Castro totesi vaalitilaisuudessa Santiago de Cubassa.

Fidel Castron toisena varteenotettavana seuraajaehdokkaana pidetty parlamentin puhemies Ricardo Alarcón oli viime viikolla samoilla linjoilla. ”Mikä täytyy muuttaa, se muutetaan, ja mikä pitää korjata, se korjataan. Mutta maan itsenäisyydestä ja sosialismista ei koskaan luovuta.”

* * *

Tosiasiassa talousjärjestelmää on muutettu jo vuosien ajan. Suurin osa maan valtiontiloista on tänä päivänä työntekijöiden omistamia osuuskuntia tai yksityisiä pientiloja. Näiltä tiloilta tulevia vihanneksia ja hedelmiä myydään Havannassa lukuisilla maataloustoreilla. Hinta on valtion kauppoja kalliimpi, mutta tuotevalikoima parempi.

Kuuban talous kasvoi viime vuonna peräti 7,5 prosenttia, ennen kaikkea turismin ansiosta. Turistihotellit ja ravintolat ovat valtion omistamia tai yhteisyrityksiä ulkomaisten yhtiöiden kanssa. Turismista saadut tulot ovat hallitukselle tärkeitä mutta lisäävät myös rajusti eriarvoisuutta.

Turistiravintolan tarjoilija voi yhdessä illassa ansaita juomarahoilla kuubalaisen lääkärin kuukausipalkan. Soittamalla turisteille kitaraa tai majoittamalla ulkomaalaisen kotiinsa tienaa vielä enemmän.

”Minä opiskelin viisi vuotta yliopistossa ja saan 12 euroa kuussa”, selittää Havannan kaupunginjohtajan virastossa työskentelevä Luis. ”Naapuri jätti koulun kesken ja meni eurooppalaisen kanssa naimisiin. Hän voi nyt ostaa taloja ja ajaa hienolla uudella autolla.”

Julkaisija: Kansan Uutiset